Siis mitä ihmettä tuon tuholaisen päiväunien kanssa tekisi?!
Meillä on nyt 2 viikon ikäinen vauva ja
tuho (1v. 10kk) on alkanut nyt pistää ranttaliksi nuo päikkärit. Ennen nukutin pojan aina niin, että itse makoilin viereisellä parisängyllä ja tuho omassaan. Touhusi siinä aikansa omiaan ja nukahti n. 30 minuutissa. Nyt on alkanut tulla sängystä pois ja yleensäkin tehdä kaikkea älytöntä. Mikään ei tunnu auttavan, että pysyisi sängyssään. Lopulta olen joutunut aina pistämään hänet makuulleen ja pitämään siinä. Siitä seuraa tietysti hirveä huuto ja itku ja lopulta uni :/ Itsellä on hirmu paha mieli, kun unille saaminen on yhtä taistelua ja tuskin se parempi tuhollakaan on. Mä en tykkää näin kovista otteista, mutta mikään muu ei ole auttanut tähän mennessä.
Kommentit (7)
tuo esikoinen ei rauhoitu niin paljon, että voisin hyräillä hänelle jotain vaan riekkuu ympäriinsä, vaikka olisi miten väsynyt :/ Lauluja hän tykkää kuunnella, mutta hän ei niihin nukahda. Oliko teillä mitään tällaisia riehumisia nukutustilanteissa vai pysyikö esikoinen aina ihan rauhallisena? Meillä näyttää tuo vauvan tuloon reagointi olevan nyt voimakkainta päiväunille nukahtamisen suhteen. Toki muutakin on, mutta niiden kanssa vielä pärjää.
Siis vauvan tultua päiväunet (ja yöunetkin, nukahtaminen) katosivat johonkin. Hirveää taistelua. Ehkä osa johtui iästä, ja osa vauvan tulosta ja siihen sillä tavalla reagoinnista.
Me kokeiltiin ties mitä, ja sitten annoin olla, alistuin että lapsi ei nuku päivällä, illalla kenties sit nukahtaa. Eli valvotetaan. No, sepä onkin toiminut tosi hyvin. Välillä lapsi lepää dvd:n ääressä iltapäivisin, tai luetaan kirjoja tms, mutta ei nukkumaan. Saattaa olla, että nukahtaakin joskus. Ja ostin myös tuplarattaat, että molemmat saa nukkua edes puoli tuntia ulkona. Tässäkin on tietty se pukemisen rumba kahden pienen kanssa, ja se ei todella ole kivaa varsinkaan väsyneen pikku-uhmiksen kanssa.. Ja välillä ajoitettaan autoilu iltapäivään, että saa lyhyet unet autossa. Se riittää. :)
Tällä tavalla isompi lapsi nukahtaa klo 19 maissa yleensä, kun ei nuku päikkäreitään ollenkaan (tai 15 min) ja siten saan edes " vapaan" illan, illat huutavan koliikkivauvan parissa... tosin koliikki meiltä jo loppui ja päiväunillekin isompi tyttö on ruvennut pikkuhiljaa simahtamaan itsekseen yhä useammin. :) Ja joka toinen päivä 2v valvoi aluksi puoleenyöhön, eli aina kun oli päikkäreille simahtanut.
Ehkä se koliikki on ollut rankkaa meidän esikoisellekin, itsessään jo vauvan tulon lisäksi. Ei siinä mitkään syömiset ja ulkoilut ja muut auttaneet. Vain aika, ja se, että sai itse jotenkin pidettyä itsensä kasassa, päiväunia vaikka miehen tultua kotiin ja sitä että ei ainakaan käy huutamaan lapselle tai hermostu, teki tämä mitä tahansa. Huomiota vaan isommalle kaikki muu aika, mitä vauvan hoidolta jää. Ja kaikki apu, mitä saat, ota vastaan ja pyydä!
Ja mikään ei ole kiveen hakattua meillä (vauva pian 5kk), kaikki rytmit (siis ne tärkeät nukkumiset) muuttuu joka toinen päivä kertaheitosta, ihan vaan päivä kerrallaan täytyy mennä yhä vieläkin kummankin lapsen kanssa, mutta jotenkin tämä tuntuu jo helpommalta, tai sitten tähän on jo tottumassa... ;)
eli päiväunet on pakko jättää pois, vaikka tuo esikoinen tarvitsisi niitä ihan takuulla. On aivan väsyksissä, mutta ei tuollaista taisteluakaan jaksa! Miten sinä olet jaksanut tuon rumban keskellä?
Lokaäiti-05:
Siis vauvan tultua päiväunet (ja yöunetkin, nukahtaminen) katosivat johonkin. Hirveää taistelua. Ehkä osa johtui iästä, ja osa vauvan tulosta ja siihen sillä tavalla reagoinnista.Me kokeiltiin ties mitä, ja sitten annoin olla, alistuin että lapsi ei nuku päivällä, illalla kenties sit nukahtaa. Eli valvotetaan. No, sepä onkin toiminut tosi hyvin. Välillä lapsi lepää dvd:n ääressä iltapäivisin, tai luetaan kirjoja tms, mutta ei nukkumaan. Saattaa olla, että nukahtaakin joskus. Ja ostin myös tuplarattaat, että molemmat saa nukkua edes puoli tuntia ulkona. Tässäkin on tietty se pukemisen rumba kahden pienen kanssa, ja se ei todella ole kivaa varsinkaan väsyneen pikku-uhmiksen kanssa.. Ja välillä ajoitettaan autoilu iltapäivään, että saa lyhyet unet autossa. Se riittää. :)
Tällä tavalla isompi lapsi nukahtaa klo 19 maissa yleensä, kun ei nuku päikkäreitään ollenkaan (tai 15 min) ja siten saan edes " vapaan" illan, illat huutavan koliikkivauvan parissa... tosin koliikki meiltä jo loppui ja päiväunillekin isompi tyttö on ruvennut pikkuhiljaa simahtamaan itsekseen yhä useammin. :) Ja joka toinen päivä 2v valvoi aluksi puoleenyöhön, eli aina kun oli päikkäreille simahtanut.
