Ensi viikolla kehityskeskustelu 20 v nuoremman pomon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään typerämpää kuin kehityskeskustelut? Silkkaa ajanhukkaa, pidetään lakisääteiset jounninjoutavat keskustelut joka vuosi, jossa sama teema ja samat tyhmät kyselyt. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua jne. Vastaan aina etten tosiaankaan tiedä mitä teen viiden vuoden kuluttua kun en tiedä onko tämä maailma enää pystyssä.

Minulta kysyi nuori, innostunut pomo tätä hyvin suorittavan asiakaspalvelutyön keharissa, jota tein ihan uran alkuvaiheessa.

Purskahdin nauruun ja vastasin "en ainakaan täällä!"

Pomo alkoi kysellä, että jaa sullako on alanvaihtosuunnitelmia? No kyllä, olin siellä aspassa tasan siksi, että saisin työkokemusta ja rahaa.

Joo, tilanteessa jossa työ on tyypillisesti esim opiskelijoille/hyvin vähän työkokemusta omaaville suunnattu, toki missä näät itsesi 5v kuluttua voi tuntua hassulle kysymykselle. Mutta asiallisestikin tähän voi vastata esim näin: näen itseni kasvamassa opiselemani alan ammattilaiseksi. Toivon, että olen päässyt jo hieman etenemään urallani, oppimaan paljon uusia asioita ja ehkä saanut uusia vastuitakin.

Varsinkin jos kyseessä on pieni toimiala tai isompi yritys (eteneminen yrityksen sisällä mahdollista), ei mielestäni missään tapauksessa kannata polttaa siltoja lähtiessään ja heilutella keskareita kun lähtee työtehtävästä. Tämä sama yritys voi olla sun potentiaalinen työnantaja silloin 5v kuluttua. Tai sun nykyinen pomo tai kolleega rekrytoija mutta eri firmassa.

Eli pitää jauhaa paskaa ja koristella se kukkasin, niin typerien kyselijä tulee tyytyväiseksi?

Terve Boomer! Pystyn samaistumaan tilanteeseesi pöydän toiselta puolelta. Boomereille on toimistossa kaikkein rasittavinta pitää kehityskeskuteluita one2one:ja yms.

Boomerit ovat yleensä kaikkea uutta vastaan, eivätkä opi helposti uuttq. Ovat omasta mielestään korvaammattomia marttyreita, jotka ovat olleet talossa kauemmin, mitä minä olen vanha.

T: Sua 20v nuorempi pomo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään typerämpää kuin kehityskeskustelut? Silkkaa ajanhukkaa, pidetään lakisääteiset jounninjoutavat keskustelut joka vuosi, jossa sama teema ja samat tyhmät kyselyt. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua jne. Vastaan aina etten tosiaankaan tiedä mitä teen viiden vuoden kuluttua kun en tiedä onko tämä maailma enää pystyssä.

Minulta kysyi nuori, innostunut pomo tätä hyvin suorittavan asiakaspalvelutyön keharissa, jota tein ihan uran alkuvaiheessa.

Purskahdin nauruun ja vastasin "en ainakaan täällä!"

Pomo alkoi kysellä, että jaa sullako on alanvaihtosuunnitelmia? No kyllä, olin siellä aspassa tasan siksi, että saisin työkokemusta ja rahaa.

Joo, tilanteessa jossa työ on tyypillisesti esim opiskelijoille/hyvin vähän työkokemusta omaaville suunnattu, toki missä näät itsesi 5v kuluttua voi tuntua hassulle kysymykselle. Mutta asiallisestikin tähän voi vastata esim näin: näen itseni kasvamassa opiselemani alan ammattilaiseksi. Toivon, että olen päässyt jo hieman etenemään urallani, oppimaan paljon uusia asioita ja ehkä saanut uusia vastuitakin.

Varsinkin jos kyseessä on pieni toimiala tai isompi yritys (eteneminen yrityksen sisällä mahdollista), ei mielestäni missään tapauksessa kannata polttaa siltoja lähtiessään ja heilutella keskareita kun lähtee työtehtävästä. Tämä sama yritys voi olla sun potentiaalinen työnantaja silloin 5v kuluttua. Tai sun nykyinen pomo tai kolleega rekrytoija mutta eri firmassa.

Voi hyvänen aika sentään! Eihän nyt sillat tuollaisesta pala! 😅

Eikä toteamus "en ole ainakaan täällä 5 vuoden päästä" ole keskarinheiluttelua, vaan ihan normaalia urakehitystä. Ei nykypäivänä tosiaankaan jäädä siihen ekaan saatuun työpaikkaan ja se on myös työpaikkojen etu.

