Olen 12-vuotias tyttö. En ikinä ole päässyt kavereiden kanssa esimerkiksi koulullemme tai kaupungille. Minulla ei ole korvakoruja, vaikka kaikilla muilla kouluani käyvillä tytöillä on. En saa käyttää puhelintani kuin tunnin päivässä, loput ajasta pitää käyttää koulutehtäviin ja vanhempieni auttamiseen.
En saa kuunnella musiikkia kuin kaksi kertaa viikossa tunnin kerrallaan. Minulla ei ole omaa huonetta. Minä en saa olla ystävieni kanssa vapaa-ajalla melkein koskaan. Ja silloinkin vanhempieni valvonnassa. Ruoaksi saan ainoastaan koulussa tarjottavan ruoan ja välipalaksi omenan, johtuen perheeni huonosta rahatilanteesta. Tämän takia odotan joka päivä seuraavaa koulupäivää innokkaasti saadakseni taas ruokaa. En saa ikinä viikkorahaa tai rahaa hyvin menneistä kokeista, kuten kaikki ystäväni saavat. Syntymäpäivälahjaksi saamillani rahoilla saan ostaa ainoastaan vaatteita.

Hyvä kasvatustapa vai ei?

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi