Narsistin lapsen äitienpäivä?
Tutustuin äskettäin mieheen, joka kertoi äitinsä olevan diagnosoitu narsisti. Tällaisesta ei minulla ole aikaisempaa kokemusta, joten mietin onko äitienpäivä hänelle jotenkin erityisen vaikea päivä. Onko kenelläkään kertoa omia muistoja narsistiäidin käytöksestä äitienpäivänä?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kertoa mitään erityisiä muistoja persoonallisuushäiriöisen äitini (hyvin hankala, täysin minäkeskeinen ihminen) käytöksestä juuri äitienpäivän. (Muuta kuin sen, että hän ei koskaan arvostanut hänelle annettuja lahjoja eikä kiittänyt niistä).
En ole ollut hänen kanssaan enää vuosiin tekemisissä, mutta tämä päivä tuntuu sen takia hankalalta, että sitä suree ettei koskaan saanut kokea äitiä joka olisi välittänyt ja ollut ns. normaali. Eli siis äitienpäivä ei tunnu sen takia hankalalta, että tuo ihminen olisi ollut erityisen hankala juuri äitienpäivänä, vaan hankalalta tuntuu siksi, että saan taas kertaalleen muistutuksen siitä mitä minä en koskaan saanut.
Sama kokemus. Lisäksi ulkopuolisten silmin nähtynä äitini on hurmaava ja kultainen ihminen (teatteria) ja he eivät ymmärrä kuinka voin olla niin paha etten nyt aikuisena ole tekemisissä kultaisen äitiparkani kanssa.
Tietäisivätpä mitä kaikkea rumaa äitini heistäkin selän takana puhuu..
No, vuosia ahdistuin ja koin tuskaa siitä että minua ei ymmärretä ja annetaan hyväksyntä äitini pahuudelle mutta en enää välitä, tiedän itse mikä on totuus ja kuinka säilytän oman mielenterveyteni ja jonkinlaisen elämänhalun - pysymällä totaalisen erossa hänestä.
Olisin vähän varovainen miehen kanssa, jonka on kasvattanut narsisti-äiti. Siis ihan jos ihan oikea psykiatrinen häiriö löytyy.
Aiheeseen liittyen: minua inhottaa kun ympäri vuoden ja erityisesti tähän aikaan (naisten)lehdissä ja muuallakin hehkutetaan ylitsevuotavaa äidinrakkautta ja kuinka äiti on aina lapselleen uskollinen ja uhrautuva yms.
Kun tosiasia on että kaikki äidit eivät lähellekään sellaisia ole.
Onneksi nykyään on alettu nähdä ja myöntää että on häiriintyneitä ja sairaita äitejä jotka ovat julmia lapsillensa ja ajattelevat vain omaa etuaan, eivät lapsen hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vähän varovainen miehen kanssa, jonka on kasvattanut narsisti-äiti. Siis ihan jos ihan oikea psykiatrinen häiriö löytyy.
Kannattaa toki aluksi katsoa rauhassa mikä on miehen tila. Mutta narsistiäidin tyttärenä voin sanoa että en ole muita hyväksikäyttävä nujertaja vaan ongelmat olivat päinvastaisia, olin rajaton ja epäluuloinen enkä osannut pitää omia puoliani. Masennus ja ahdistus ja kainenlainen toivottomuus oli myös syvällä sisällä, välillä puski ulos mutta aina se siellä oli mustana möykkynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin vähän varovainen miehen kanssa, jonka on kasvattanut narsisti-äiti. Siis ihan jos ihan oikea psykiatrinen häiriö löytyy.
Kannattaa toki aluksi katsoa rauhassa mikä on miehen tila. Mutta narsistiäidin tyttärenä voin sanoa että en ole muita hyväksikäyttävä nujertaja vaan ongelmat olivat päinvastaisia, olin rajaton ja epäluuloinen enkä osannut pitää omia puoliani. Masennus ja ahdistus ja kainenlainen toivottomuus oli myös syvällä sisällä, välillä puski ulos mutta aina se siellä oli mustana möykkynä.
Tietenkin! Voihan olla, että miehellä on ollut lapsena muita turvallisia aikuisia ympärillään. Pelkän narsisti-äidin kasvattamana ei kasveta ehjäksi aikuiseksi. Myös rajaton, ahdistunut, epäluuloinen puoliso voi olla taakka, jos ei ymmärrä mistä on kysymys. Kaikkea hyvää sinulle!
