Miksi sanotaan, että äidinrakkaus on suurin rakkaus?

Isät ovat sikoja ja eivät välitä lapsista. Lähes kaikki YH:t ovat naisia, kuten myös ammatikseen lapsia hoitavat.

On muuten.

Mun äitiä ei ainakaan kiinnosta paskan vertaa vaikka olenkin ainoa lapsi. Tai sitten ainakin peittää sen aika hyvin. Eli omassa perheessä isä on aina ollut se keneltä sitä rakkautta eniten irtoaa.

Kyllähän isätkin lapsiaan rakastavat, mutta näyttävät sen usein eri tavalla kuin äidit. Miehien on monesti vaikeampi puhua tunteistaan, joten he osoittavat rakkautensa mieluummin teoilla kuin sanoilla.

Aika huvittava ajatus, että sen enempää äidin- kuin isänrakkauskaan ristiriitaisine tunteineen ja sotkuisine vakuttimineen olisi suurin rakkauden kokemus, mitä on. Tämä ei pidä paikkaansa. Voimakkainta rakkautta on esimerkiksi LSD-tripin aikana koettu rakkaus koko maailmaa kohtaan. Yksikin muutaman tunnin trippi voi muuttaa koko ihmisen elämän suunnan, niin vavisuttavasta asiasta on kysymys.

Onneksi vanhemmat eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Suon heille ihan mielelläni sen, että heille vanhemmanrakkaus on se ykköskokemus. Sehän edistää hyvää lapsuutta lapsille.

Äidinrakkaus on yleensä se kaikkein pyyteettömin rakkaus.

Mies on erilainen kuin nainen. Naisella on enemmän esillä se hoiva, rakkaus ja lämpö. He kun ovat vuosituhansia olleet se lapsia hoitava osapuoli. Isä taas on vuosituhansia työskennellyt raataen, taistellut rintamilla tai perheensä puolesta. Tällaiset ominaisuudet ovat evoluutiossa sitten valikoituneet jatkamaan sukua.

(Ja en väitä, etteikö tässä olisi poikkeuksia. Aina on poikkeuksia.)

Äidin rakkaus ei ole suurinta rakkautta. Rakkautta ei voi mitata, näin ollen ei voi olla suurinta rakkauttakaan.