Kuinka varma olet oman parisuhteesi kestävyydestä?

Itseasiassa ihmettelen, ettei mies vain eroa minusta. Katsotaan nyt. Itse en eroa, ellei mulla ole jotakuta johon vaihtaa.

14 vuotta ollaan oltu yhdessä, ero tulee pian. En vain jaksa katsella ukon ryyppäämistä.

Kyllä mä uskon että me ollaan yhdessä vielä jatkossakin. 

Mutta realistinen mä olen, kaikkea voi sattua vaikka miten oliskin onneni kukkuloilla.

Mitä olemme miehen kanssa jutelleet, niin molemmat uskovat olevansa toiselle "se oikea" ja molemmilla riittää rakkautta ja on myös erittäin varma tunne siitä, että ollaan aina yhdessä :) En voisi olla onnellisempi!

Elän hetkessä, enkä mieti tuollaisia asioita. Miksi niitä miettisi, kun kerran oikeasti ei voi tietää kumminkaan? Minä mieluummin nautin suhteesta nyt, mutta jos se joku päivä loppuu, niin sitten surraan ero ja jatketaan elämää.

Eipä ole tullut mietittyä:) Ehkä siksi että olen varma suhteestamme vaikken omistakaan miestäni. Sen verran laiskanpulskeakin on ettei varmaan jaksaisi enää 50v:nä ruveta uutta kouluttamaan kun on hyvän saanut kerralla:D Mutta jos löytää suuremman rakkauden niin vapaasti saa mennä.

Sinisilmäinen ei kannata olla, realistinen kylläkin. Kai jokainen luottaa suhteensa kestävyyteen kunnes toisin todetaan, eihän muuten olisi järkeä ryhtyä suhteeseen. Fakta on silti että yli 40% pettää....Olin myös kerran hyväuskoinen ja luotin, enää en ikinä vaikka olenkin uudessa suhteessa, koska tiedän että voi sattua kenelle tahansa. Takeita ei voi antaa kun on ihmisistä kyse. 

Vielä muutama kuukausi sitten olisin vastannut 100%, nyt ehkä 5%

Suurin osa kenelle sattuu ovat uskoneet suhteensa kestävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vielä muutama kuukausi sitten olisin vastannut 100%, nyt ehkä 5%

Miksi noin?

Juuri viime viikolla puhuttiin, että vaikka moneen muuhun asiaan usko on mennyt viime vuosien aikaisissa murheissa, niin usko siihen, että emme toisiamme jätä, on säilynyt.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kenelle sattuu ovat uskoneet suhteensa kestävyyteen.[/quote

ja nillekö ei satu, jotka eivät usko yhtälailla ai jopa enemmänkin:)

Meidän suhde ei kestä enää kauaa...

Uskon, toivon ja luotan että nyt olen sen oikean löytänyt. Tietenkään mitään ei voi koskaan varmaksi sanoa, aina olosuhteet voivat muuttua, mutta jos elämä sujuu ilman traagisia merkittäviä muutoksia niin tod.näk. vietän tämän kyseisen miekkosen kanssa loppuelämäni :)

Tämä suhteemme tuntuu poikkeukselliselta, kummallakaan ei ole aiemmissa suhteissa ollut lähelläkään vastaavaa fiilistä. Minä olen vapautuneempi tämän miehen kanssa kuin kenenkään muun, ja miehelle taas ei ole tullut minkäänlaista sitoutumiskammoa tai pienintäkään ahdistusta (noita ongelmia hänellä on ollut aiemmin seurustellessaan ja tapaillessaan muita).

Meillä on ns. "sielunkumppanifiilis"; täydennämme aina toistemme lauseet, osaamme vastata kysymykseen ennen kuin sitä on kysytty loppuun, aina ei tarvita edes sanoja vaan pelkkä katse ja ilmeet kertovat kaiken. Meille tulee samat asiat mieleen, usein käy niin että mietin jotain asiaa ja mies sanoo aivan saman asian ääneen. Väärinymmärryksiä tulee erittäin, erittäin harvoin ja nekin johtuvat murre-eroistamme. Emme myöskään riitele koskaan. Mielipiteet, arvomaailma ja elämänkatsomus ovat erittäin samankaltaiset, eikä persoonallisuuksissammekaan ole kauheasti eroja.

Jo tavatessamme oli "tuttu" fiilis, aivan kuin olisimme olleet vanhat tutut jotka vain tapaavat pitkän ajan jälkeen. Heti tullut sellainen kotoisa olo ihan molemmille. Kanssakäyminen on ollut alusta asti hyvin luontevaa, eikä jännitys tai ahdistus ole vaivannut kumpaakaan. Molempien sukulaiset ja ystävät ovat sanoneet meillä olevan hieno suhde ja että sovimme yhteen.

Ehkä meillä on vain käynyt tuuri, ja aivomme ovat samalla taajuudella tai jotain vastaavaa :D

No ollaan jo niin vanhoja,ettei varmaan jakseta alkaa eroamaan. Mies ei koskaan hakisi eroa ja minäkään ei varmaan jaksa moiseen hommaan ruveta. Jos ei miehestä hirveästi haittaakaan ole niin olkoon;)

Varma. Olen varakas ja avioehto löytyy. Toinen osapuoli köyhä.