Ei-natiivi opettaa omalle lapselleen vieraan kielen

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun Jani Sievisen perheeseen odotettiin esikoista, hän kertoi jossain lehtihaastattelussa, että hän puhuu sitten lapselle vain englantia. Ihmettelin mielessäni, miten tuo käytännössä onnistuu. En ole tosin lukenut mistään, miten hän sitten loppujen lopuksi teki.

Aika hassu sinällään, koska englannin oppii aika helposti. Peleistä ainakin minun poikaystävä ja veli ovat oppineet todella paljon ja kielen opetus on koulussa aika hyvälaatuista.

Joskus luin jenkkimiehestä, jonka lapsen hoitaja oli espanjankielinen ja mies itse opetti taaperolle mandariinikiinaa.

Vierailija kirjoitti:

Me puhutaan salakielenä englantia miehen kanssa. 2-vuotias osaa jo sanat pancake, whipped cream, grandma ja noodles. Täytyy varmaan siirtyä saksaan tai ruotsiin...

Kuulostaa pervolta. Tapasitte grandman happy pancakesta ja ilottelitte whipped creamin kanssa mutta miehen muna olikin ihan noodle.

Vai syöpöttelettekö salaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuo on aika yleistä, että vanhemmat ovat erimaalaisia ja perheen yhteinen kieli on englanti, jota tosiasiassa kukaan ei osaa hyvin. Aika heikko lähtökohta lapselle.

No meillä on yhteisenä kielenä englanti, joka ei kummallekaan ole äidinkieli. Ja lapset saavat koulussa englannista kymppejä. Kaipa se jotakin pohjaa on antanut.

Meillä sama, mutta lapset eivät koukussa vielä. Eivätkö lapset turhaudu englannin tunneilla jos perusteet on jo opittu kotona?

Olen itse töissä monikielisten lasten parissa, ja aina välillä tulee mitä ihmeellisimpiä tapauksia vastaan. En missään nimessä puhuisi lapselle vanhempana ensisijaisesti muuta kuin omaa äidinkieltä.

Tiedän tapauksen, jossa venäläinen nainen ja ruotsalainen mies asuvat lapsineen Suomessa ruotsinkielisellä alueella. Vanhemmat puhuvat keskenään englantia ja isä lapsille ruotsia. Äiti on ajatellut, että kun lapset oppivat jo suomea ja ruotsia, venäjä olisi heille liikaa, joten on yrittänyt puhua lapsille suomea alusta asti. Nyt, lasten kasvettua alakouluikään, lapsilla ja äidillä ei ole yhteistä kieltä, sillä äiti ei ole oppinut kunnolla suomea ja lapsetkin lähinnä ymmärtävät suomea ja kommunikoivat muuten ruotsiksi. Ehkä voivat alkaa parin vuoden päästä juttelemaan enemmän, kun lapset oppivat englantia, mutta varmasti tuolla on ollut vaikutuksensa äitisuhteen muodostumiseen.

Olipas pitkä ja vaikea sepustus! Pointti: puhu lapsillesi äidinkieltäsi.

Kuka tahansa voi muuttaa virallisen äidinkielensä ruotsiksi. Sen jälkeen kaikki paperit tulevat ruotsin kielellä. Ei siinä mitään sukujuuria vaadita. Pelkkä ilmoitusasia.

Kirjailija Merete Mazzarella kertoi kirjassaan "Illalla pelataan Afrikan tähteä" suhteestaan englantia äidinkielenään puhuviin lapsenlapsiinsa. Mereten oma äidinkieli on ruotsi, mutta hän on käynyt koulunsa englantilaisessa sisäoppilaitoksessa, joten hän puhuu myös täydellistä englantia.

Hän mietiskeli sitä, että puhuessaan englantia lapsenlapsilleen, hän muuttuu eri ihmiseksi, kuin on, jopa hänen elekielensä muuttuu toisenlaiseksi. Hän murehti sitä, että lapsenlapsensa eivät koskaan tule tuntemaan häntä oikeana itsenään ja ikävöi sitä, että olisi voinut viedä lapset katsomaan vaikka jotain ruotsinkielistä lastennäytelmää tai voisi lukea heille ruotsalaisia kirjoja, välittää omasta kulttuuristaan jotain.

