En antaisi pettämistä anteeksi. Antaisitko sinä?

Vierailija kirjoitti:

En todennäköisesti antaisi anteeksi, koska olen kumppanilleni sanonut, että jos tahtoo vierasta, niin tunnustaa ja pyytää luvan. Minusta on täysin luonnollista, että pitkässä parisuhteessa eläessä tekee joskus mieli kokeilla vähän vierastakin. Parisuhteen perusta on kuitenkin luottamus ja toisen selän takana puuhaaminen rikkoo (ehkä pysyvästi) tuon perustan. Itselle pahaa tekisi tuossa pettämisessä myös julkinen häpeä, kyllähän tuo tieto pienellä paikkakunnalla leviää. Edellä tarkoittamani luvan edellytyksenä on ehdottomasti, että vieraan täytyy olla jostain toisesta kaupungista. Kumppani ei ole ainakaan vielä ko. lupaa pyytänyt, mutta on sovittu, että voi tanssia(rohkeamminkin) vapaasti kunhan tekee senkin jossain toisella paikkakunnalla. Kumppanilla on yksi hyvä tyttökaveri, jonka kanssa tekevevät toisinaan työttöjen reissuja isompiin kaupunkeihin ja tämä kaveri tietää myös kumppanilleni antamastani tanssiluvasta ja myös siitä, että olisin valmis antamaan luvan muuhunkin. M29

Olen samaa mieltä, että pitkissä parisuhteissa on toisaalta luonnollista, että haluaa vähän vaihtelua enkä sinäänsä pitäisi satunnaista seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa pahana. Itselle pahin asian on juuri tuo häpeä, jota varmasti kokisin pettämistilanteessa ja varmasti mielessä pyörisi, että tietääköhän tuokin ja tuokin ja miettisin varmaan kokoajan, että mitähän muut ajattelee.. Ei varmasti olisi mukava tunne myöskään liikkua yhdessä julkisilla paikoilla tuollaisen jälkeen.. Nämä ovat näitä pienen kaupungin riesoja... Tuo vaikuttaa sinäänsä ihan järki ratkaisulta, että mahdolliset paineet hoidetaan luvan kanssa jossain kaukana kotoa.. Onko naisesi antanut sinulle vastaavaa lupaa? N

En kyllä osaa sanoa oikeastaan juuta tai jaata tuohon ap:n kysymykseen. Riipuu niin monesta asiasta.. Kenenkanssa, miten, millaisessa tilanteessa ja kuinka kauan sitä on kestänyt.. Ehkä antaisin ehkä en..

Tuosta tanssimisasiasta tuli mieleen, että meillä ei ole kovin tarkasti puhuttu siitä mikä on suhteessamme sallittua ja mikä ei, mutta mieheni on sanonut että minä voin kyllä tanssia kunhan en nyt hitaita ala kenenkään kanssa tanssimaan.. Tanssimista tulee kyllä baarireissuilla harrastettua ja itse koen sen jollain tavalla pettämisen rajalla olevaksi.. Toisaalta olen ajatellut, että kun lupa kerran on annettu niin otan siitä sitten ilon irti.. Valehtelisin jos väittäisin etten nauttisi suuresti tanssilattialla ja muutenkin liikenteessä ollessani miehiltä saamastani huomiosta.. Monesti kuulee puhuttavan tästä miesten saalistus vietistä, mutta kyllä minullakin sellainen tavallaan on ja se tulee tyydytetyksi jo ihan sillä, että huomaan miesten olevan kiinnostuneita ja tiedän mihin asiat johtaisi jos antaisin tilanteen mennä eteenpäin.. En oikein voisi kuvitella itse harrastavani seksiä jonkun vieraan kanssa..

En tiedä kuinka tosissani mieheni on ollut hänen joskus kysyessään lupaa puuhata vieraiden kanssa.. Itse olen nuo jutut kyllä sivuuttanut huumorilla.. Mutta nyt tuli jotenkin sellainen olo, että pitäiskö meilläkin ottaa tuo "rohkeampi tanssilupa" puheeksi. Ehkä voisin tehdä tällä mieheni kanssa jonkinlaista vaihtokauppaa.

Minä annoin anteeksi. Mieheni jäi rysän päältä kiinni naapurista, kyseessä oli kertaluontoinen kännipano. Lähdin aluksi pois kotoa lasten kanssa, mutta jo parin päivän päästä rakkaus veti takaisin. Mies oli aivan rikki koko hommasta, jopa enemmän kuin minä. En ollut valmis heittämään hukkaan muuten hyvää suhdetta.

Kyllähän tuo varmaan jonkin jäljen on mieleeni jättänyt, mutta asia nousee esille enää hyvin harvoin. Emme enää asu samassa naapurustossa, eikä mies ole sen koommin haikaillut vieraisiin. Naapuripariskunnan avioliitto on kyllä kaatunut, en tiedä oliko ko. rouvalla taustalla muitakin pettämiskertoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt, mutta ei siitä tullut mitään. Tunteet kuolivat.

Tämä. Ihan sama kävi itsellä, samoin luottamus ja turvallisuuden tunne parisuhteessa hävisivät.

En tiedä. Tällä hetkellä tuntuu, että jos mies tekis vähän lyhyempää työpäivää, olis vähän enemmän lasten kanssa, tekis joskus jotain kotona, niin aivan sama jollekkin pettämiselle. Pettäminen tuntuu melko pieneltä ongelmalta just nyt.

Antaisin anteeksi.

En tiedä jatkuisiko avioliitto, todennäköisesti jatkuisi (ellei mies siis olisi lähdössä sen toisen mukaan)

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin anteeksi. Mieheni jäi rysän päältä kiinni naapurista, kyseessä oli kertaluontoinen kännipano. Lähdin aluksi pois kotoa lasten kanssa, mutta jo parin päivän päästä rakkaus veti takaisin. Mies oli aivan rikki koko hommasta, jopa enemmän kuin minä. En ollut valmis heittämään hukkaan muuten hyvää suhdetta.

Kyllähän tuo varmaan jonkin jäljen on mieleeni jättänyt, mutta asia nousee esille enää hyvin harvoin. Emme enää asu samassa naapurustossa, eikä mies ole sen koommin haikaillut vieraisiin. Naapuripariskunnan avioliitto on kyllä kaatunut, en tiedä oliko ko. rouvalla taustalla muitakin pettämiskertoja.

Asuitteko samassa naapurustossa pitkään tuon tapahtuman jälkeen? Oleteko olleet tekemisissä tämä toisen pariskunnan kanssa? Muistatko tuliko sinulle itsellesi jotenkin tarve kostaa tuo pettäminen?

N25

En ole ikinä ajatellut että tanssiminen olisi pettämistä. Mies ei tanssi, joten joskus olen käynyt kavereiden kanssa lavoilla. Se on tanssia ja liikuntoa, ei seksiä.

Jos meillä olisi ollut vuosia vaikeaa ja seksitöntä, tavallaan ymmärtäisin jos on langennut ymmärtävään olkapäähän. Kunhan sitten tunnustaa, ja mentäisiin pariterapiaan tai jotain. Mutta siinä vaiheessa suhteessa olisi jo niin paljon pielessä, että voi olla ettei se siitä pelastuisi.

En antaisi... Saattaisin olla jopa niin psyko jos rysänpäältä jäisi kiinni että olisi iltalehdillä komeat otsikot seuraavana päivänä.

Itseä kyllä oikeasti pelotti kerran kun olin lukenut jotain salarakas-keskustelua ja näin unta että mies jäi rysänpäältä kii tälläisen "panen tarkoituksella varattua" naikkosen kanssa ja nainen oli juuri sellainen "minä panen ketä haluan enkä kunnioita muita" niin oikeasti unessa kidutin naista kun en tykkää tollaisista hupakoista ja ei se mieskään huomiotta jäänyt...

Onneksi oli varmaan vain hullu uni :D

Mutta siis ei en arvosta pettäjiä enkä naisia jotka panee tiedostaen varattuja.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ajatellut että tanssiminen olisi pettämistä. Mies ei tanssi, joten joskus olen käynyt kavereiden kanssa lavoilla. Se on tanssia ja liikuntoa, ei seksiä.

Niin pettäminen on sitä että pettää toisen. Monelle tulee pettämisestä mieleen seksi tai muunlainen vehtailu jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa, mutta eihän tämkään ole pettämistä jos suhteen osapuoli tekee sen luvan kanssa. Tanssiminen ei varmaankaan ole monessa suhteessa kiellettyä, joten ei se silloin pettämistäkään ole. Tietysti tanssiakkin voi niin monella tavalla. Minusta kuitenkin tanssi on kuitenkin jo sellaista kanssakäymistä vieraiden kanssa, että mielestäni jokaisessa parisuhteessa asiasta tulisi selvästi puhua, että mitä saa tehdä ja mitä ei.. Minusta on jotenkin inhottavaa, että nainen sanoo, että totta kai saan tanssia koska mieheni ei tanssi. Kyllä minusta siitä huolimatta tanssimiseen täytyy olla lupa.. Tietysti ei ole tervettä että mies kieltäisi tässä tapauksessa kaikenlaisen tanssimisen.. Mutta tällainen asioista puhuminen ja sopiminen on minusta ainoa oikea tapa elää parisuhteessa.. 

En kyllä sanoisi, että sellainen tanssiminen on pelkkää liikuntaa, jossa ollaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.. Yhtä hyvin joku voisi sanoa, että tunteeton seksi ei ole pettämistä, koska sehän on vain liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todennäköisesti antaisi anteeksi, koska olen kumppanilleni sanonut, että jos tahtoo vierasta, niin tunnustaa ja pyytää luvan. Minusta on täysin luonnollista, että pitkässä parisuhteessa eläessä tekee joskus mieli kokeilla vähän vierastakin. Parisuhteen perusta on kuitenkin luottamus ja toisen selän takana puuhaaminen rikkoo (ehkä pysyvästi) tuon perustan. Itselle pahaa tekisi tuossa pettämisessä myös julkinen häpeä, kyllähän tuo tieto pienellä paikkakunnalla leviää. Edellä tarkoittamani luvan edellytyksenä on ehdottomasti, että vieraan täytyy olla jostain toisesta kaupungista. Kumppani ei ole ainakaan vielä ko. lupaa pyytänyt, mutta on sovittu, että voi tanssia(rohkeamminkin) vapaasti kunhan tekee senkin jossain toisella paikkakunnalla. Kumppanilla on yksi hyvä tyttökaveri, jonka kanssa tekevevät toisinaan työttöjen reissuja isompiin kaupunkeihin ja tämä kaveri tietää myös kumppanilleni antamastani tanssiluvasta ja myös siitä, että olisin valmis antamaan luvan muuhunkin. M29

Olen samaa mieltä, että pitkissä parisuhteissa on toisaalta luonnollista, että haluaa vähän vaihtelua enkä sinäänsä pitäisi satunnaista seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa pahana. Itselle pahin asian on juuri tuo häpeä, jota varmasti kokisin pettämistilanteessa ja varmasti mielessä pyörisi, että tietääköhän tuokin ja tuokin ja miettisin varmaan kokoajan, että mitähän muut ajattelee.. Ei varmasti olisi mukava tunne myöskään liikkua yhdessä julkisilla paikoilla tuollaisen jälkeen.. Nämä ovat näitä pienen kaupungin riesoja... Tuo vaikuttaa sinäänsä ihan järki ratkaisulta, että mahdolliset paineet hoidetaan luvan kanssa jossain kaukana kotoa.. Onko naisesi antanut sinulle vastaavaa lupaa? N

On keskusteltu niin, että luvan antaa jos haluan. Itse olen tyytyväinen nykyiseen seksielämääni, mutta joskus voisin käydä vieraissakin.. Ajattelin antaa kumppanini olla aloitteelinen asiassa, eli tässäkin asiassa naiset ensin :) Kumppanini on kyllä selvästi minua kiinnostuneempi tästä asiasta, mutta toisaalta ehkä enemmän mustasukkaisuuteen taipuva, joten on parempi että mennään hänen ehdoillaan asiassa eteenpäin.

Kallelle antaisin anteeksi Sebastianille en.

Antaisin sillä en todellakaan haluaisi jäädä poikien kanssa keskenään. Esiteini osaa ärsyttää mut oikein kunnolla. Miehestä on kuitenkin apua ja en halua tehdä elämääni yhtää rankemmaksi.

Olen antanut itselleni anteeksi monesti. Vaimo ei onneksi tiedä.

En usko että pystyisin antaa anteeksi tai pikemminkin jatkaa enää yhdessä.

Olen jo vanhempi ja meillä on pitkä liitto takana. En ole itse pettänyt vaikka täytyy myöntää että hilkulla on ollut.

Mieskään ei ole ainakaan jäänyt kiinni eikä ole edes epäilyksiä.

Toki työmatkoilla helppoa että eihän tuota tiedä varmasti.

Mutta lapset jo pois kotoa, talo maksettu ja aika erilaisia ollaan.

Suhde on ok, jopa hyvä mutta minulla on tunne että viihtyisin hyvin yksinkin.

Tilanteeni on siis se että minun syyni pysyä yhdessä edelleen vähentyisivät dramaattisesti jos mies jäisi kiinni pettämisestä. Pelkäänpä että menisi pakkasen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

En usko että pystyisin antaa anteeksi tai pikemminkin jatkaa enää yhdessä.

Olen jo vanhempi ja meillä on pitkä liitto takana. En ole itse pettänyt vaikka täytyy myöntää että hilkulla on ollut.

Mieskään ei ole ainakaan jäänyt kiinni eikä ole edes epäilyksiä.

Toki työmatkoilla helppoa että eihän tuota tiedä varmasti.

Mutta lapset jo pois kotoa, talo maksettu ja aika erilaisia ollaan.

Suhde on ok, jopa hyvä mutta minulla on tunne että viihtyisin hyvin yksinkin.

Tilanteeni on siis se että minun syyni pysyä yhdessä edelleen vähentyisivät dramaattisesti jos mies jäisi kiinni pettämisestä. Pelkäänpä että menisi pakkasen puolelle.

Tuossa tilanteessa ehkä ymmärrettävää, jos ei ole oikein mitään yhteisiä velvollisuuksia... Ymmärrän viestisi sillälailla, että esim. lasten ollessa vielä pieniä olisi voinut ehkä katsoa läpi sormien?

Itse en kyllä haluaisi heittää suhdettamme romukoppaan yhden hairahduksen takia... En kestäisi yh:na Enkä haluaisi sitä lapsillenikaan.. Tietenkään en missään ihan pelkässä "järki liitossakaan" halauisi olla mutta uskon ettei tunteeni miestäni kohtaan tällaisen takia nyt ihan kokonaan kuolisi..