Etene hitaasti. NArsistien lapsilla on usein ongelmia. En tarkoita, että olisavat narsisteja itse (vaikka sekin on tiettymahdollista). Mutta usein opittu huonoja käytösmalleja, eikä edes tiedetä mitä normaalit käytösmallit ovat. Läheisriippuvaisen, herkän ja narsistin polkeman ihmisen pintaa kun muutaman vuoden rapsuttaa, sulla voi esiin tulla yhtäkkiä jäätävä tunnekylmyys. Olen 50 v ja teema ei ole minulle uusi, vaan hyvinkin tuttu. Joskus myös narsistin lapsi on ns mirror-narcist eli tarvitsee narsistin itselleen kumppaniksi kun ei itse "uskalla" toteuttaa näitä puoliaan vaan haluaa toteuttaa niitä toisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Etene hitaasti. NArsistien lapsilla on usein ongelmia. En tarkoita, että olisavat narsisteja itse (vaikka sekin on tiettymahdollista). Mutta usein opittu huonoja käytösmalleja, eikä edes tiedetä mitä normaalit käytösmallit ovat. Läheisriippuvaisen, herkän ja narsistin polkeman ihmisen pintaa kun muutaman vuoden rapsuttaa, sulla voi esiin tulla yhtäkkiä jäätävä tunnekylmyys. Olen 50 v ja teema ei ole minulle uusi, vaan hyvinkin tuttu. Joskus myös narsistin lapsi on ns mirror-narcist eli tarvitsee narsistin itselleen kumppaniksi kun ei itse "uskalla" toteuttaa näitä puoliaan vaan haluaa toteuttaa niitä toisen kautta.
sulla voi esiin tulla yhtäkkiä jäätävä tunnekylmyys= narsistin lapsesta voi tulla esiin siis yllättävä tunnekylmyys
->korjaus yoda-kieliseen versioon
Narsisti äiti minullakin. Tunnen äitienpäivänä suurta ahdistusta kun Face ja kaikki on pullollaan lässynlää äiti on niin ihana ja minusta tuntuu että olisipa tämä päivä jo ohi kun on pakko juhlia omaa äitiä. Ikinä ei mikään lahja ollut hyvä ja joskus kun annoin kortin vasta myöhemmin päivällä (askarreltuani sitä ensin koko päivän) niin se revittiin tai heitettiin hellan pesään koska se tuli liian myöhään. Ärsyttää koko päivä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etene hitaasti. NArsistien lapsilla on usein ongelmia. En tarkoita, että olisavat narsisteja itse (vaikka sekin on tiettymahdollista). Mutta usein opittu huonoja käytösmalleja, eikä edes tiedetä mitä normaalit käytösmallit ovat. Läheisriippuvaisen, herkän ja narsistin polkeman ihmisen pintaa kun muutaman vuoden rapsuttaa, sulla voi esiin tulla yhtäkkiä jäätävä tunnekylmyys. Olen 50 v ja teema ei ole minulle uusi, vaan hyvinkin tuttu. Joskus myös narsistin lapsi on ns mirror-narcist eli tarvitsee narsistin itselleen kumppaniksi kun ei itse "uskalla" toteuttaa näitä puoliaan vaan haluaa toteuttaa niitä toisen kautta.
sulla voi esiin tulla yhtäkkiä jäätävä tunnekylmyys= narsistin lapsesta voi tulla esiin siis yllättävä tunnekylmyys
->korjaus yoda-kieliseen versioon
Tuo on totta. Olen herkkä ja empaattinen kaikkia ymmärtävä narsistin lapsi (muut kuvailevat ja kokevat minua noin) mutta reilu nelikymppisenä aloin itse havaita että monessa tärkeässä asiassa/ihmissuhteessa (läheisimmissä nimenomaan) olen usein aivan turta ja välinpitämätön. Muut eivät sitä ole huomanneet. Aluksi kauhistuin ja järkytyin ja kiistin sen itseltäni mutta niin se vain on.
En koskaan tee mitään vahingollista kenellekään enkä jätä ketään pulaan mutta emotionaalisesti olen rikki ja vaurioitunut, onneksi tajuan sen its eja pystyn käytöstäni hallitsemaan.
Minulla ei ole kertoa mitään erityisiä muistoja persoonallisuushäiriöisen äitini (hyvin hankala, täysin minäkeskeinen ihminen) käytöksestä juuri äitienpäivän. (Muuta kuin sen, että hän ei koskaan arvostanut hänelle annettuja lahjoja eikä kiittänyt niistä).
En ole ollut hänen kanssaan enää vuosiin tekemisissä, mutta tämä päivä tuntuu sen takia hankalalta, että sitä suree ettei koskaan saanut kokea äitiä joka olisi välittänyt ja ollut ns. normaali. Eli siis äitienpäivä ei tunnu sen takia hankalalta, että tuo ihminen olisi ollut erityisen hankala juuri äitienpäivänä, vaan hankalalta tuntuu siksi, että saan taas kertaalleen muistutuksen siitä mitä minä en koskaan saanut.