Lue keskustelun säännöt.
Olen koko aikuisikäni stressannut painostani ja mietin sitä ihan koko ajan. 164/63.
03.05.2016 |
Pilaan elämäni ajattelemalla painoani ja sitä, että olisin onnellisempi, jos painaisin viisi kiloa vähemmän. En pysty laihduttamaan. Jos kilo lähtee, heitän periaatteet metsään ja syön sen takaisin. Pystyn välillä olemaan karkitta, viljatta ja sokeritta parikin viikkoa, sitten repsahdan ahmimaan. Tiedän, että tämä on järjetöntä, koska olen ihan normaalipainoinen, mutta tiedän olevani onnellisempi ja itsevarmempi laihempana. Vaatteet näyttäisivät paremmilta ja sukulaiset eivät kuiskuttelisi lihavuudestani. Sisaret ovat maratoonareita ja näyttävät siltä eli upeilta.
Välillä ajattelen, että so what ja annan mennä herkkuja kurkusta alas. Sitten menee viikko niitä sulatellessa. Aina kun edessä on juhlia, ajattelen, että silloin olen tyrmäävän hoikka. Kuitenkaan en koskaan ole. Ajatelkaa: viisi kiloa!
Kommentit (7)
On taas ongelmat. Naisten pinnallisuudella ei ole mitään rajaa. Ja mistä lähtien maratoonarit näyttävät upeilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas ongelmat. Naisten pinnallisuudella ei ole mitään rajaa. Ja mistä lähtien maratoonarit näyttävät upeilta...
Voisitko sinä edes yhden päivän tehdä jotain muuta kuin päivystää av:lla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas ongelmat. Naisten pinnallisuudella ei ole mitään rajaa. Ja mistä lähtien maratoonarit näyttävät upeilta...
Voisitko sinä edes yhden päivän tehdä jotain muuta kuin päivystää av:lla?
Mikä avohoitopotilas sieltä huutelee? En tiedä harhaisempaa touhua kuin tehdä näitä tämän palstan erikoisuuksia eli yhdistellä oman maun mukaan posteja keskenään vaikka mitään tunnisteita ei ole.
Niin.. onhan laihana mukavampi olla. T: ent. 171kg/78kg ja nyt 49kg. Itsekuri on se juttu! Myöhemmin herkut ei edes maistu niin hyvältä.
Sama ongelma täällä. Paitsi et haluisin olla 7kg laihempi. :<
170cm/60kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa! Arvasin, että mulla on kohtalotovereita! Ja teille muille niin haluaisin sanoa, että olet hyvä juuri tuollaisena. Itselleni en sitä pysty sanomaan. Ostin eilen koon 38 nahkajakun, joka on upea, mutta tiedän, että se olisi upeampi, jos vanha kotelmekkoni kokoa 36 mahtuisi sen alle.
Ap
Ja pyydän pinnallisuuttani ihan oikeasti anteeksi niiltä oikeasti lihavilta. Joita en koskaan ajattele rumiksi. Päinvastoin, tunnen monta upeaa ylipainoista naista.
Selasin juuri eilen Kroppsbilder-blogia (ei enää päivity) ja mietin samalla, miksi tuollainen ajatusmaailma on niin yleistä.