Sisareni kehuskelee lenkkeilyillään.t.ammattivalittaja

Odotatko nyt, että yhteiskunta etsii sulle uuden miehen? Haetaanko niitä sit kelan vai sossun kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siskosi (tai kuka tahansa?) toteaisi ihan vaan rupattelumielessä  sulle, että ostin tänään uuden tiskirätin, mikrokuituisen, niin sinä varmaan sitäkin pitäisit kehuskeluna? Kun eihän SINULLA ole mahdollisuutta hommata uutta tiskirättiä vaan isoisän vanhoila kalsareilla pyyhit pöydän (silloin kun huvittaa?)

Ei mutta voisihan sitä ottaa huomioon että kaikki eivät pysty liikkumaan vaikka haluaisivat.ap

Ai ettei sulle vaan tule paha mieli? Voi jestas mikä nyhverö olet.

Ei mutta ei kannata ehdottaa ihmiselle liikuntaa joka ei pysty liikkumaan.ap

Näin on. Sulle pitäisi takoa äly- ja ymmärrysliikuntaa sohvan pohjalle. Miten ihmeessä aiot uuden miehenkin iskeä, kun et voi liikkua?

En mitenkään, yhteiskunta saa nyt auttaa minua.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko nyt siis vastata siihen, että mikä sinua tässä risoo? Toiset pystyy tekemään toisia juttuja, toiset on rikkaampia, toiset voi matkustella, toisilla on oma koti ja perhe. Tasan ei mee tässä maailmassa, ei. Kateus on kurjaa, mutta siitä kannattaa päästä oli. Ja miksi et sano tästä siskollesi?

Se risoo että oletaan vain mun olevan laiska joka ei viitsi liikkua vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Olen sitä esim isällenni sanonut mutta ei vissiin mene perille. Tykkäsin nuorempana kun vielä pystyin ajella päivittäin pyörällä pitkiä reissuja ja tein pitkiä kävelylenkkejä. Mikään ei ole ihanampaa kuin esim lenkkeily näin keväällä. Enää en sellaisia voi tehdä mutta laiskuudesta ei siis ole kyse.ap

Kuka olettaa sinun olevan laiska? Kenen teoista sinä nyt puhut? Ihan oikeasti, ap, sinun on kasvettava aikuiseksi. On hyvin noloa kun päälle nelikymppinen keskustelee ventovieraiden kanssa kuin yhdeksänvuotias. 

Olet kertonut, että isäsi on erakoitunut ja että sinulla on aika vähän tekemista siskojesi kanssa. Käytätkö tätä erakkoa tietotoimistona sinun ja siskojesi välillä? Miten erakko voi tietää sinun elämästäsi? Miten siskosi voivat olla tietämättä sinun monista vaivoistasi? 

Olet kertonut, että erimittaisista jaloista ja "normaaleista" kengistä huolimatta et onnu. Sehän on kivaa, joskin käsittämätöntä. Jos sinua huimaa niin arkea haittaavalla tavalla kuin täällä kerrot, lääkityksesi on pielessä. Ihan sama onko "Viikon vaivasi" tällä viikolla Sjögren, Menier, koulufobia, rytmihäiriöt, keliakia vai köyhyys. Mene lääkäriin ja vaadi oikeita diagnooseja ja oikeaa lääkitystä! Sinulla on siihen oikeus. Me kaikki maksamme veroja sitä varten, että ihmiset, jotka tarvitsevat apua, saavat apua. 

Tuttavapiirissäni on liki 8-kymppinen Menier -potilas, joka tekee koiransa kanssa pitkiä lenkkejä joka päivä, on erittäin skarppi (ja viehättävä). Toki hänen pitää syödä päivittäin vaivaansa lääkettä, mutta sellaista elämä on. 

Isäni nyt juttelee meidän jokaisen lapsemme kanssa vaikka ei ulkopuolisten kanssa juttelekkaan eli sillä lailla on erakko. Ja toiseen siskooni minulla on jonkinlaiset välit joten sitä kautta tiedän asioista ja eivät tiedä mun sairauksistani kun en niistä paljoa juttele. Isäni mielestä kaikki jotka eivät liiku ovat laiskoja, hän ei ota muita asioita huomioon. Ja kyllä olen hakenut lääkäreiltä apua mutta en sitä saa, niin että elämäni paranisi. Ja en tosiaan invamopoa hommaa se on liian noloa.ap

Vierailija kirjoitti:

Odotatko nyt, että yhteiskunta etsii sulle uuden miehen? Haetaanko niitä sit kelan vai sossun kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siskosi (tai kuka tahansa?) toteaisi ihan vaan rupattelumielessä  sulle, että ostin tänään uuden tiskirätin, mikrokuituisen, niin sinä varmaan sitäkin pitäisit kehuskeluna? Kun eihän SINULLA ole mahdollisuutta hommata uutta tiskirättiä vaan isoisän vanhoila kalsareilla pyyhit pöydän (silloin kun huvittaa?)

Ei mutta voisihan sitä ottaa huomioon että kaikki eivät pysty liikkumaan vaikka haluaisivat.ap

Ai ettei sulle vaan tule paha mieli? Voi jestas mikä nyhverö olet.

Ei mutta ei kannata ehdottaa ihmiselle liikuntaa joka ei pysty liikkumaan.ap

Näin on. Sulle pitäisi takoa äly- ja ymmärrysliikuntaa sohvan pohjalle. Miten ihmeessä aiot uuden miehenkin iskeä, kun et voi liikkua?

En mitenkään, yhteiskunta saa nyt auttaa minua.ap

En odota mutta ehkä yhteiskunta antaa henkilökohtaisen avustajan.ap

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tulossa kertomaan, että lähipiirissäni on 79v Sjögrenin syndroomasta kärsivä ihminen joka elää ikäisekseen normaalia liikkuvaa elämää.

Justiinsa! :D

Aloin juuri miettiä, että ystäväpiirissä on aika monenikäisiä ja monenlaisista kroonisista sairauksista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneempia elämästä kuin sairauksistaan. He joutuvat kestämään monenlaisia, myös elämää hankaloittavia lääkityksiä ja hoitoja, tarvitsevat välillä apua kotiin (ap:llähän on jo aviomies apuna ja poikakin on jo aika iso), mutta he hyväksyvät ne, eivät pidä terveiden toisenlaista arkea loukkauksena itseään kohtaan. 

Olen ollut läheisenä tekemisissä myös sen kanssa, miten parantumatonta syöpää sairastavat ovat ottaneet kuolemansa vastaan. Ei se mitään auvoa ja yhtämittaista kirkkautta ole, vaan vaikeaa ja monenlaista. Mä niin vihaan näitä ip -lehtien otsikoita, että "X hävisi taistelun syöpää vastaan". Kyse ei ole X:n epäonnistumisesta, vaan biologiasta, soluista ja lääketieteestä. (Tämä on OT, tiedän). 

Mutta takaisin ap:hen, koska häntähän me näillä ketjuillamme palvelemme. Hän voisi nauttia ihanasta kevätsäästä tekemällä pihatöitä (kun käveleminen ja pyöräily eivät nyt onnistu), mutta mielummin hän valittaa täällä kuin ottaa tukea haravanvarresta. Se on hänen valintansa ja hän on siitä ihan itse vastuussa. 

Mikäs sairaus ammattivalittajalla on kun ei liikkumaan pysty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri tulossa kertomaan, että lähipiirissäni on 79v Sjögrenin syndroomasta kärsivä ihminen joka elää ikäisekseen normaalia liikkuvaa elämää.

Justiinsa! :D

Aloin juuri miettiä, että ystäväpiirissä on aika monenikäisiä ja monenlaisista kroonisista sairauksista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneempia elämästä kuin sairauksistaan. He joutuvat kestämään monenlaisia, myös elämää hankaloittavia lääkityksiä ja hoitoja, tarvitsevat välillä apua kotiin (ap:llähän on jo aviomies apuna ja poikakin on jo aika iso), mutta he hyväksyvät ne, eivät pidä terveiden toisenlaista arkea loukkauksena itseään kohtaan. 

Olen ollut läheisenä tekemisissä myös sen kanssa, miten parantumatonta syöpää sairastavat ovat ottaneet kuolemansa vastaan. Ei se mitään auvoa ja yhtämittaista kirkkautta ole, vaan vaikeaa ja monenlaista. Mä niin vihaan näitä ip -lehtien otsikoita, että "X hävisi taistelun syöpää vastaan". Kyse ei ole X:n epäonnistumisesta, vaan biologiasta, soluista ja lääketieteestä. (Tämä on OT, tiedän). 

Mutta takaisin ap:hen, koska häntähän me näillä ketjuillamme palvelemme. Hän voisi nauttia ihanasta kevätsäästä tekemällä pihatöitä (kun käveleminen ja pyöräily eivät nyt onnistu), mutta mielummin hän valittaa täällä kuin ottaa tukea haravanvarresta. Se on hänen valintansa ja hän on siitä ihan itse vastuussa. 

Kyllä mä päivittäin pihalla olen vaikka en kävelemään enkä pyöräilemään pystykkään. Ja tuo pahentunut huimaus johtuu tuosta sydämestä mutta ei sitä lääkärit tunnu mitään sille tekevän.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko nyt siis vastata siihen, että mikä sinua tässä risoo? Toiset pystyy tekemään toisia juttuja, toiset on rikkaampia, toiset voi matkustella, toisilla on oma koti ja perhe. Tasan ei mee tässä maailmassa, ei. Kateus on kurjaa, mutta siitä kannattaa päästä oli. Ja miksi et sano tästä siskollesi?

Se risoo että oletaan vain mun olevan laiska joka ei viitsi liikkua vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Olen sitä esim isällenni sanonut mutta ei vissiin mene perille. Tykkäsin nuorempana kun vielä pystyin ajella päivittäin pyörällä pitkiä reissuja ja tein pitkiä kävelylenkkejä. Mikään ei ole ihanampaa kuin esim lenkkeily näin keväällä. Enää en sellaisia voi tehdä mutta laiskuudesta ei siis ole kyse.ap

Kuka olettaa sinun olevan laiska? Kenen teoista sinä nyt puhut? Ihan oikeasti, ap, sinun on kasvettava aikuiseksi. On hyvin noloa kun päälle nelikymppinen keskustelee ventovieraiden kanssa kuin yhdeksänvuotias. 

Olet kertonut, että isäsi on erakoitunut ja että sinulla on aika vähän tekemista siskojesi kanssa. Käytätkö tätä erakkoa tietotoimistona sinun ja siskojesi välillä? Miten erakko voi tietää sinun elämästäsi? Miten siskosi voivat olla tietämättä sinun monista vaivoistasi? 

Olet kertonut, että erimittaisista jaloista ja "normaaleista" kengistä huolimatta et onnu. Sehän on kivaa, joskin käsittämätöntä. Jos sinua huimaa niin arkea haittaavalla tavalla kuin täällä kerrot, lääkityksesi on pielessä. Ihan sama onko "Viikon vaivasi" tällä viikolla Sjögren, Menier, koulufobia, rytmihäiriöt, keliakia vai köyhyys. Mene lääkäriin ja vaadi oikeita diagnooseja ja oikeaa lääkitystä! Sinulla on siihen oikeus. Me kaikki maksamme veroja sitä varten, että ihmiset, jotka tarvitsevat apua, saavat apua. 

Tuttavapiirissäni on liki 8-kymppinen Menier -potilas, joka tekee koiransa kanssa pitkiä lenkkejä joka päivä, on erittäin skarppi (ja viehättävä). Toki hänen pitää syödä päivittäin vaivaansa lääkettä, mutta sellaista elämä on. 

Isäni nyt juttelee meidän jokaisen lapsemme kanssa vaikka ei ulkopuolisten kanssa juttelekkaan eli sillä lailla on erakko. Ja toiseen siskooni minulla on jonkinlaiset välit joten sitä kautta tiedän asioista ja eivät tiedä mun sairauksistani kun en niistä paljoa juttele. Isäni mielestä kaikki jotka eivät liiku ovat laiskoja, hän ei ota muita asioita huomioon. Ja kyllä olen hakenut lääkäreiltä apua mutta en sitä saa, niin että elämäni paranisi. Ja en tosiaan invamopoa hommaa se on liian noloa.ap

Juu, sinähän "ostit" aikoinasi sen rollaattorinkin (jotka ovat niitä tarvitseville ilmaisia), mutta palautit sen "liian nolona", vaikka se olisi helpottanut arkeasi. En tiedä mikä on invamopo, mutta jos sellainen helpottaa liikkumista, keväästä nauttimista ja arjen pyörittämistä on mun mielestä äärettömän tyhmää olla hankkimatta/ anomatta sellaista ja opettelematta sen käyttöä. Uuden opetteleminen tekee myös aivoille hyvää. 

Isäsi on siis ihan normaali vanhus, joka on tekemisissä lastensa kanssa, mutta yksinäistynyt. Ei mikään erakko. Kaikille tulee vastaan se vaihe elämässä, jolloin hautajaiskutsuja tulee enemmän kuin kutsuja häihin tai ristiäisiin. 

En usko hetkeäkään, etteivät siskosi tiedä vaivoistasi. Olette ainakin jonkun aikaa kasvaneet samassa perheessä. Lapsuuden vaivoina sinulla on ainakin ollut erimittaiset jalat, koulufobia, rytmihäiriöitä, keliakia ja oppimisvaikeuksia, mahd. myös psoriasis. Lisäksi olet kertonut, että omaiset painostivat tai tyrkyttivät sinua naimisiin ekan miehesi kanssa koska olitte molemmat "vammaisia". Skarppaa nyt vähän äläkä marise! 

99 ja 104

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko nyt siis vastata siihen, että mikä sinua tässä risoo? Toiset pystyy tekemään toisia juttuja, toiset on rikkaampia, toiset voi matkustella, toisilla on oma koti ja perhe. Tasan ei mee tässä maailmassa, ei. Kateus on kurjaa, mutta siitä kannattaa päästä oli. Ja miksi et sano tästä siskollesi?

Se risoo että oletaan vain mun olevan laiska joka ei viitsi liikkua vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Olen sitä esim isällenni sanonut mutta ei vissiin mene perille. Tykkäsin nuorempana kun vielä pystyin ajella päivittäin pyörällä pitkiä reissuja ja tein pitkiä kävelylenkkejä. Mikään ei ole ihanampaa kuin esim lenkkeily näin keväällä. Enää en sellaisia voi tehdä mutta laiskuudesta ei siis ole kyse.ap

Kuka olettaa sinun olevan laiska? Kenen teoista sinä nyt puhut? Ihan oikeasti, ap, sinun on kasvettava aikuiseksi. On hyvin noloa kun päälle nelikymppinen keskustelee ventovieraiden kanssa kuin yhdeksänvuotias. 

Olet kertonut, että isäsi on erakoitunut ja että sinulla on aika vähän tekemista siskojesi kanssa. Käytätkö tätä erakkoa tietotoimistona sinun ja siskojesi välillä? Miten erakko voi tietää sinun elämästäsi? Miten siskosi voivat olla tietämättä sinun monista vaivoistasi? 

Olet kertonut, että erimittaisista jaloista ja "normaaleista" kengistä huolimatta et onnu. Sehän on kivaa, joskin käsittämätöntä. Jos sinua huimaa niin arkea haittaavalla tavalla kuin täällä kerrot, lääkityksesi on pielessä. Ihan sama onko "Viikon vaivasi" tällä viikolla Sjögren, Menier, koulufobia, rytmihäiriöt, keliakia vai köyhyys. Mene lääkäriin ja vaadi oikeita diagnooseja ja oikeaa lääkitystä! Sinulla on siihen oikeus. Me kaikki maksamme veroja sitä varten, että ihmiset, jotka tarvitsevat apua, saavat apua. 

Tuttavapiirissäni on liki 8-kymppinen Menier -potilas, joka tekee koiransa kanssa pitkiä lenkkejä joka päivä, on erittäin skarppi (ja viehättävä). Toki hänen pitää syödä päivittäin vaivaansa lääkettä, mutta sellaista elämä on. 

Isäni nyt juttelee meidän jokaisen lapsemme kanssa vaikka ei ulkopuolisten kanssa juttelekkaan eli sillä lailla on erakko. Ja toiseen siskooni minulla on jonkinlaiset välit joten sitä kautta tiedän asioista ja eivät tiedä mun sairauksistani kun en niistä paljoa juttele. Isäni mielestä kaikki jotka eivät liiku ovat laiskoja, hän ei ota muita asioita huomioon. Ja kyllä olen hakenut lääkäreiltä apua mutta en sitä saa, niin että elämäni paranisi. Ja en tosiaan invamopoa hommaa se on liian noloa.ap

Juu, sinähän "ostit" aikoinasi sen rollaattorinkin (jotka ovat niitä tarvitseville ilmaisia), mutta palautit sen "liian nolona", vaikka se olisi helpottanut arkeasi. En tiedä mikä on invamopo, mutta jos sellainen helpottaa liikkumista, keväästä nauttimista ja arjen pyörittämistä on mun mielestä äärettömän tyhmää olla hankkimatta/ anomatta sellaista ja opettelematta sen käyttöä. Uuden opetteleminen tekee myös aivoille hyvää. 

Isäsi on siis ihan normaali vanhus, joka on tekemisissä lastensa kanssa, mutta yksinäistynyt. Ei mikään erakko. Kaikille tulee vastaan se vaihe elämässä, jolloin hautajaiskutsuja tulee enemmän kuin kutsuja häihin tai ristiäisiin. 

En usko hetkeäkään, etteivät siskosi tiedä vaivoistasi. Olette ainakin jonkun aikaa kasvaneet samassa perheessä. Lapsuuden vaivoina sinulla on ainakin ollut erimittaiset jalat, koulufobia, rytmihäiriöitä, keliakia ja oppimisvaikeuksia, mahd. myös psoriasis. Lisäksi olet kertonut, että omaiset painostivat tai tyrkyttivät sinua naimisiin ekan miehesi kanssa koska olitte molemmat "vammaisia". Skarppaa nyt vähän äläkä marise! 

99 ja 104

No pienen lapsen vanhemmalle on noloa käyttää jotain invamopoa/rollaattoria kun muutkaan pieneten lasten vanhemmat ei sellaista käytä. Ennemmin hommaan auton kun tuo vanha on risa että pääsen taas edes vähän liikkumaan. Ja sisareni toki tietävät osasta vaivoja mutta ei kaikista. He lähtivät kotoa kun olin 4v.ap

Vierailija kirjoitti:

Sisaresi saa olla iloinen ja ylpeä omista saavutuksistaan, ei se välttämättä ole sinun mollaamista. Olen huomannut saman: ylipainoisena mielestäni kaikki ylisti hoikkuutta ja liikkumistaan, nyt normaalipainoisena kukaan ei mielestäni tee niin vaan kertoo vain elämästään. Sinkkuna tuntui, että kaikilla on sutinaa ja onnellisia parisuhteita. Nyt kun toivon raskautta, näen kaikkialla raskausvatsoja.

Kuvasit hyvin ihmisen halua ja kykyä havainnoida ympäristössään juuri sellaista, joka täyttää senhetkisiä tarpeita ja niistä syntyneitä toiveita. On tärkeää osata ns. katsoa itsensä ulkopuolelta asioita. Saamme näin objektiivisemman kuvan asioistamme.

Miten rollaattori voi olla nolo, kun ihminen ei pääse muuten liikkumaan kuin sen avulla, en ymmärrä. Tällaisia avauksia pitäisin nolona: http://kaksplus.fi/threads/olen-aina-loeytaenyt-helpolla-itselleni-mieh…

Vierailija kirjoitti:

Miten rollaattori voi olla nolo, kun ihminen ei pääse muuten liikkumaan kuin sen avulla, en ymmärrä. Tällaisia avauksia pitäisin nolona: http://kaksplus.fi/threads/olen-aina-loeytaenyt-helpolla-itselleni-mieh…

On se nolo siksi että pitää saada ensiksi diagnoosi miksi sitä käyttää eli lääkärit saa ensiksi löytää ratkaisun syille miksi mua huimaa.ap

Tästä keskustelusta inspiroituneena kävin just pitkästä aikaa hölkkäämässä ja kävelemässä. Yhteensä 10km lenkki, hölkkäsin siitä noin puolet.

mun mummo on 75 ja viime kesänä juoksi maratonin, että ei se ikää katso ja en usko että leuhkii

Aika hiljaista ollut valitusrintamalla viime päivinä ;D

Tietysti mulla jäi väliin just se ketju, missä ilmeni jotain kiinnostavaa.

Toivottavasti sillä on kaikki hyvin. Taisi se vähän säikähtää.

On se jatkanut palstailua koko ajan, mutta ilman nikkiä (ja parempi niin). Vastaillut ketjuihin ja tänäänkin avannut pari omaa, toisen av-palstalle ja toisen seksi-palstalle.

Ajatelkaa, mikä tyhjiö sillä on elämässä. Aiemmin marisi täällä kahdeksan tuntia päivässä ja nyt?

Juu, parempi niin. Hyvä jos oot bongannut sen. Olin vähän huolissani.

Vierailija kirjoitti:

On se jatkanut palstailua koko ajan, mutta ilman nikkiä (ja parempi niin). Vastaillut ketjuihin ja tänäänkin avannut pari omaa, toisen av-palstalle ja toisen seksi-palstalle.

Missä oot?