Oletko koskaan töissä räjähtänyt ja ottanut loparit siitä paikasta?

Olen. Vuosia katselin höykyyttämistäni, silkkaa kiusantekoa missä esimies piilotti penkilleni mätiä tomaatteja, juoruili selän takana, keksi ihan silkkoja valheita, oli varma että olen rakastunut hänen mieheensä, töni "vahingossa" ja hymyili ivallisesti perään, oksennutti minut asiakkaiden edessä, liitto nosteli käsiään ja luottamusmies esimiehen kaveri. Sitten kun sain oliivi-tomaattimurska rullakon päin näköä, karjuin kaiken asiakkaiden edessä tuolle esimiehelle ja lähdin ovet paukkuen pois. Enkä palannut. Enkä kadu.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Vuosia katselin höykyyttämistäni, silkkaa kiusantekoa missä esimies piilotti penkilleni mätiä tomaatteja, juoruili selän takana, keksi ihan silkkoja valheita, oli varma että olen rakastunut hänen mieheensä, töni "vahingossa" ja hymyili ivallisesti perään, oksennutti minut asiakkaiden edessä, liitto nosteli käsiään ja luottamusmies esimiehen kaveri. Sitten kun sain oliivi-tomaattimurska rullakon päin näköä, karjuin kaiken asiakkaiden edessä tuolle esimiehelle ja lähdin ovet paukkuen pois. Enkä palannut. Enkä kadu.

Mitä vittua? Esiteini esimies?

Olen. Olin nuori, asiakas tarttui kapeaan uumaani, kun olin tikkailla ottamassa vaatteita alas. Käännyin ja annoin kättä vauhdilla asiakkaan naamaan, totesin Otolle että minä lähden.

Olen. Esimies oli rasisti, hän kohteli huonosti erästä ulkomaalaista työntekijää, ja erotti tämän lopulta. Irtisanouduin protestiksi.

Toisen kerran irtisanouduin myyntityöstä joka ei ollut ehtinyt vielä alkamaan, mutta koulutuksessa kävi ilmi että toiminta ei ollut eettistä (sanottiin että höppänät vanhukset ostavat usein kun pää ei enää pelaa 100%), totesin vain koulutuksessa että ei sovi moraalilleni ja sanoin etten ota työtä sittenkään vastaan.

Olin ennen valmistumistani 90-luvun alussa töissä erään ulkomaisen firman suomalaisessa haarakonttorissa, jossa oli kaksi pomoa ja kolme alaista. Pomot rähisivät meille alaisille joka ikinen päivä ihan huutamalla päin naamaa ja nimittelemällä surkimuksiksi ynnä muuksi. Minä sain suurimman osan rähinästä, koska minut oli palkattu tiettyyn operatiiviseen tehtävään, mutta heti ensimmäisenä päivänä minulle työnnettiin sivutyönä hoidettavaksi firman juoksevat raha-asiat ja kirjanpito, johon minulla ei ollut koulutusta, perehdytystä eikä aikaa. Joka päivä sain siis yleishaukut ja kahdesti kuussa pääsin neuvotteluhuoneeseen kuuntelemaan kattavat erikoishaukut.

Eräänä päivänä sitten naksahti. Keskeytin pomon huudon SPR:n käsimerkillä, sanoin, että nyt minä lähden, keräsin vähät tavarani ja kävelin ulos. Pomo seisoi ovella ja yritti tukkia tien, muttei tyrmistyksissään osannut sanoa sanaakaan. Illalla hän soitti minulle ja pyysi minua palaamaan; vannoi, etteivät pomot enää syyttäisi minua omista tempuistaan ja yrittäisivät keskustella rauhallisemmin. Mikään ei kuitenkaan muuttunut, joten etsin itselleni uuden työpaikan.

En, mutta harkitsin. Olin nuori, sain haukut. Kävelin raivosta paskanjäykkänä ja mietin, että heitänkö kädessäni olevan esineen pihalle ja lähden kotiin. Menin kuitenkin vessaan, itkin ja kuivasin silmät ja päätin jatkaa töitä.

Ja kas näin opin vastaanottamaan kritiikkiä ja omituisia kanssaihmisiä. Tuo kritiikin antaja tuli myöhemmin pyytämään anteeksi, että en minä kai ihan turhasta itkeä tirauttanut.

up

Kestin kuukauden työpaikka kiusaamista , sitten kävin sanomassa itseni irti ja lähdin kotiin, päiväkodissa olin töissä ja just tehnyt pitkän työsopparin