Repeämistä
Repeääkö synnytyksessä aina paikat?
Mulla on laskettu aika elokuun 11,ja pelkään nyt jo synnytystä ihan sairaasti! Ja kaikkein eniten kauhistuttaa se alapään repeäminen. Kun täältä olen lueskellut juttuja siitä. Menee jo kylmänväreet kun ajatteleekin... Se on mulle kauhun paikka. Kun yhdyntäkipujakin on ollut aina,niin en pysty edes kuvittelemaan miten kauhea kipu se on jos paikat sieltä repeää! Ja kestää kauan parantua..
Kommentit (31)
Rasvaat sitä aluetta emättimen ja peräaukon välissä. Öljyämisestä ollaan kahta mieltä. Jotka eivät ole revenneet, sanovat, että se auttoi. Jotka ovat revenneet, sanovat, ettei auttanut. En tiedä onko siitä tehty mitään tieteellistä tutkimusta. Eniten repeämiseen vaikuttaa ihmisen kudostyyppi ja synnytyksen nopeus. Jos kudostyyppi on herkästi repeävää, niin todennäköisesti synnytyksessä tulee repeämiä. Myös syöksysynnytykset voivat aiheuttaa repeämiä. Repeämissä ei ole mitään pelättävää. Niitä ei tunne kun ne tulee eikä niistä ole vaivaa jälkeenpäinkään. Voithan pyytää puuduttamaan välilihaa, niin vielä vähemmän tunnet.
Mielestäni sinun kannattaa puhua tästä pelostasi neuvolassa. Se tuntuu näin netin välityksellä olevan vähän keskimääräistä suurempaa. Myös nuo yhdyntäkivut jne on hyvä selvittää. On olemassa sairaudeksi luokiteltava tila, jossa alapään hermot toimivat ylikierroksilla ja pienikin kosketus aiheuttaa kipua. On myös tila, jossa emättimen lihakset kramppaavat herkästi, etenkin jännityksestä ja se aiheuttaa kipua, mikä aiheuttaa jännitystä jne. Lääkityksestä voi olla apua ensimmäiseen vaivaan, mutta toiseen vaivaan on myös lääkkeetön apu. Jotkut fysioterapeutit tekevät lantionpohjan lihasten mittauksia, joiden avulla vaivaa voidaan selvittää. On kuitenkin hyvä olla yhteydessä neuvolaan ja neuvolalääkäriin ennen mittauksia, jotta heidän kantansa siihen, onko nämä mittaukset suositeltavia raskausaikana.
Itsehoitona kramppailuun ei auta muu kuin että sinun on totuteltava siihen, että emättimeesi kosketaan. Voit helposti tehdä sen itse (tämä keino opetettiin koulussa seksuaaliterveyden tunnilla). Mene rauhassa suihkuun, istu lattialle, pese kätesi kunnolla ja ihan vain laita kätesi emättimen kohdalle. Kun tunnet olosi rennoksi, tunnustele aluetta sormillasi. Sinun ei tarvitse laittaa sormea sisällesi, jos et halua. Rentoudu aina ennen kuin liikutat kättäsi uuteen kohtaan. Kun rupeaa tuntumaan rennolta, koske varovasti emättimen suuta, rentoudu, ja pikkuhiljaa laita sormea syvemmälle. Muista rentoutua aina ja kun ei enää tunnu mukavalta, aloita alusta. Jos sinua ei oma kosketus satu, niin pyydä miestäsi totuttamaan sinua. Ohjaa itse miehen kättä, niin ei tapahdu mitään ennalta-arvaamatonta. Etene joka kerta juuri niin pitkälle kuin haluat ja tuntuu mukavalta. Rentoutuminen on tämän asian ydin, rentona sinä totut kosketukseen ja kramppailu loppuu. Aikaahan tämä voi viedä eikä pidäkään kiirehtiä mitenkään.
Puhu asiasta neuvolassa.
Hei!
Minulla alkoivat yhdyntäkivut vasta synnytyksen jälkeen. Kärsin niistä vajaan vuoden, ennenkuin hain tilanteeseen selvyyttä. Sain nopeasti diagnoosin vestibuliittimuotoisesta vulvodyniasta. Netistä näet, mitä se on, jos et entuudelta tiedä. Helsingissä yhtenä hoitomuotona vulvodyniaan ovat fysioterapeutin antamat sähköavusteiset hoitomuodot ja jumppaohjaus. Vajaassa puolessa vuodessa päästyäni fysioterapiaan tilanteeni muuttui täysin. Kivut lakkasivat täysin ja paikat alkoivat tuntua muutaman kuukauden päästä siitä suorastaan löysiltä... :D Suosittelen vulvodynian mahdollisuuden kartoittamista kaikille, joilla yhdyntäkivut jatkuvat, vaikka aikaa synnytyksestä kuluu ja kuluu. Diagnoosi on karmaiseva, mutta sitä kautta on mahdollista löytää apua surulliseen vaivaan.
terveisin Tituliini, joka muistaa vielä raastinraudan riivinnältä tuntuneet kivut, mutta joka uskaliaasti ajattelee, että jos kivut palaavat, niistä päästään tavalla tai toisella eroon
PS Itselläni synnytys, erityisesti ponnistusvaihe oli todella pitkä. En revennyt pahasti, vaikka lapsi oli suuri. Synnytyksen jäljiltä jäi vain paljon pintanirhaumaa ja repeytynyt klitoris. Molemmat kursittiin kasaan pikkupistoilla. En tuntenut synnytyksen aikana repeytymistä eikä paikat olleet mitenkään erityisen kipeitä synnytyksen jälkeen. Ainoastaan pingispallon kokoiset peräpukamat koskivat, mutta niihinkin oli saatavissa monenlaista apua, kuten ihan särkylääkettä mekaanisten apujen lisäksi. Yhdyntäkivut tajusin vasta kuukausia myöhemmin ja niiden yhteyttä itse synnytykseen lienee mahdoton arvioida nykytietämyksen valossa.
