Sanoin tosi pahasti siskon lapselle... :/
Olen välillä lapsenvahtina siskon lapsille. Vanhin niistä, 12-vuotias, on todella hankala lapsi... Kiroilee, isottelee, haukkuu, ei tottele, piirtää tahallaan pöytiin, repii tahallaan huonekasveja ja muutenkin rikkoo tavaroita tai yrittää ainakin. No viimeksi mulla sitten vain pinna paloi, ja sanoin hänelle, että "ei ihme, että sulla ei oo kavereita", ja lapsi meni ihan hiljaiseksi... Tiedän, pahasti sanottu ja nyt kaduttaakin. :( :( Miten nyt tästä etenisin??
Kommentit (22)
Hanki vähän itsetuntoa. En voisi kuvitella olevana paskana jostakin, mitä sanoin LAPSELLE.
Vittumaisesti sanottu jopa aikuiselle saati lapselle.
Miksi pahastua totuuden sanomisesta?
Jos hän on kaikille noin inhottava niin hän on loppuelämänsä ilman ystäviä. Oma valinta tosin.
Ihme kommentteja taas. Minusta on hienoa että mietit mitä tuli sanottua ja kertoo siitä etä arvostat lasta. Ihan ekaks pyytäisin reilusti anteeksi ja kertoisin että harmitti lapsen touhut ja siksi pääsi suusta moinen sammakko. Kehuisin lapsen hyviä puolia ja yrittäisin keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja taas. Minusta on hienoa että mietit mitä tuli sanottua ja kertoo siitä etä arvostat lasta. Ihan ekaks pyytäisin reilusti anteeksi ja kertoisin että harmitti lapsen touhut ja siksi pääsi suusta moinen sammakko. Kehuisin lapsen hyviä puolia ja yrittäisin keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä.
Joo pitää tehdä näin... Eniten harmittaa lapsen puolesta, kun hän osaa olla välillä tosi mukavakin, mutta en tiedä miksi käyttäytyy usein niin huonosti. Hän on saanut melko paljon jo paskaa niskaan käyttäytymisensä takia, esim kaverit on melkein kaikki kaikonneet. Ja hänen sisaruksensakin sanovat, etteivät jaksa häntä. Tavallaan säälin häntä, mutta hän osaa olla niin kamala, että välillä ei kyllä säälitä yhtään...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vittumaisesti sanottu jopa aikuiselle saati lapselle.
Tiedän!! :(
Ap
Kertomasi perusteella en ihmettele että hermostuit. Tiedät vielä miten lapsi käyttäytyy ja silti menet takaisin lapsenvahdiksi. Hienoa. Sanoisin samaa että pyydät reilusti anteeksi mutta myös puhutte lapsen käytöksestä ja kerrot miksi hermostuit. Lapsi kyllä ymmärtää kun perustelet. Saako hän tukea muualta?
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella en ihmettele että hermostuit. Tiedät vielä miten lapsi käyttäytyy ja silti menet takaisin lapsenvahdiksi. Hienoa. Sanoisin samaa että pyydät reilusti anteeksi mutta myös puhutte lapsen käytöksestä ja kerrot miksi hermostuit. Lapsi kyllä ymmärtää kun perustelet. Saako hän tukea muualta?
Voin sanoa, että aina mietin, että miksi taas suostun menemään. Mutta kai haluan auttaa siskoani ja perhettään sillä tavalla. Pitää tosiaan pyytää anteeksi.
Se lapsi on niin ristiriitainen... Välillä tosiaan tulee halaamaan ja haluaa tehdä mulle kampauksia jne, seuraavassa hetkessä haukkuu mua läskiksi ja hajottaa tavaroita.
En tiedä, saako hän tukea muualta. Joku oppimisvaikeus hänellä on todettu ja siihen saa kai apua, mutta muusta en tiedä.
Ap
Sun ei kannata tätinä "antaa periksi" lapsen kanssa vaan mennä vaan uudestaan kylään ja hoitamaan ja näyttää lapselle ettet katoa vaikka hän on vaikea.
Sammakkoa kannattaa pyytää anteeksi, kaikki tekevät virheitä.
Kuulostaa kyllä vaikealta lapselta. :(
Mikä vitun sammakko? Typerä tapa antaa hellittelynimi huonolle käytökselle ja itsehillinnän puutteelle.
Sanotko AP muuten aikuisille noin pahasti vai lyötkö vyön alle ainoastaan silloin, kun kysymyksessä on lapsi?
No lohdutukseksi: tuo sun kommentti ei todellakaan ole lapsen pahin ongelma. Olet hyvä sisko ja täti kun hoidat lapsia, vaikka yhden käytös on tuollaista. Hermostumisesi on ymmärrettävää, vaikka varmasti tuntui lapsesta pahalta. Pyydä anteeksi lapselta ja ehkä sun kannattaa miettiä jaksatko hoitaa lapsia niin paljon vai pitäisikö sun pitää taukoa vähän?
Lapsella ei ole kavereita huonon käytöksen vuoksi. Siitä on hyvä antaa palautetta. Ei ehkä ollut ollenkaan huono kertoa totuus. Häntä on hyssytelty liikaa. Kiva saa kavereita.
12-vuotias, joka piirtelee pöytään ja repii kasveja? Onko ihan terve? Jotain diagnoosia?
Minusta ap: n kuvaama käytös ei ole todellakaan normaalia. Lapsella on selvästi käytöshäiriö. Lapselle ei olisi kannattanut tuota sanoa, mutta keskustella lapsen vanhempien kanssa.
Saattoi olla lapselle ihan terve pysähdys ja ehkä jopa se juttu, joka saa hänet muuttamaan tapansa.
Aihetta sivuten:
Mä olen ihmetellyt tätä jatkuvaa kaverihöösäystä jonkin aikaa.
Miksi niistä kavereista tai niiden puutteesta tehdään niin helvetin iso haloo? Ihan kuin ihminen ei olisi mitään ilman kavereita? Tai sitten siitä, missä "muodossa" se ystävyys on?
Jos ihmisellä on hyviä tyyppejä netin yli lähellään, niin miksi se on paha asia? Miksi ysävyyteen tarvitaan kosketusta ja yhdessä touhuamista?
Miksi aikuiset syyllistää lapsia kaverittomuudesta? "Miksei sulla ole kavereita? Hanki kavereita? Ei ihme, ettei sulla ole kavereita..."
Parina viikkona nyt kuunnellut, kun naapuri raivoaa teineilleen tästä aiheesta. Juurikin noin miten mainittu on. Sitten ne teinit rappelee keskenäänkin ja nälvii toisiaan kaverittomuudesta.
Jospa aikuiset hellittäis tiukkapipoisuudessaan ja vaikka olis niiden lastensa kanssa ja tekis itse.
APn tapauksessa kuulostaa turhautuneelta lapselta, jolla ei ole tekemistä, huomionhakua myös. Voisiko AP olla tuon lapsen kaveri? Hae häntä vaikka jätskille ja pyydä anteeksi, siitä se lähtee. :)
Vierailija kirjoitti:
12-vuotias, joka piirtelee pöytään ja repii kasveja? Onko ihan terve? Jotain diagnoosia?
Tätä minäkin jäin miettimään. Normaalia tuo ei ole, lapsi on sairas. Jotkut myöhemmin skitsofreniaan sairastuvat käyttäytyvät lapsena noin, eli kyse voi olla prodromaalioireista tai sitten lapsella on bipolaari, joku autismikirjon häiriö tms.
Lastenpsykiatrin arvio olisi kyllä ehdottomasti tehtävä. Mitä jos Ap ottaisit asian puheeksi lapsen vanhempien kanssa? Tässä tarvitaan nyt ammattiapua.
Sinuna en hoitaisi lasta enää, koska hänen käyttäytymisensä on niin hallitsematonta ja ennalta-arvaamatonta, että on vain ajan kysymys, että jotain ikävämpää tapahtuu. Ainakaan en sinuna ottaisi tuollaista lasta omaan kotiini paikkoja rikkomaan.
Jos olet valmis uhrautumaan lapsenvahdiksi, mene tämän perheen kotiin, rikkokoon lapsi siellä omia tavaroitaan. Sinun ei omassa kodissasi tuollaista todellakaan tarvitse sietää.
Itse olen pitänyt aina sääntönä sitä, että minun kotiini tulee porttikielto jos jotain hajottaa. Koskee sekä aikuisia, lapsia että lemmikkejä.
Jos taas olen toisten luona kylässä, siellä en puutu kenenkään toisten lasten käyttäytymiseen, jokainen kasvattakoon omansa.
🇺🇦🇮🇱
Olen kyllä miettinyt, että olisiko lapsella joku käytöshäiriö tms. En vain tiedä, miten ottaisin asian siskoni kanssa puheeksi. Siskollani on muutenkin melko raskasta... Hänellä on rankka vuorotyö ja hänen miehensä on ulkomailla töissä, ja sitten vielä siihen päälle hankala lapsi. :/
Ap
Opeta lapselle, miten käyttäydytään.
Toisaalta eipä hänen käytöksensä eroa mitenkään monien muiden (melkein) murrosikäisten käytöksestä...