Ymmärrän häntä hyvin. Suomi on oma äidinkieleni. Ainoa kieli maailmassa, jonka syvimmätkin vivahteet pystyn vaivatta tajuamaan. Ilman tätä ikiomaa kieltäni tuntisin kyllä olevani vailla jotain äärimmäisen tärkeätä.

Kielitieteilijänä olen myös sitä mieltä, että omaa äidinkieltä pitää puhua lapselle. Ei mitään tankeroenglantia. Itse puhun mieheni kanssa englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli. Jos saamme lapsia, puhun heille suomea ja mies omaa (ns. "hyödytöntä") äidinkieltään.

Tiedän perheen, jossa suomalainen isä puhuu lapselleen suomea, samoin venäläinen äiti. Äidin suomi vain on todella kömpelöä. Lapsen suomi on parivuotiaasta mennyt äidin kielitaidon ohitse. Lapsi on alakouluikäinen eikä voi kunnolla kommunikoida äitinsä kanssa ja ilmeisesti pitääkin häntä jotenkin yksinkertaisena ja huumorintajuttomana - vain tuon puutteellisen suomen kielen takia, koska äiti vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä. Jos äiti olisi puhunut alusta asti venäjää, heidän kommunikaationsa olisi aivan toisella tasolla ja samoin lapsen käsitys äitinsä kyvyistä. Ja mikä lahja lapselle olisi ollut oppia jo kotona suomen lisäksi myös äidinkielen tasoinen venäjä.

Mä olen asunut englanninkielisessä maassa jo 15 vuotta. Oon aina ollut todella hyvä englannissa, ja on aina ollut 10. Kirjoitinkin L ja sitten muutinkin tänne ja opiskelin englanniksi. 

Nykyisin englantini on jo paikallisten mielestä täysin natiivin tasoa, mutta itse en koe ihan samoin. Vaikka englanti tulee sujuvammin ja suomi paikoin jopa vähän tökkii ja sanoja ei tahdo muistaa, on suomi kuitenkin jollain tasolla minulle luontevampi. En voisi ikinä kuvitella, että lapsille puhuisin englantia, se tuntuisi vain väärältä. Enkkuun ei liity samanlaista tunnetta, jos puhuisin sitä lapsille en pystyisi ilmaisemaan kaikkia asioita samalla tavalla kuin suomeksi. 

Työskentelin nuorena opettajana muutaman vuoden Ruotsissa suomalaislasten parissa. Hyvin pian lapsista huomasi, mikä oli kotikieli. Jos kotona puhuttiin suomea, oli lasten suomen kielen taito hyvällä tasolla ja samoin oli myös ruotsin taito. Jotkut lapset pyrkivät kotonakin puhumaan ruotsia kuten koulussa ja kavereiden kanssa. Koska vanhempien kielitaito oli erittäin huono kaikilla kielen osa-alueilla, syntyi kotona usein väärinymmärryksiä. Vanhemmat eivät käsittäneet äidinkielen taidon ja vieraan kielen oppimisen välillä olevaa yhteyttä. Surullisimpia tapauksia olivat lapset, jotka eivät osanneet oikein mitään kieltä kunnolla. Siihen aikaan ruotsalaiset asiantuntijat yrittivät vaikuttaa maahanmuuttajavanhempiin, että pitää suunnilleen muuttua ruotsalaisiksi ja unohtaa oma kieli ja kulttuuri. Tätä useimmat ruotsalaiset opettajatkin tolkuttivat. Kuitenkin jo silloin kielentutkijat olivat todenneet, että äidinkielen hyvä osaaminen tukee uusien kielten oppimista ja koulunkäyntiä ylipäänsä.

On typerää, että esim. suomalainen äiti tai isä alkaa puhua lapselleen vierasta kieltä, esim. englantia. Harvalla on niin hyvällä tasolla vieras kieli, että lapsi oppisi aidon ääntämisen ja intonaation, kielen välittämästä kulttuurista puhumattakaan. Kun lapsi sitten koulussa alkaa opiskella ko. kieltä, on opettajalla aikamoinen työ yrittäessään karsia edes suurimpia virheellisyyksiä. Lapsihan ei edes suostu korjaamaan, koska on solidaarinen vanhemmalle ja uskoo tämän osaavan kielen paremmin kuin koulutettu opettaja. Ihanteellistahan olisikin, jos koulussa olisi syntyperäiset kielenpuhujat opettamassa kieliä, mutta se ei ole tänään vielä mahdollista. Jos tämä olisi mahdollista, niin lapsiin tarttuisi helposti ääntäminen ja intonaatio, joten se savolainen painotus englannin puhujilta katoaisi vähitellen!

Mitähän kieltä kuningatar Silvia puhui lapsilleen? En ainakaan ole lukenut mistään, että lapset osaisivat saksaa. Tankeroruotsia varmaan?

Meidän tuttavaperheessä 5 ja 4 vuotiaat lapset puhuvat vain yksittäisiä sanoja. Taustalla on ulkomaalainen äiti joka puhuu suomi-englanti-oma äidinkieli sotkua lapsilleen. Suomalainen isä vähemmän juttelee lapsilleen. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin opetan taaperolle englantia. 3-vuotias osaa jo värit ja numerot 10 asti, nimetä eläimiä ja asioita. Muuten puhun tietysti suomea. Oma ääntäminen ei ole tietenkään natiivin tasoa, mutta yksittäiset sanat osaan lausua ja lisäksi katsellaan englanniksi lasten ohjelmia. Oma kielen oppiminen on ollut vaikeaa joten haluan, ettei oma lapsi ei joudu ihan ummikona aloittamaan koulussa englantia. En pitäisi ollenkaan hyvänä, että ei natiivi vanhempi puhuisi anoastaan vierasta kieltä lapselle. Ellei ole vuosia käyttänyt pääasiallisena kielenä ko. Kieltä.

Niin, tässä on minusta kyseessä kakasi täysin erillistä asiaa. Tuossa sinun toiminnassasi juttu on positiivinen, koska opettelette kieltä ns. yhdessä ja lapsi kasvaa siihen, että tämä ei ole äidinkieli, vaan tässä opiskellaan vierasta kieltä. Pointsit siis teille.

Jos taas ei-natiivi lähtee lapsen vauvaiästä siihen, että isän tai äidin kieli on tämä "englanti", "ruotsi", "ranska" tms. niin lapsi omaksuu siltä vanhemmalta väärän kieliopin, väärän ääntämisen jne. Ja tarkoitan nyt todellakin siis tilannetta, jossa vanhemmalla ei ole kovin syvää kosketuspintaa ko. kieleen. 15 vuotta Suomessa asunut japanilainen ystäväni puhuu lapsille sekä suomea että japania, mutta hänen suomensa on jo niin hyvää, että hän tekee mm.käännöstöitä japanista suomeen. Lisäksi perhe siis asuu Suomessa, eli lapset ovat suomenkielisessä ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me puhutaan salakielenä englantia miehen kanssa. 2-vuotias osaa jo sanat pancake, whipped cream, grandma ja noodles. Täytyy varmaan siirtyä saksaan tai ruotsiin...

Kuulostaa pervolta. Tapasitte grandman happy pancakesta ja ilottelitte whipped creamin kanssa mutta miehen muna olikin ihan noodle.

Vai syöpöttelettekö salaa?

"Would you like to have pancakes today? At least i want to" "yea, do we have whipped cream or mable syrup with them?"

"Is grandma coming today? What time?"

"Do we have leftovers for lunch or are we going to ear just noodles or something?"

Kuulin tässä juuri yhtenä päivänä, kun äiti puhui bussissa lapsilleen kammottavan huonoa suomea, jossa sekä lausuminen että kielioppi oli perseellään. Teki mieli mennä ravistelemaan sitä äitiä, että puhu nyt hyvä ihminen äidinkieltäsi. Onneksi sentään (ilmeisesti) asuvat Suomessa, niin lapsilla on edes jonkinlainen mahdollisuus oppia kieli hyvin.

Toisen kielen oppiminen äidinkielenä on myös mieletön rikkaus lapsille. Itse kieliä opiskelleena olen aina kadehtinut kaksikielisiä kavereitani. Olisi niin hienoa, että olisi oppinut yhden kielen sijaan kaksi täysin ilmaiseksi. Eräs ystäväni on myös katkera isälleen, joka on suomenruotsalainen, mutta joka ei ole opettanut lapsilleen ruotsia. Älkää hyvät ihmiset riistäkö lapsiltanne toista äidinkieltä!

Erikoista, jos lapsen opettaminen koetaan huonoksi asiaksi. Englantia käytetään niin paljon ja sitä kuulee joka paikassa, että mikä ongelma, jos haluaa pedata lapselle alkeita jo ennen koulua? Ihan sama onko lapsi vauva tai vaari, niin oppimisesta ei ainakaan haittaa ole. Sama kuin kieltäisi ketä tahansa puhumasta muutakuin äidinkieltään. Todella omituinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, jos lapsen opettaminen koetaan huonoksi asiaksi. Englantia käytetään niin paljon ja sitä kuulee joka paikassa, että mikä ongelma, jos haluaa pedata lapselle alkeita jo ennen koulua? Ihan sama onko lapsi vauva tai vaari, niin oppimisesta ei ainakaan haittaa ole. Sama kuin kieltäisi ketä tahansa puhumasta muutakuin äidinkieltään. Todella omituinen aihe.

Luitko ketjun viestejä lainkaan? Lapset oppivat muitakin kieliä tutkitusti huonommin, jos äidinkieli on huonosti hallussa. Jos lapsille opetetaan äidinkielenä jotain muuta, kuin vanhempien äidinkieltä, lapsilla ei ole yhtään kieltä, jota he osaisivat aidon natiivin tavoin. Tällöin heillä on kova työ oppia edes äidinkielensä kunnolla myöhemmin koulussa, ja muiden kielten oppiminen on haastavaa. Muun kuin vanhemman äidinkielen puhuminen lapsille on siis todellinen karhunpalvelus.

Äitini puhui mulle ja siskolleni saksaa todella paljon lapsena. Hän on saksan kielen lehtori, alkuperäiseltä koulutukseltaan kääntäjä ja tulkki. Lisäksi äitini asui vuosia saksassa, joten puhuu saksaa käytännössä natiivitasolla.

Toki hän puhui kansamme myös suomea, isä puhui vain suomea. Olen itse asiassa iloinen tästä. Saksan kielen osaamiseni ei olisi tällä tasolla ilmn äitiäni. Tosin olisin toivonut, että hän olisi saksan sijaan valinnut englannin, mistä vastaava tausta.

Minulla on kaveri, jonka vanhemmista toinen on ranskalainen ja toinen hollantilainen ja molemmat puhuivat kaverilleni omaa äidinkieltään. Kaveri puhuu minun mielestäni molempia kieliä natiivitasoisesti, mutta todellisuudessa näin ei kuulemma ole. Hän on käynyt koulunsa ranskaksi ja vaikka hän osaakin hollantia erinomaisesti, se ei ole koulutetun natiivihollantilaisen tasolla. Kumma juttu, mutta näin se hänellä meni. Mikä sitten on taso, jos vanhempi yrittää opettaa lapselleen natiivitasoa kielessä, jota ei itsekään osaa kuin hyvin? No ei kai siitä haittaakaan ole, mutta liikoja ei kannata odottaa...

Kieli on muutakin kuin sanoja, lauseita ja kielioppirankenteita. Kieli heijastelee kyseisen maan kulttuuria sekä kulttuuriperinnettä, sananlaskuja, vitsejä,sanaleikkejä.. tasoja ja vivahteita, joita vain ns natiivi pystyy kielestä poimimaan ja ymmärtämään. Ei missään tapauksessa kannata puhua lapselleen muuta kuin omaa äidinkieltä. Varmasti lapsikin haluaa kommunikoida sukunsa kanssa ja milläpä muulla kuin omalla äidinkielellään. Olen aina kadehtinut kaksikielisiä,se on todellakin lahja lapselle. Sen sijaan vieraan kielen opiskelu muuten lapsuusiässä on erittäin järkevää. Sitä varten löytyy erikielisiä päiväkoteja,kielikylpyjä ym. Onko tuttavapiirissä esim. Englannin natiivipuhujaa? Lisäksi vieraskielisiä lastenohejlmia, musiikkia tai kirjoja voi hyödyntää.