On monia tapoja ilmaista halunsa urakehitykseen. Itse koen, että tämä ei ehkä ollut paras tapa, mutta toki jokainen on meistä erilainen ja tekee asiat parhaaksi näkemällään tavalla. Ja ei, kommenttini ei myöskään tarkoita, että kehityskeskustelussa pitäisi kertoa miten ko.työ on unelmien täyttymys ja parasta ikinä.

Sinä saat kokea niin kuin haluat. Ne ovat sinun kokemuksiasi. Muilla on omat kokemukset.

Tuosta on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa, joten voin kertoa sinulle kuinka asiat sen jälkeen etenivät.

Sain joitakin kuukausia tuon jälkeen talon sisältä toisen paikan. Olin hakuvaiheessa niin ylivoimainen, että nykyiseltä esimieheltä ei edes kysytty mitään, ja vaikka olisi kysytty, hän olisi vain kehunut minua.

Tein sitä toista, enemmän oman alan työtäni, vuoden, ja lähdin talosta kokonaan pois. Kyseistä firmaa ei ole enää olemassa.

Minä olen nykyään täysin toisella toimialalla töissä.

Oman kokemukseni mukaan nuo eivät lähiesimiehellekään ole kivoja jutusteluja. Mutta käytäntö on päätetty niin sillä mennään. Aikuinen ihminen hoitaa tilanteen kuten aikuisen kuuluu hoitaa.

Parasta kun jengi menee tällä asenteella kehityskeskusteluun! Annetaan täällä ymmärtää, että ihan p*kaa on kaikki mutta ei viitsitä vilkaista peiliin että mites meni niinku oma rooli :D Joo, kyllä se on se esimies joka sut ilmottaa koulutuksiin, antaa ylennyksen pyytämättä, lukee telepaattisesti sun ajatukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Parasta kun jengi menee tällä asenteella kehityskeskusteluun! Annetaan täällä ymmärtää, että ihan p*kaa on kaikki mutta ei viitsitä vilkaista peiliin että mites meni niinku oma rooli :D Joo, kyllä se on se esimies joka sut ilmottaa koulutuksiin, antaa ylennyksen pyytämättä, lukee telepaattisesti sun ajatukset jne.

Ei noita kehityskeskustelun pohjaltakaan tehdä, vaikka kuinka toisi esille osaamistaan ja haluaan kehittyä.

Päinvastoin. Esimies usein loukkaantuu ja ottaa itseensä, eikö tämä työ olekaan nyt sinusta mukavaa?

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nuo eivät lähiesimiehellekään ole kivoja jutusteluja. Mutta käytäntö on päätetty niin sillä mennään. Aikuinen ihminen hoitaa tilanteen kuten aikuisen kuuluu hoitaa.

Niin, työntekijänä näkee miten ylityöllistetty esimies on jo muutenkin. Eiköhän nuo kehityskeskustelut aikatauluineen kuormita lisää.

Kaikenkaikkiaan useita kymmeniä henkilöitä, joiden kanssa keskustelut pitäisi yksitellen käydä.

Noi kehityskeskustelut on kyllä niin pakkopullaa kuin olla voi! Viimeksi sanoinkin sen ihan suoraan. En minä tästä mihinkään kehity, eikä ole tarvetta mitenkään edetä uralla mihinkään suuntaan. Varsinkin kun meikäläisen alalla se koulutusten käyminen ei tarkoita muuta kuin lisätöitä entisten lisäksi. Palkkaan se ei vaikuta millään tavalla. Teen perustyöni hyvin, se riittäköön.

Naisen ego ei kestä sitä, jos hänen pomo on nuorempi.

ETENKÄÄN, jos pomo on nuorempi JA nainen!

Naiset, etenkin yli 25-vuotiaat naiset, ovat heikkoja.

Täällä pomo joka on lähes koko tiimiään nuorempi.  Voin kertoa syyn, miksi minä olen pomo, eikä yksikään minua 10-20v vanhempi työntekijä. Yksi syy on, että suhtaudun kaikkiin tiimiläisiin yksilöinä, heidän osaamistasonsa ja kokemuksensa mukaan, huomioiden myös sen hetkisen elämäntilanteen. Jokaisen roolia ja työtehtäviä katsotaan henkilökohtaisten osaamisten mukaan, mietitään tavoitteita ja urakehitystä. Näen myös koko tiimin roolin ja kehityksen tuleville 10 vuodelle, osa näistä alaisistani jää jo eläkkeellekin, ei heitä kiinnosta muutosten tuulet. Porukka on eri uravaiheessa, joku on jo konkari, joku juuri tullut, minä osaan auttaa ja opastaa kumpaakin, miettiä sopivat tehtävät. Vanhalle työntekijälle uusi on uhka, uudelle vanha on menneisyyden  kuvastin. Siksi, minä, 20 vuotta sinua nuorempi pomo, olen tässä tehtävässä etkä sinä.  Älä anna ahdasmielisyyden sanella teidän esimies-alaissuhdetta, tee siitä mielummin jotain palkitsevaa.