Vierailija

Mulla on läheinen ystävä, joka on asiallinen ja mukava ihminen, vietetään paljon aikaa yhdessä. Olemme molemmat äitiyslomalla, joten tapaamme yleensä päivisin vauvojemme kanssa. Siinä tulee tietysti puhuttua paljon parisuhdeasioita yms. Ystävälläni ei mene suhteessaan kovin hyvin, välit mieheen ovat viilenneet eikä kommunikaatio toimi. Nyt olen muutaman kerran nähnyt ystäväni miehen kanssa yhdessä ja ystävän käytös järkyttää, hän nalkuttaa miehelleen KOKO ajan, ja todella ahdistavaan sävyyn. Kerran näin tapahtui ravintolassa ihan julkisella paikalla, tilanne oli äärimmäisen vaivaannuttava. Mies saa pikkuasioista ihan valtavan paskamyrskyn niskaansa. Jokainen joka on joskus joutunut kuuntelemaan pahaa nalkutusta äänenpainoineen, tietää että se on henkistä väkivaltaa, itse reagoin pelkästään ulkopuolisena voimakkaasti. Asiaa pahentaa se, että ystäväni puhuu samalla tavalla myös pienelle pojalleen, joka on kouluikäinen. Olin kerran kylässä kun poika tuli koulusta, nalkutus alkoi välittömästi! "Nyt sitten HETI läksyt, minkä kirjan tällä kertaa unohdit?!, taas sulla on repussa rypyssä nää paperit!! NYT (nimi) RYHDISTÄYDYT, mä en JAKSA joka kerta sanoa näistä!" Tuossa esimerkkiä, ja tilanne jatkui vielä. Pojalla oli todella surullinen ja lannistettu olemus, itselle tuli paha mieli. Uskon että ystäväni on täysin sokea omalle käytökselleen, ja pitää sitä normaalina. Hän valittaa usein miten kovaa työtä kodin pyörittäminen on, mutta uskoo tekevänsä vaimona ja äitinä hyvää työtä. Itse olen nyt kallistumassa sen puoleen että hän pilaa perheen ilmapiirin ja poikansa itsetunnon. Uskon että jos tuolta pieneltä kysyttäisiin että onko äiti sinuun tyytyväinen vai tyytymätön, niin hän vastaisi jälkimmäisen, ja se on masentava ajatus. Jokainen lapsi ansaitsee tuntea itsensä hyväksytyksi vanhempien toimesta.
Kysymys palstalle on se, että voiko tälläisen ottaa puheeksi? Olen ajatellut että jos vaikka nauhoittaisin tuota nalkutusta, jotta ystäväni heräisi siihen miltä se kuulostaa. Vai voisiko tämän aloituksen näyttää hänelle? En haluaisi että välit menee, mutta joku interventio olisi kyllä tarpeen, koko perhe kärsii.
Ja tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään naisvihamielinen aloitus, joku siihen kuitenkin tarttuu!
Ja kyllä, mies osallistuu kotona aika paljonkin, mutta viimeaikoina on alkanut järjestämään itselleen paljon menoja töiden jälkeen (mitä en ihmettele yhtään)!
Suoraan sanottuna jos olisin hänen miehensä niin ottaisin eron, ihan lastenkin takia.

  • ylös 29
  • alas 2

Kommentit (10)

Vierailija

Meitä on moneen junaan.

Entinen työkaveri oli ihan fiksun oloinen nainen, paitsi ollessaan puhelimessa 8v tyttärensä kanssa (siis silloin oli sen ikäinen...)

Hirveä tappelu, aamulla väännettiin hanskoista ja pipoista ja iltapäivällä läksyjen tekemisestä ja välipalasta. Luultavasti tytär oppi aika pian, että äidille kannatti valehdella (joo, totta kai otin pipon) ja tehdä sitten, miten huvittaa. Koska eihän tuota kukaan päässyt tarkistamaan.

Tämäkin työkaveri piti itseään tunnollisena vanhempana, jolle oli annettu ristiksi kamalan vaikea lapsi jonka kanssa mikään ei sujunut.

Mulla on kavereissa ihmisiä, joilla on vaikea äitisuhde. Luulin, että oma sukupolveni olisi jotenkin vankemmalla pohjalla vanhemmuudessaan, mutta eipä. Hulluja mukuloita mekin kasvatetaan.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Hyvä kysymys. Itse olen jäänyt ihan neuvottomaksi mm. katsellessani kälyn tai serkkuni toimintaa. Samanlaista jatkuvaa väheksymistä ja sen osoittamista "kuka täällää määrää" sekä miehelle että lapsille. Ajan myötä lapsista kasvaa uhmakkaita paukapäitä, jotka eivät kunniota jatkuvasti huutavaa äitiän yhtään. Mies heittää hanskat tiskiin perheen suhteen, kun mikään ei kelpaa.