Ehkä se koliikki on ollut rankkaa meidän esikoisellekin, itsessään jo vauvan tulon lisäksi. Ei siinä mitkään syömiset ja ulkoilut ja muut auttaneet. Vain aika, ja se, että sai itse jotenkin pidettyä itsensä kasassa, päiväunia vaikka miehen tultua kotiin ja sitä että ei ainakaan käy huutamaan lapselle tai hermostu, teki tämä mitä tahansa. Huomiota vaan isommalle kaikki muu aika, mitä vauvan hoidolta jää. Ja kaikki apu, mitä saat, ota vastaan ja pyydä!
Ja mikään ei ole kiveen hakattua meillä (vauva pian 5kk), kaikki rytmit (siis ne tärkeät nukkumiset) muuttuu joka toinen päivä kertaheitosta, ihan vaan päivä kerrallaan täytyy mennä yhä vieläkin kummankin lapsen kanssa, mutta jotenkin tämä tuntuu jo helpommalta, tai sitten tähän on jo tottumassa... ;)
Hän tosin oli silloin 1v 5kk, ja juuri tuossa vähän vajaa 2-vuoden iässä ei olisi millään mennyt päiväunille ja äidiltä meinasi mennä totaalisesti hermot riekaleiksi. Mutta päätin kuitenkin taistella ja puolitoista kuukautta nukuttaminen oli sekä päivisin ja iltaisin aivan kamalaa (monesti sekä päivällä että illalla jouduin n.1-2 h nukuttamaan) plus vauvan nukuttamiset. Ja meinasi myös äidiltä tulla monesti itku...
Mutta lopulta poika alistui ja nukkuu yhä päiväunet, hän on nyt 3 v 7kk.
Luin joskus vauva-lehdestä, että usein juuri 2-vuoden iässä lapset kokeilevat näitä päiväunia jättää väliin ja siinä oli muistaakseni hyvin perusteltu, miksi kannattaa vaan sitkeästi yrittää saada päiväunille.
Tiedän rankkaa se on ;-( Tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!!!
Että tietysti lapset on niin erilaisia eli yhtä ja ainoaa ratkaisua ei ole. Meillä on yleensä niin, että jos poika ei nuku päiväuniaan niin lopulta se vaikuttaa myös yöuniin ja siitä tulee helposti oravanpyörä, josta on vaikeaa päästä eroon. Mutta tiedän myös perheitä, joissa lapset ovat jättäneet päiväunet alle 2-vuotiaana ja ihan hyvin kai on mennyt...
Kismetti: meillä helpointa ja luontevinta oli vaan tuo päiväunien poisjättäminen. Ehkä ne tulee vielä takaisinkin nyt kun päiväjärjestys helpottaa pikkuhiljaa. Meinasin kyllä tulla hulluksi ja pimahtaa, kunnes se helpotti yksinkertaisesti päikkärien poisjättämisellä. Ja jos on oikein väsyksissä, selvästi väsyy vielä aika usein ihan liikaa, niin se pelkkä lepo auttaa ja nuo minipäikkärit ilman nukutusta. En vaan jaksanut enää yhtään nukutusta, ahdisti vaan koko aika koko asia. Nyt näyttää siis jo valoisammalta. Avainsana on myös hellyys ja sylittely, huomio, sille 2-vuotiaalle. Se vaan oli keksinyt, että nukuttamispuuhissa saa äidin jakamattoman huomion... nyt sitä saa muuten, mutta nukuttaminen koitetaan hoitaa mahdollisimman vähäisesti, ettei tuu samanlaista rumbaa enää. Siinä hötäkässä sitä tuntui, että molemmat lapset vaan valvoo, ja herättelee toisiaan ja huutaa ja itse ei saanut nukkua kuin tunnin parin pätkissä, ehkä kolme-neljä tuntia vuorokaudessa.. ja elämä on yhtä nukuttamista. Ja vain äiti kelpasi nukuttamaan.. No, nyt siis helpompaa jo, ja kuten sanoin, päivä kerrallaan jaksaa. :)
Mutta ei tunnu kohtuulliselta, että makaisit puoli tuntia vieressä, kun on toinenkin piiperö hoidettavana, joten maailman täytyykin tältä osin muuttua! Itse tein aikanaan( ihan samalla ikäerolla syntyneiden) poikieni kanssa niin, että heti kun se vain oli mahdollista, yhtenäistin päiväunien ajankohdan. Sitä ennen, kun vauvan rytmit olivat vielä ihan hakusessa, laitettiin lastenhuone hämäräksi, esikoinen sänkyynsä ja sitten otin vauvan mukaan nukutustilanteeseen. Vauva itse asiassa usein nukahti syliini tai olkaani vasten, kun hiljaa hyräilin esikoiselle. Ajan mittaan saatoin kuiskata esikoiselle, että " vien nyt vauvan ulos vaunuihin" ja että hän saa sillä aikaa nukkua " ihan itse" . Hämmästyttävän usein hän olikin jo nukahtanut, kun tulin takaisin ulkoa, ja pian oppi nukahtamaan päikkäreille itsekseen.
Unien ajankohtaa voi myös säätää; jos esikoisesi ei ole tarpeeksi väsynyt rauhoittuakseen päikkäreille, voisit siirtää kokeeksi vähän myöhemmäksi.