Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein sinä olit lapsena mummolassa hoidossa?
03.05.2016 |
Minä ja sisarukseni olimme mummon ja vaarin luona usein koulun loma-aikoihin, syyslomalla, hiihtolomalla ja kesälomalla muistan olleeni. Emme siis olleet jokaista hiihtolomaa/syyslomaa eikä koko kesää, vaan kesäisin noin viikon ja hiihtoloman/syysloman silloin kun ei lähdetty perheen kanssa lomalle tai ollut esim. jotain harrasteleiriä tai jotain aktiviteettia jonka vuoksi olimme kotona. Välimatkaa oli noin 50 km kotimme ja isovanhempien välillä eli suht lähekkäin asuimme. Kuitenkin meidän lasten elämä oli kaupungissa, harrastimme paljon ja näin eli mitään jokaviikkoista isovanhemmille hoitoonvientiä ei ollut. Kerran muistan, että isovanhemmat tuli meille kotiin viikoksi hoitamaan kun vanhemmilla oli joku kauhea työputki ja isä oli työmatkalla. Mutta noin muuten normiarjessa mentiin kyllä ilman isovanhempien apua. Heidän luonaan tuli lomailtua siihen asti, että aloitin yläkoulun. Isovanhempien kuoleman jälkeen löytyi mummon päiväkirjat ja niissä hän oli hyvin paljon kirjoitelllut meistä lapsista ja siitä kuinka paljon meistä välittää ja kuinka tärkeitä olemme hänelle. Tuli hyvä mieli kun sai tietää, että isovanhemmat oli ihan aidosti meidät halunneet aina luokseen.
Meillä oli toinenkin mummo mutta hänen kanssaan oli paljon etäisemmät välit vaikka hänkin asui suht lähellä (noin 100 km päässä). Näimme vain jokusen kerran vuodessa ja emme olleet siellä samalla tavalla kuin mummon ja vaarin luona. Kerran muistan olleeni tämän yksinäisen mummon luona hiihtolomalla alakoululaisena, mutta siinä se.
Kommentit (36)
En ollenkaan. Tai no, vierailtiin pari tuntia kerrallaan jokunen kerta vuodessa, mutta yksin en mummon luona ollut koskaan. Hän ei vieraillut meillä kertaakaan,eikä me koskaan oltu siellä yötä. Välimatkaa oli 200km.
Toinen mummo kuoli syntymäni aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Isän äiti kuoli ennen syntymääni ja äidin äidin luona vierailimme usein. Mutta hoidossa en muista siellä olleeni. Jos lapsena tarvitsin hoitoa, olin kummitätini luona. Samainen kummitäti ostaa minulle edelleen joululahjan, vaikka olen jo lähes nelikymppinen <3
Paljon oltiin. Muun muassa siksi viikkokausia kun äiti odotti kolmatta lastaan. Ei jaksanu meitä isosiskoja sitten oikein hoitaa, eikä ilmeisesti isäkään. Mua ei ole auttanu kuuden lapsen kanssa. Tosin ei oo välejäkään, suuttui kolmisen vuotta sitten niin verisesti ettei oo kiinnostanu ees tavata nuorinta tulokasta joka on 2 vuotta vanha.
En koskaan. Mummolla ja papalla oli ihan tarpeeksi tekemistä maatilansa kanssa, että olisivat ehtineet hoitaa lasta. Toiset isovanhemmat olivat jo kuolleet. Mummo oli kyllä mainio tyyppi, vietti meillä aikaa papan kuoleman jälkeen ajoittain. Tykkäsin hänestä kovasti, vaikka ei hoitanutkaan minua koskaan. Rankan elämän elänyt nainen, mutta silti niin positiivinen luonteeltaan. Haudannut muutaman lapsen, kaksi kuoli sodassa. Evakossa ja nälkävuodet elänyt. Silti jaksoi uskoa tulevaisuuteen.
Olin mummon luona vain kerran ja olin silloin varmaan jotakin 12 vuotias. Menin mummolle 700 kilsan päähän hiihtolomalla junalla yksin ja olin siellä alle viikon. Muita isovanhempia en elossa ole nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yökylässä en ollut koskaan kummallakaan isovanhemmalla. Äidinisä oli kuollut ennen syntymääni ja isänisä kuoli kun olin kolmevuotias. Molempien vanhempieni äidit olivat olemassa.
Isänäidillä olin päivisin välillä hoidossa ja myöhemmin, kun hoitoapu ei niin tarpeellista ollut, kävin siellä itsenäisesti ja omasta halustani, lähellä kun asui. Hoidot liittyivät vanhempien työjärjestelyihin.
Äidinäiti jäi etäisemmäksi. Hänen luonaan käytiin muutama kerta vuodessa, ja hän myös asui meillä pari vuotta kun olin noin 10 - 12 -vuotias. Hän oli kuitenkin sairaalloinen, hyvin vetäytyvä, eikä ottanut kontaktia lapseen. Pelkäsin häntä vähän.
Läheinen olin isänäidin kanssa hänen kuolemaansa asti.
En muista olleeni koskaan. Olimme kyllä paljon maalla mummolassa isäni ja pikkuveljeni kanssa, kun äiti jäi kaupunkiin. Siellä oli myös muita sukulaisia, mutta ei mummoni minua hoitanut. Siellä menin serkkujen mukana. En myöskään ole olettanut, että äitini pitäisi hoitaa omia lapsiani. Pari kertaa on hätätapauksessa viety mummolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun vanhempani lähtivät reissaamaan koko kesäksi keskenään. Olivat opettajia, nyk. eläkeläisiä. Hiihtolomilla pääsin sentään mukaan viikoksi Kanarialle. Näin 80-luvulla.
Olisinkon kerran ollut, enintään kaksi kertaa. Hämärä muistikuva niistä fiiliksistä 20 vuoden takaa, 100 km päässä kotoa kahdestaaan mummon kanssa. Pelotti kun mummolla oli jo alzheimerin alkuoireita... toisen mummon ja ukin luona en kertaakaan ollut vaikka asuivat 20 km päässä. Jos jossain niin tätien luona olin enemmänkin yötä, niilläkin varmaan vaan jotain 5 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun vanhempani lähtivät reissaamaan koko kesäksi keskenään. Olivat opettajia, nyk. eläkeläisiä. Hiihtolomilla pääsin sentään mukaan viikoksi Kanarialle. Näin 80-luvulla.
Aika karut vanhemmat.
Olin joskus hoidossa äidin vanhemmilla, kun olin sairaana. Ja ihan jokusen kerran yökylässä.
Molempien vanhempien vanhemmat asuivat lähellä, ja tämä läheisempi paikka oli siis alle 3 km päässä.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut koskaan päivähoidossa. Ennen esikoulua olin jossain seurakunnan kerhossa muutaman tunnin 4-5v ja esikoulussa klo 12-16. Vanhempani tekivät vuorotyötä ja aina kun olivat yhtäaikaa töissä, mummoni hoiti minua. Mummi asui samassa talossa, samassa kerroksessa vastapäisessä asunnossa. Mummo tuli kotiimmet tai minä menin mummolle, kun tarvitsin vahtijaa. En muista, että vanhempani olisivat matkustelleet ilman minua koskaan. Äiti kävi joskus yksin ystävättäriensä kanssa ulkomailla. Ulkomailla käytiin sitten kolmestaan lähes joka vuosi, kun täytin 5 vuotta.
Minä asuin ja kävin kouluni mummolasta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, et olisin koskaan ollut hoidossa isovanhemmilla. Isän isä kuoli kauan ennen syntymääni ja muihin isovanhempiin oli välimatka n. 700km. Kesäisin käytiin kylässä ja yövyttiinkin, mut aina omat vanhemmat vastuullisia.
Meidän lapset viettävät kesäisin viikon anopin kanssa. Se on yhdessä sovittu juttu, josta kaikki tykkää. Mun vanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet mun lapsia.
En koskaan. Kaikki isovanhemmat kuolivat ennen kuin täytin 7 vuotta. Ne isovanhemmat, joista on edes jotain muistikuvia: taata asui lähellä vanhainkodissa, minne muutti mummun kuoltua; toinen mummu asui n. 500 km:n päässä, ja oli huonokuntoinen diabeetikko.
Mun isän vanhemmat asuivat meillä koko lapsuuden. Maatilalla katsokaas. Ja vielä syntymäni aikaan asui pappani äitikin kunnes neljän vuoden päästä kuoli. Äidin puolelta ei ollut isovanhempia hengissä. Tämä 80-luvulla. Mummo elää edelleen ja ollaan läheisiä ja viikoittain yhteydessä.
6-12 -vuotiaana oli hoidossa mummolassa yhdessä isosiskoni kanssa 1-2 viikkoa joka kesä.
80-luvulla mummolle matkaa 40km ja olin kesällä useamman viikon ja ehkä 2-3 viikon välein viikonloppuja. Oli ihanaa sai huomiota,kivaa tekemistä ja herkkuja.
Ei koskaan. Molemmat isovanhemmat asuivat sen verran kaukana, että nähtiin lomilla, kun mentiin koko porukka sinne pariksi yöksi kesäisin ja syksyllä auttamaan perunannostossa. Käytiin joskus talvellakin, kun isä meni ukin kanssa savottaan.
En koskaan. Itselläni oli vain yksi isovanhempi elossa kun olin lapsi ja hänkin oli mielenterveysongelmainen juoppo.