Heips!
Olen joskus lukenut netistä noista kahdesta vaihtoehdosta, että mistä ne yhdyntäkivut voisi aiheutua. Suoraa ei ihan tuntunut kolahtavan kumpikaan, mutta eihän sitä tiedä. Harmittaa kun olen ollut niin pelkuri etten ole mennyt tutkituttamaan. Karmii jo ajatuskin että joku lääkäri alkaisi siellä sorkkimaan ja kipu olisi hirveä... Mutta jos ne kivut vielä jatkuvat joskus sitten synnytyksen jälkeen, niin pakkohan sitä on jo mennä johonkin!
Neuvolassa puhuin viimeksi niistä synnytyspeloista, mutta siellä sanottiin vaan että voi mennä sinne palkopolille juttelemaan... Ei oikein osannut auttaa. Eli sinne sitten vaan kun sen aika tulee.
Taidan kuitenkin jättää väliin sen öljyämisen...
Ai että klitoriskin voi revetä! Huhhuh... Tuleeko se sitten ennalleen myöhemmin???
ja taitaa olla minkään perusteella mahdotonta arvioida kuka repeää ja kuka ei.
Itse en valmistautunut mitenkään synnytykseen (siis fyysisesti), sain ekassa synnytyksessä epiduraalin ja toisessa spinaalin, jotka onnekkaasti vaikuttivat myös ponnistusvaiheessa. Kummastakaan en revennyt yhtään, ei tullut minkäänlaisia muitakaan vaurioita vaikka synnytykset ja ponnistusvaiheet olivat lyhyet (12-15min) ja lasten päänympärys molemmilla 35,5cm.
Näin jälkeenpäin väitän, että omalla kohdallani vaurioilta vältyttiin juuri puudutteiden sekä ammattitaitoisten kätilöiden ansiosta. Koska kipua ei ponnistusvaiheessa tuntunut, pystyin seuraamaan hienosti taitavan kätilön ohjeita siitä milloin ponnistaa ja missä vaiheessa himmailla luonnollisen venymisen mahdollistaen. Näin vauvat tulivat ulos rauhallisesti ja sopivasti välilihaa venyttäen. Ponnistaminen oli minusta kaikenkaikkiaan todella helppoa siihen nähden mitä olin kuvitellut.
Minä menisin kyllä yksityiselle gynelle ja ehdottomasti naiselle. Siellä voisi olla ehkä hyvä käydä jo nyt, niin jos saisit käynnistä apua ja vinkkejä, niin ehtisit nauttimaan seksistä jo ennen synnytystä... ;)
Noista repeämisistä en tiedä, ja itselläni on myös vähän samanlainen pelko esikoista kun odottelen, mutta sen huomasin, että meillä on sama laskettu aika, eli 11.8!! Joko maha on lähtenyt kunnolla kasvuun? =)
-Luna_Maisa-
mulla myöskään repeäminen ei tuntunut juuri miltään ja muutaan tikin sain,vaikka itsekkin jännitin ponnistus vaihetta juuri repeämisen takia ihan tajuttomasti,enkä olisi millään halunnut rueta ponnistamaan vaan pakko kun oli!ei ollut oikeastaan mitään syytä jännätä sitä!tikkien ompelukaan ei tuntunut juuri miltään ja suht koht nopeaa parani!älä turhaan jännitä kerran se vaan kirpasee,ja monella muullakin se on edessä!tsemppiä
Yksityiselle gynelle tosiaan voisi mennä. Maksaakohan sellainen paljon? Mutta vasta joskus myöhemmin, kun nyt ei ole minkäänlaisia halujakaan ja paikat on kuivana...
On tässä raskauden aikana ollut yksi lääkärikäynti jo, ja olin miettinyt etukäteen että mainitsen niistä kivuista, mutta menin jotenkin lukkoon kun se oli mieslääkäri enkä olisi kestänyt yhtään enempää sitä sorkkimista.
Itse pelkäsin myös hurjasti repeämistä, jopa yöunien menettämiseen asti. Sain onneksi lähetteen pelkopolille, jossa käytiin asiaa läpi kätilön ja lääkärin kanssa. He esittelivät tapoja estää repeämistä, mm. nuo jo mainitut lämpöpussit ja välilihan kädellä tukeminen, ja puhuttiin siitä, miten synnyttäjät yleensä repeämisen kokevat.
Minua tuo käynti auttoi todella paljon, koska sitä ennen olin vaan kahlannut läpi netistä löytyneitä repeämiskertomuksia. Ainakin omalla äitiyspolillani minulle varattiin paljon aikaa keskusteluun ja pelkoni otettiin vakavasti. Minulle tarjottiin myös mahdollisuutta keskustella psykiatrin kanssa ja tutustumiskäyntiä rentouttavaan joogaan.
Välilihan öljyämisestä sanottiin, että voihan se jotain auttaa (tyyliin ei siitä haittaakaan ole), mutta ei sitä pidetty mitenkään erityisen tärkeänä.
anni1978:
Kyllä suurinpiirtein selvisi missä on väliliha,mutta jäi epäselväksi että miten se öljyäminen tapahtuu..pitääkö niinku SINNE tunkea sormella sitä öljyä,vai miten?
Huh, karmeeta. En kyllä mielellään alkaisi sellaiseen,koska kaikenlainen tunkeminen aina sattuu... Auttaako se öljyäminen tosiaan varmasti siihen,että ei tulisi repeämiä..?