Nämä samaiset naiset sitten valittavat kuinka heillä on raskaat lapset ja hyvähän minun on jeesustella, kun omat lapset ovat ihan erilaisia temperamentiltaan. Eivät muuten olleet, toisista vain tehtiin kovakorvaisia ja uhmakkaita, toisista ei.

En todellakaan ole osannut tehdä muuta kuin yrittää näyttää omalla esimerkilläni miten puhun tai kuuntelen oman perheeni kanssa. MIten asiat menevät läpi lempeydellä ja johdonmukaisuudella.

  • ylös 20
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ihan normaali nainen. Kuuntele vaikka jossain supermarketissakin miten naiset aina sellaisella kiukkuisella äänellä tiuskivat miehilleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali nainen. Kuuntele vaikka jossain supermarketissakin miten naiset aina sellaisella kiukkuisella äänellä tiuskivat miehilleen.

Mun mielestä on surullista, että pidät tuollaista käytöstä normaalina. Se ei missään nimessä saisi olla normi.

Vierailija

Minun äiti oli tuollainen nalkuttaja ja määräilijä. Asioista ei ikinä keskusteltu tai niitä ei perusteltu muuten kuin että "näin tehdään, koska minä sanon niin". No itse vähän uhmakkaana luonteena sitten teininä kyseenalaistin ja otin muutenkin yhteen äidin kanssa paljon ja olenkin sitten leimautunut hankalaksi lapseksi. Kaikille sukulaisillekin jaksaa aina päivitellä, että miten hankala minä olin silloin teini-iässä eikä ollenkaan ole kuulevinaan, kun yritän kertoa oman puoleni. Tai sitten suuttuu ja kiistää kaiken. Jotkut ovat oikeasti niin sokeita omalle käytökselleen :) Olisipa joku puuttunut silloin minun lapsuudessani, ehkä välit äitiin olisivat paremmat..

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Johtuuko naisen käytös kenties siitä, että mies on jättänyt kodin ja lapset naisen vastuulle, josta nainen on katkeroitunut niin, ettei huomaa omaa nalkutustaan? Helppo on kohdella puolisoa hyvin ja tasavertaisena kumppanina, jos ei aina joudu olemaan itse vetovuorossa toisen vetäessä lonkkaa. Hyvien miesten puolisojen on vain tätä vaikea ymmärtää ja sluibailevat miehet mieluummin kuuntelevat nalkutusta ja ovat muiden silmissä "uhreja" kuin itse hoitaisivat kotia ja lapsia tasavertaisesti puolisonsa kanssa. Sluibailevat miehet myös usein esittävät vieraiden läsnäollessa "osallistuvaa puolisoa", mikä ymmärrettävästi ärsyttää vaimoa ja lisää nalkutusta.

  • ylös 7
  • alas 16
Vierailija

Mun mielestä vaikka olis ihan läpimätä mies niin sitten nostetaan kissa pöydälle ja keskustellaan vakavasti jatkosta ja siitä millaista elämää halutaan elää, ei nalkuteta, motkoteta, väheksytä ja mökötetä 24/7, siinä sairastuu kaikki. Ihan sama asia kuin ratkaisis ongelmansa nyrkein, molemmat tavat on väkivaltaa ja jättää jäljet.

Vierailija

Mikähän mahtaa olla syy että ystäväsi käyttäytyy noin? Lapsuudenkodista opittu malli vai tyytymättömyys parisuhteeseen, omaan itseensä tms? Onko kenties henkisesti jotain vailla ja yrittää nalkuttamalla saada edes jotain huomiota?

Ottaisin asian puheeksi, lapsella menee lapsuus pilalle ja jopa koko elämä jos itsetunto lytätään kotona täysin, kuulostaa ihan kamalalta tuollainen.

Vierailija

En lähtisi puuttumaan, välithän siinä menee. Jos ystäväsi vielä pitää itseään hyvänä vanhempana niin ei varmana kuuntele. Marttyyrin kruunu siinä vasn kirkastuu.

Vierailija

Minusta sulla on melkein velvollisuus sanoa tuosta kaverillesi..
Minulla on itselläni hieman mielenterveydellisiä ongelmia sekä huonot esimerkit lapsuudesta, josta johtuu etten osaa olla niin hyvin kuin haluaisin. Olisin siis kiitollinen siitä että saisin palautetta asiasta, koska en kumminkaan halua pahaa kenellekään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla