Inhoan miehiä. Inhosin miehiä jo pienenä lapsena.

Minä olin jo lapsena sitä mieltä, etten ikinä mene parisuhteeseen, vaikka en sitä tuolla sanalla silloin ajatellut. Hyvin on pitänyt silloinen tuntemus. M50+

Minä luulen, että ap:lla on omassa kehossa joku ristiriitainen juttu (eripari tissit) jonka hän kääntää miehiä vastaan, koska ei ole sinut itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä inhosin poikia pienenä, sillä pojat oli aina kauhean ilkeitä. Tyttöjen kanssa ei tullut koskaan mitään ongelmaa, mutta pojat aina kiusasivat ja vittuilivat. Koulussa sama meno jatkui. Ravintolassa olen muutaman kerran saanut hämmästellä kun entiset kiusaajat hakivat tanssiin ja esittivat mukavaa. Ei vissiin tunnistaneet minua enää.

Monet puhuu aina siitä kuinka kivaa on olla miesporukassa kun ne on niin rentoja eikä juorua eikä jauha paskaa, mutta mulla on kyllä ihan erilaiset kokemukset tuosta sukupuolesta. He ovat lapsesta saakka hirveän ilkeitä ja ajattelemattomia. Tytöt on paljon kivempia.

Ymmärrät kai että olen 40v miehenä täysin eri ihminen kuin 12-15v koulukiusaaja.

Arvostan suomalaisia naisia valtavasti.

Minäkin "inhoan" miehiä, tosin isääni ja veljiäni rakastan.

Perhe ja lapsuudenystävä-miehet on siis ihania ja rakkaita, mutta kaikki "ulkopuoliset" miehet...hyi.

En esim. olisi ehkä kestänyt, jos olisin saanut poikalapsen (raskaus ei ollut suunniteltu, eli en tietoisesti ruvennut lisääntymään sillä ajatuksella, että vain tyttö kelpaa).

Kai sitä olisi rakastanut kuitenkin, mutta hankalaa olisi ollut ja raskausaikana pelkäsin kaikista eniten sitä, että lapsi onkin poika.

No, syntyi tyttö ja oikeasti minulle olisi helpointa, jos hänestä tulisi aikanaan lesbo.

En tiedä, kuinka osaan suhtautua hänen tulevaisuudessa mahdollisesti esittelemiin poikaystäviin, en oikeasti tiedä. Ajatuskin ahdistaa ja tunnen vihaa kun mietinkin, että joku pikkuräkis häntä satuttaisi.:(

Ja joo, isäsuhde mulla on keskivertoa parempi (ollaan aina keskusteltu kaikesta, hän antanut paljon läheisyyttä ja on upea isoisäkin nykyisin, sekä pitää minua edelleen pikku prinsessanaan jota paijailee jne.), mutta silti olen tällainen.

Lapsena (4-10v) kaksi tuttavamiestä käytti seksuaalisesti hyväksi enkä tiedä, milloin voin unohtaa.

Teininä sitten vielä kaverin veli raiskasi (meillä ei ollut mitään "peliä", en antanut aihetta eikä edes tunnettu toisiamme).

Lisäksi esim. yläasteella pojat olivat pahimpia kiusaajia ja alistajia, todella empatiakyvyttömiä ja ällöttäviä ihmisiä.

Ei minua onneksi kiusanneet, mutta monia muita, lähinnä sellaisia arkoja ja jo valmiiksi "maassa" olevia tyttöjä.

Muistan, miten vihasin sitä.

Tämän kaiken lisäksi rakas isäni oli (ja on) minua kohtaan todella suojeleva eikä halunnut, että minusta tulee hyväuskoinen nainen joka särkee sydämensä, joten kertoi minulle jo hyvin nuoresta, kuinka hyvin iso osa miehistä juoksee koko elämänsä seksin perässä, pettää perheitään, ryyppää perheen rahat jne.

Muistan esimerkiksi kun hän kertoi yhdestä työmatkastaan, missä yhdestätoista miehestä kahta lukuunottamatta (isäni ja joku muu) olivat lähteneet heti töiden jälkeen huoriin.

Olin tuon kuullessani varmaan 10-12-vuotias, ja tuo jäi myös ikuisesti takaraivoon.

Näitä riittäisi, mutta tulisi liian pitkä teksti jos enempää esimerkkejä antaisi!

Joka tapauksessa vihaan lähes kaikkia miehiä, tai lähinnä halveksun enkä luota YHTÄÄN.

Ajattelen, että miehet on maailman paha ja jos olisin saanut pojan, olisin paljon todennäköisemmin synnyttänyt itsestäni jotain pahaa, kuin tytön kohdalla (tämä on fakta).

En onneksi aktiivisesti mieti mies-inhoani, mutta välttelen parhaani mukaan.

Seksistä tykkään kyllä ja olen hyvin seksuaalinen, mutta se on minulle lähinnä fyysinen suorite (esim. masturboin ja tulen nopeasti lukiessani uutisia tmv., eli asia on minulle puhtaasti ruumiintoiminto) ja orgasmi, mikä rentouttaa.

Onneksi on pari vanhaa tuttua, jotka käyvät välillä kylässä. En kykenisi irtosuhteisiin monien/puolituttujen kanssa, vaikka seksiä haluankin.