Lue keskustelun säännöt.
Mies salasi tietoa - suuttuisitko?
08.05.2016 |
Meidän perheen "ongelmat" on kyllä niin omituisia ja väkisin keksittyjä, että vaikea kysyä mielipidettäkään niihin... Yritän kuitenkin.
Miehellä on lasten kasvatuksessa omituisia pakkomielteitä. Hän haluaa vaikuttaa minusta liian voimakkaasti siihen, mitä lapset tekevät ja kenen kanssa vapaa-aikana. Pakkomielteet liittyvät siihen, että mies haluaa olla itse tosi lähellä lapsiaan ja kaikki mikä _hänen mielestään_ etäännyttää lapsia hänestä, on väärin tai ainakin ahdistaa miestä. Lapset ovat kuitenkin sen ikäisiä (isoin yläkoulussa) että luonnostaan hakevat enemmän omaa reviiriä ja kaveripiiriä, niin kuin itsenäistyvän lapsen minusta kuuluukin. Mies suhtutuu tähän ylidramaattisesti.
Isoimmalla on yksi mielenkiinnon kohde tai harrastus, jonka harrastamiseen ei kuitenkaan ole löytynyt oman ikäistä seuraa. Mies harrastaa tätä harrastusta lapsen kanssa, mutta lapsen kannalta tämä ei ole sama kuin kavereiden kanssa. No nyt kävi niin, että lähistöllä on alkanut uusi ryhmä, johon lapsi voisi osallistua. Mies oli nähnyt ilmoituksen ryhmästä, mutta salasi sen minulta ja lapselta! Koska häntä ahdisti, että lapsi menisi tähän harrasturyhmään oman ikäistensä kanssa (--> ei ehkä enää jatkaisi harrastusta isänsä kanssa).
Minä sitten sattumalta bongasin ilmoituksen vähän myöhemmin, ja asia tuli puheeksi. Arvasin, että mies on nähnyt ilmoituksen aikaisemmin ja salannut sen minulta ja mies myönsi, että näin on. Ärsyttää! Kerroin lapselle ryhmästä ja lapsi haluaa mukaan (jos sinne nyt enää pääsee).
Minusta mies teki väärin lasta kohtaan. Liioittelenko, onko tällainen muiden mielestä ok?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies selvästi välittää lapsistaan, vaikka kärsiikin jonkinlaisesta luopumisen kriisistä. Keskustelkaa asiasta rakkaudella ja järkevästi, kun kyseessä on kuitenkin "positiivinen" ongelma. Mies ei varmasti ymmärrä tekevänsä pidemmän päälle pahaa, eli lempeä keskustelu auttaa huutamista paremmin.
Mies varmasti kokee vain ajattelevansa lapsen parasta ja olevansa läheinen isä (ehkä oma oli etäinen?). Keskustelkaa jokin toimiva kompromissi, ja koita saada mies ymmärtämään, ettei lapsia voi enää kohdella kuin vauvaa - vaikka isänvaisto toista sanookin. Esim. tuon harrastusasian suhteen voisi toimia, että lapsi saisi ikätovereidensa lisäksi treeniä vielä välillä isän kanssa - silloinhan lapsikin hyötyisi.
Joo, lempeästi on käsitelty eikä huutamalla. Miehen isä oli etäinen ja äiti myös, mies on pitkälti itse kasvanut täysin yksin.
Nämä tällaiset ovat meillä ikuisuuskysymyksiä. Suurelta osin miehen ajatusmaailma on vaikuttanut niin, että hän on jättänyt minua syrjään ja ollut itse perheen "keskiössä". Lasten suhde isään on hyvin tiivis ja läheinen. Itse olen aikaisemmin ärsyyntynyt lähinnä siitä, että minun mielenkiintoni kohteille ja asioille, joita minä voin tehdä lasten kanssa, on ollut perheessämme hyvin vähän tilaa. Tämän olen kuitenkin jotenkin voinut hyväksyä, koska vahinko kohdistuu ennen kaikkea minuun ja vuosien myötä luonnostaan suhde minun ja lasteni välille on myös muodostunut vahvaksi, vaikka pitkään olin jonkin verran ulkopuolinen perheessämme.
Tämä harrastusasia on nyt ensimmäinen kerta, jossa mies tavallaan laittoi oman intressinsä lapsen intressin edelle.
En suuttuisi. Lähinnä ehkä harmittaisi etten itse olisi huomannut ilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuttuminenhan se onkin paras keino rakentaa parisuhdekriisi.
No, ehkä tällaista ongelmaa kannattaa ratkoa lempeästi ennemmin kuin raivoten.