Minusta hyvä neuvo omille lapsille on, että kannattaa mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka vanhemmat eivät ole eronneet.

vanhemmat ovat olleet naimisissa 46 vuotta.

Vierailija:

Rikkinäisiä koteja on nykyään paljon. Jos omat vanhemmat ovat antaneet mallia, että eroaminen on ratkaisu, niin ei se omakaan avioliitto ole yhtä hyvällä pohjalla kuin jos malli olisi toinen. Lasten pahoinvointi myös tunnetusti eroperheessä lisääntyy verrattuna riitaisessakin ydinperheessä asuviin.

Ei sitä kukaan itsestään tiedä. Voinhan vaikka minä joutua eroamaan joskus. Mielestäni silti kannattaa mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka on saanut kasvaa ehjässä perheessä.

minun vanhempani erosivat, kun me oltiin jo naimisissa?



Pitäisikö meidänkin nyt erota, että mieheni voisi löytää sellaisen kumppanin, jonka vanhemmat eivät ole eronneet?

lapseni valitsevat toisin. Onpahan kuitenkin neuvottu, eli parhaani olen tehnyt. ap

asenteeseesi ja sitä kautta suhteeseen.

yhteensä 7 serkkua. He ovat kaikki minua vanhempia, siinä viisissäkymmenissä alkavat olla. Heistä yksikään ei ole eronnut pitkistä liitoistaan. Mielestäni tämä ei ole sattumaa, vaan hyvän kotikasvatuksen tulos. Kahden veljeksen lapsia ovat ja eivät mitään lahkolaisia.

:D hah.

sorge. nyt haluun vaan vielä tämmösen vedenpitävän neuvon tuohonkin tilanteeseen:)

ei ole kuin katkeruutta ja kaunaa ja tunnekylmyys käsin kosketeltavissa. Aina vaahdotaan miksi ihmiset eroaa helpolla, mun kokemuksesta ne ei eroa sitten millään vaikka ois aikoja sitten pitänyt. Kulissiliitto näivettää ihmisen sisältä täysin ja lapset kyllä vaistoo vanhempien tunnekylmyyden ja näin ollen hekin voivat pysyä ikävässä rakkaudettomassa liitossa kun kerran esimerkin siihen saivat.

jos toisen vanhemmat sitten avioliittonne aikana eroavat, niin puolisosi on kuitenkin saanut kasvatuksensa ehjässä perheessä. Ilmeisesti siinä ei kuitenkaan ollut kaikki kunnossa. Ero vaan on niin selvä merkki vuorovaikutusongelmista, mutta hyvä, jos joku jotain muitakin löytäisi.



Voi olla, että se sitten vahingossa musta joskus näkyy, ellen lasten kumppaneista pidä, mutta ainakin yritän parhaani mukaan olla heitä kohtaan mukava. Itseltänihän se olisi pois, jos en lasteni valintoja sietäisi.

Olen itsekin ehjästä perheestä. Kävi myöhemmin ilmi että hänkin toteuttaa meidän elämässä perheensä parisuhdemallia, jossa vaimo on alistettu ja mies tyranni, ja mies puhuu vaimolle halveksuvasti tai tiuskien. Olen alkanut tunnistaa miehessäni appiukon äänenpainot! Ja appiukon kylmän suhtautumisen lapsiin!

Älkää hyvät ihmiset luulko että kaikki parisuhteet joista ei ole erottu on hyviä parisuhteita ja hyviä lapsen kasvuympäristöjä! Niin tunnekylmää perhettä saa hakea...

Meillä taas vanhemmat toisiaan rakastavia, jotka ei voi ymmärtää että joillakin voi olla etäistä ja kylmää ja tunteetonta. Ja suosittelevat että sellaisessa suhteessa ei pitäisi kenenkään elääkään.

Vierailija:

Kannattaa valita sellainen puoliso, joka on henkisesti tasapainossa olevien vanhempien kasvattama, ja jonka vanhemmilla on ollut tasa-arvoinen suhde.

Mutta en haluaisi sellaista puolisoa, joka on koko elämänsä nähnyt

- kuinka isä alistaa/kohtelee huonosti vaimoaan

- kuinka vanhemmat eivät puhu toisilleen mitään kaupassa käyntiä kummempaa

- kuinka on olemassa vain yksi ainoa äänenesävy ja se on tiuskiminen

- jne

- jne.

Enemmin sitten otan puolison, joka on henkisesti tasapainoisen yh:n kasvattama.

Myös kulissiliitot ovat kamalia. Mikseivät he sitten yritä tehdä asialle mitään. Ovat kuitenkin vapaaehtoisesti menneet naimisiin. Pariterapia, vuorovaikutuskurssit pareille, parisuhdeleirit. Ei varmaan kulissiliitossakaan lapset ole onnellisia.



Kuten sanoin, niin ero on vaan niin selvä osoitus siitä, että ei osata eikä varmaan osata myöskään opettaa parisuhteessa tarvittavia ihmissuhdetaitoja. Totta on myös, että esim. alkoholiongelma voi periytyä ja pilaa perheen, kuten joku kirjoitti. ap

ole osattu opettaa lapsille vuorovaikutustaitoja ja avioliiton hoitamista ja parisuhteessa selviämistä. Ei se että on vain päätetty olla eroamatta, tee siitä liitosta yhtään terveempää, tai lapsistakaan. Tottakai olisi pitänyt tehdä jotain ja hoitaa parisuhdetta ja plaa plaa, mutta mistään ei näe avioliitosta ulospäin noin äkkiseltään, onko se kunnossa vai ei. Ei avioliitto ole mikään tae hyvästä perheestä!!! näkeehän sen täällä AV:lläkin, kynsin hampain naiset pitää ydinperheestä kiinni vaikka mies käyttää kynnysmattona ja juoksee vieraissa, tai juo ja hakkaa kun ei ole töissä.



41

, kun erot lisääntyvät koko ajan. Silloin varmaan jokainen eroaa. Tai tehdään niin, ettei mennä naimisiin ollenkaan. Ollaan aina vaan sen kanssa, joka milloinkin huvittaa.

Kamalaa ja totta tuo kirjoituksesi. Olen silti sitä mieltä, että eroaminen on ihan selvä merkki siitä, että parisuhdetaidot ovat hukassa vanhemmilta ja takuulla myös lapsilta.

naisella on ollut omanarvontunto kohdallaan eikä ole sallinut kohdella itseään ja lapsiaan miten vaan.

Ihan totta. Ero on varmaan ihan paikallaan, jos on päihde- tai väkivaltaongelma tai pettämistä, mutta pointtini onkin se, että hankaluuksien keskellä kasvanut lapsi joutuu itsekin helposti samantapaisiin hankaluuksiin.

ei ole erottu? Perhe on hyvä koska ei ole erottu?

Ei ole hyvä perhe tuommoinen, mutta eron saa helposti selville. Tuollaisia asioita on vähän hankalampi vertailla. Ne eivät näy ulospäin. ap