Sijaisäiti avautuu - meille tuli alle kouluikäinen tyttö, jolle on tehty se,

Ei ole neuvoja mutta iso kiitos arvokkaasta työstäsi tulee täältä!

Mitä sille on tehty?? En ymmärtänyt tosta yhtikäs mitään....

Rauhaa, rakkautta, rajoja ja luottamuksen pystyttämistä. Etenette hitaasti ja annatte takapakkienkin tulla. Itse pysytte lempeän lujina. 

Hali sinulle ja miehellesi, teette tosi tärkeää työtä!

Olet vain olemassa hänelle, ihminen ihmiselle. Anna luottamuksen tulla aikaa myöten, tyrkyttämällä se ei tule.

Tuohon saa kyllä apua ihan muualta. Täällä sinulle ei ole lupaa puhua lapsen asioista.

Siitä kai se sitten pitää aloittaa, että mitä käytännöllisiä rajoitteita kaltoinkohtelu aiheuttaa. Ja tarkoitan siis myös psyykkisistä vammoista johtuvia seurauksia. Ja olisiko niin, että olisi tärkeää löytää hyvin luottamukselliset välit lääkäriin ja terveydenhoitajaan, jos heidän palveluitaan tarvitaan.

Niin. Luottamuksen rakentamisesta kaikki ehkä lähtee, eikä se taida olla ihan pieni hanke. Onnea matkaan!

Ei ole kokemusta, mutta ei kai siinä muu auta, kuin alkaa luomaan lapsen elämään uusia turvallisia rutiineja, jotka sitten joskus mahdollisesti vuosien päästä peittävät pahat kokemukset alleen. Mitään pikafiksiä ei varmaankaan löydy... Tsemppiä! 

Helkutin pedofiilit ja lasten raiskaajat.tommoista ei sais pienelle lapselle käydä tai kenellekään muullekaan

Valitettavasti tämä on palsta, jolta saat avun lisäksi ja ohessa märkää rättiä tai suoranaista nyrkkiä päin naamaasi. Suosittelen, että rekisteröit tunnuksen, jotta kukaan muu ei pääse esiintymään sinuna. Sellainen hassuttelu kun on monen provon mielestä todella hauskaa. Sitten kun olet rekannut tunnuksen niin  aloita kirjoittelu tuolla tunnuksella. 

Kun saat vastauksia hyeenoilta ja haaskalinnuilta niin älä tuhlaa niihin aikaasi äläkä vastaa millään tavalla. Vastaa vain saamiisi asiallisiin viesteihin. Muuten nämä pilaavat keskustelun yrittämällä raadella sinut hengiltä.

Vaikea rasti. Turvaa ja arjen rutiineja. Ei yllätyksiä. Niin aloittaisin. Luotettavaa arkea. Tasapainoista mallia. Puhumista. Jollakin tasolla. Kysy psykologilta...niitäkin mielipiteitä kyllä varmaan monta.

Ole läsnä.

Mä olisin toivonut, että se oltaisiin tiedetty. Itse en kertonut ja pyörin omissa traumoissa.

Ehkä sen voisit sanoa, että ei ole tytön vika missään tapauksessa ja, että olisi ne kaltoin kohdelleet voineet toimia toisin. Olla ystävällisiä ja antaa olla.

Puhua kannattaa ainakin ilmaista, että tiedät....eikä se tee tytöstä hyljeksittävää vaan sinuakin itkettää ja haluat tukea. Kysy tukinaisesta neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille on tehty?? En ymmärtänyt tosta yhtikäs mitään....

No oisko vaikka raiskattu? Pahimmillaan lukematomia kertoja.

Sen minä tuosta aloitukseta "ymmärsin".

Musta tämä on kaikkea muuta kuin oikea foorumi kysyä tällaista. Tai puida asiaa millään tavalla.

Tytölle terapiaa ja paljon, turvallinen koti jossa saa oven lukkoon yöksi (nukkuu paremmin) , yölamppu, peseytymisrauha, paljon mukavaa puuhaa ja yhdessäoloa. Kuuntele, halaa ja kerro, ettei mikään tapahtunut ollut tytön vika vaan johtui pahasta ihmisestä. Kerro tytön olevan nyt turvassa ja ettei hänelle enää tapahdu mitään pahaa.

Teillä on oltava itsellänne asiantuntija-apua käyttävissä, älkää vaan jääkö yksin asian kanssa. Edessä on varmaankin pitkä matka lapsen kuntouttamiseksi. Tärkeintä ovat rutiinit, rauhallisuus ja teidän aikuisten keskinäinen harmonia ja aikuisuus. Hoitakaa aina myös itseänne, lapsi näkee sitä sopusointua  seuratessaan hyvän, turvallisen ja ehjän aikuisten välisen suhdemallin. Lapsi saa olla siinä turvallisesti lapsena, taantua, vihata, surra  ja kasvaa pala palalta ja koetella teitä kunnes pikkuhiljaa eheytyy. Teette hienoa työtä.

Kärsivällisyyttä. Läsnäoloa niin, että antaa lapsen edetä omaan tahtiinsa luottamuksensa kanssa. Tavallaan teidän täytyy nyt kestää paljon pahaa oloa ja todistaa lapselle, että välitätte ja pidätte huolta, vaikka hän oireilisi miten. Kertokaa lapselle joka päivä miten ihana ja arvokas hän on. Näyttäkää hänelle, että hän on turvassa teidän luona. Ja sitten vielä lisää sitä kärsivällisyyttä. Aito välittäminen parantaa jo paljon.

Ihanaa, että teette näin tärkeää työtä ❤️

Tuo on varmasti tosi rankkaa teille aikuisille. Olen tutustunut aiheeseen jonkun verran ja tärkeintä taitaa olla aika. Luottamus ja korjaavat kokemukset voivat vahvistaa lasta ja kääntää kasvun ja kehityksen oikeaan suuntaan. Edetkää lapsen tahtia. Olkaa rauhallisia ja lempeitä mutta riittävän jämäköitä, että lapsi voi luottaa teidän hoitavan kaiken. Tsemppiä!

Neuvoisin kaikesta huolimatta, että kohtaat ja kohtelet lasta lapsena, etkä tapauksena, joka on kokenut karmeuksia. Tarjoat hänelle kaikkea sitä, mitä tarjoaisit lapselle, jolla on ollut täysin normaali lapsuus. Totta kai  traumat täytyy ottaa jollain tasolla huomioon, mutta ne eivät saisi määrittää lasta, eikä muuttaa suhtautumistasi häneen.

Toivon totisesti ettet ole sijaisäiti, saati sit äiti.

Sijaisvanhempi on käynyt valmennuksen. Tietää mistä ja miten lapsi saa apua ja terapiaa. Sijaisvanhemmalle annetaan myös työnohjausta ja muuta tukea. Tällainen ihan oikea sijaisvanhempi tietää, että tällaisia lapsen henkilökohtaisia asioita ei setvitä yleisellä keskustelupalstalla edes nimettömänä.

t: Ihan oikea sijaisäiti

Ole kiltti äläkä pui asiaa täällä. Tämä on julkinen foorumi, älä tee viattoman lapsen kokemista kauhuista julkisia. Ihmiset mässäilevät asialla kuin korppikotkat raadolla.

Toivoisin, että sinulla olisi asiallisempi ja ammatillisempi ote hoitaa asiaa, vaikka ammatista tässä ei tietysti kyse ole.