Lue keskustelun säännöt.
Oon vasta 21-vuotias, mutta jatkuvasti paha olo kun...
04.05.2016 |
ei löydy parisuhdetta. Miten helvetissä näin nuorena voi murehtia edes tommosta? Olisin vaikka tuplasti tän ikänen nii aina voi jonkun löytää, mikä kiire tässä muka on... nää tiedostaa, mutta silti paha olo. Oon vaan niin parisuhdeihminen ja ihan oikeesti oon onnellisempi suhteessa.
Pidän ulkonäöstä huolta (en kuitenkaan mikään feikkidiivahuomiohuora), pidän hygieniasta huolta, oon itsenäinen, perusfiksu, hoikka, liikunnallinen. Ulkoset asiat on kunnossa, jokasella toki oma maku mutta kuitenkin... Ei oo mistään liikumattomuudesta ja likaisuudesta kiinni etten ketää löydä. Paljon oon tavannu ihmisii, mutta vaan niitä ketkä ei halua vakavaa, joilleki sanonuki että etsii nimenomaa vakavempaa juttua ja on ollu siinä mukana ehkä jopa pari kuukautta, jonka jälkeen lemppaa. En uskalla enää treffata ihmisiä, mutta masentaa ihan oikeesti lievästi tämä.
Oon hölmö epätoivonen nuori, onko täällä ketään muita!! Ja viinihuppelis ollaan, av-mammailen (oikeesti surffaan tätä lähes päivittäin mutta ikinä tänne alottanu keskusteluu)
Kommentit (35)
4ever alone kirjoitti:
Voit täältäkin löytää seuralaisen. Ite olen löytänyt täält av-palstalta kaverin. :) Ootko muuten mistä päin Suomea Ap?
Länsi-suomesta, satakunnasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep :( itse olen 23 enkä ole kertaakaan seurustellut edes vähemmän vakavissaan. En usko, että kuitenkaan kelpaisin kenellekään, niin olen jo lakannut etsimästä[/quote
<3 Eiköhän me molemmat vielä jotkut löydetä. Ja mä koitan lopettaa tän epätoivosuudes pyörimisen, joku tulee sit kun tulee...
Olin lähes 22 kun tapasin nykyisen mieheni (samanikäinen). Muistan nuo tunteet liiankin hyvin ja oli useita parisuhteita, jotka vaan kariutu yllättäen. Luulen, että syy oli vaan erilaisuudessa. Nykyisen miehen kanssa menee aika moni asia yksiin ja ollaan 1,5 vuotta oltu yhdessä, mikä on minulle siis jo saavutus. Sillon sinkkuna tuntu, että kaikki oli onnellisesti parisuhteessa paitsi minä. Tottahan se olikin, että monissa piireissä kuuluin sinkkujen vähemmistöön. Tinder sitten muutti tilanteen. :D
Ps. myönnän, että seula oli liian kova ja vähän kun höllää sitä niin jo helpottaa. En itekään oo täydellinen, joten miksi vaatia sitä toisilta. Ei siis tarkoita, että huolin kenet tahansa, mutta joku tukan väri/koulutus/täydellinen ulkomuoto/yltiösosiaalinen luonne ei oo niin tärkeitä lopulta, ja vaikea löytää miestä, joka täyttäisi nuo kaikki kerralla. :D
24: koulutuksella tarkoitin siis, että huolin silloin vain akateemisen/lukion käyneen. En edelleenkään huolisi ihmistä, joka ei ole ollenkaan kouluttautunut.
Vierailija kirjoitti:
Olin lähes 22 kun tapasin nykyisen mieheni (samanikäinen). Muistan nuo tunteet liiankin hyvin ja oli useita parisuhteita, jotka vaan kariutu yllättäen. Luulen, että syy oli vaan erilaisuudessa. Nykyisen miehen kanssa menee aika moni asia yksiin ja ollaan 1,5 vuotta oltu yhdessä, mikä on minulle siis jo saavutus. Sillon sinkkuna tuntu, että kaikki oli onnellisesti parisuhteessa paitsi minä. Tottahan se olikin, että monissa piireissä kuuluin sinkkujen vähemmistöön. Tinder sitten muutti tilanteen. :D
Ps. myönnän, että seula oli liian kova ja vähän kun höllää sitä niin jo helpottaa. En itekään oo täydellinen, joten miksi vaatia sitä toisilta. Ei siis tarkoita, että huolin kenet tahansa, mutta joku tukan väri/koulutus/täydellinen ulkomuoto/yltiösosiaalinen luonne ei oo niin tärkeitä lopulta, ja vaikea löytää miestä, joka täyttäisi nuo kaikki kerralla. :D
Hienoo että löysitte toisenne. :)
Mulle tärkeetä vastapuolessa on hyvä hygienia, suht terveelliset elämäntavat (esim. tupakoimattomuus ja että jotenkin edes liikutaan viikottain, ei syödä joka toinen päivä pizzaa...) ja ystävällisyys, uskon että nää on ihan realistisia vielä mutta monella hiomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miulla rupes tulee miehiä ovista ja ikkunoista, kun luovuin savuttomuusvaatimuksesta. Nyt oltu 2 vuotta onnellisesti yhdessä tupakoivan, mutta muuten täydellisen miehen kanssa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Miulla rupes tulee miehiä ovista ja ikkunoista, kun luovuin savuttomuusvaatimuksesta. Nyt oltu 2 vuotta onnellisesti yhdessä tupakoivan, mutta muuten täydellisen miehen kanssa. ;)
On jotkut ketä tapailtuu tullu niin tupakoinu ja ei se juttu sen takii loppunu, mutta pidän kyllä tupakoimattomuudesta ja arvostan sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon 21v poju ja aikalailla samanlaisia mietteitä löytyy täältäkin. Oon ihan fiksu, kohtelias ja harrastelen liikuntaakin säännöllisesti. Ulkonäöstä on paha mennä sanomaan, mutta en kuulemma ole mikään toivoton tapaus :D. No mutta se siitä itseni mainostamisesta, mennäänpä asiaan.
Eli itsekkin olen samankaltaisessa tilanteessa. Vakava parisuhde on hakusessa, muta tuntuu että ei millään löydy sitä oikeaa jonka kanssa voisi niitä elämän iloja ja suruja jakaa. Asiaa ei tietenkään helpota että oon aika epävarma itsestäni, eikä itsetuntokaan ole ihan kunnossa lukuisten pakkien takia. Tinderin kautta oon käyny pareilla treffeillä, mutta eipä niistäkään ole jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa.
Pään saa pidettyä kasassa päivisin kun on töissä ja voi miettiä muita asioita. Sitten kun tulee kotiin illalla, istahtaa sohvalle ja alkaa miettimään tätä elämää niin pieni masennushan siinä iskee. Sitä kun toivoisi että kotona olisi se joku jonka kanssa vaihtaa päivän kuulumiset ja halailla vaikka loppupäivä.
Tämmönen synkistely tällä kertaa :D
Hyvää tulevaa kesää ja tsemppiä Ap:lle, eiköhän se oikea vielä löydy meille molemmille. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Snappi kirjoitti:
Ite oon 21v poju ja aikalailla samanlaisia mietteitä löytyy täältäkin. Oon ihan fiksu, kohtelias ja harrastelen liikuntaakin säännöllisesti. Ulkonäöstä on paha mennä sanomaan, mutta en kuulemma ole mikään toivoton tapaus :D. No mutta se siitä itseni mainostamisesta, mennäänpä asiaan.
Eli itsekkin olen samankaltaisessa tilanteessa. Vakava parisuhde on hakusessa, muta tuntuu että ei millään löydy sitä oikeaa jonka kanssa voisi niitä elämän iloja ja suruja jakaa. Asiaa ei tietenkään helpota että oon aika epävarma itsestäni, eikä itsetuntokaan ole ihan kunnossa lukuisten pakkien takia. Tinderin kautta oon käyny pareilla treffeillä, mutta eipä niistäkään ole jäänyt jälkipolville mitään kerrottavaa.
Pään saa pidettyä kasassa päivisin kun on töissä ja voi miettiä muita asioita. Sitten kun tulee kotiin illalla, istahtaa sohvalle ja alkaa miettimään tätä elämää niin pieni masennushan siinä iskee. Sitä kun toivoisi että kotona olisi se joku jonka kanssa vaihtaa päivän kuulumiset ja halailla vaikka loppupäivä.
Tämmönen synkistely tällä kertaa :D
Hyvää tulevaa kesää ja tsemppiä Ap:lle, eiköhän se oikea vielä löydy meille molemmille. :)
Kuulostat ihanalta ihmiseltä, oisitpa satakuntalaisii ja tulisit tuurilla joskus vastaan, hah :) Kiitos ihanaa kesää sullekin!! :')
Ap
Eipä muakaan haittaisi törmätä suhun, vaikutat sen verran positiiviseltä tyypltä :). Mua vaan tuskin satakunnassa kauheesti näkee, ellet sitten kutsu mua sinne käymään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Snappi kirjoitti:
Eipä muakaan haittaisi törmätä suhun, vaikutat sen verran positiiviseltä tyypltä :). Mua vaan tuskin satakunnassa kauheesti näkee, ellet sitten kutsu mua sinne käymään :D
Haha, kun voiski tässä vaihdella julkisesti vaikka sähköpostit mut ei ihan viitsi! Mmöh. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii eipä tääl kauheesti viitti spostii jaella :(. En kyl tiiä onks tällä palstalla mitään yksityisviesti mahdollisuutta.
En oo semmonen kuka nyhjää. Oon tapaillut vanhempia, juurikin tosta syystä. Ihmiset keitä tavannu niin on ollu lähes aina ikäluokkaa 24-28, tuun juttuunki vanhempie kanssa paremmin muutenki. Epätoivo voi paistaa läpi vaikka mielestäni aika hyvin saan pidettyy sen näkymise sisäl.