Tunnetko aikuista, jolla asperger?

Ei ole koskaan diagnosoitu, mutta vahvasti epäilen :(

Olen kyllä pärjännyt hyvin elämässäni ja hyvin kouluarvosanoin, mutta jännitän ihan kauheasti uusia tilanteita, inhoan esiintymistä, pakoilen mielummin kuin otan osaa asioihin, ja jos joku ei mene suunnitelmien mukaan niin hermostun ja masennun...

Tuntemani aikuiset aspergerit ovat älykkäitä ja syrjäänvetäytyviä, hiljaisia. Aspergereita on kahta päätyyppiä: aggressiivisia päällepuhujia ja hiljaisia vetäytyjiä.



Asperger on sosiaalisten vuorovaikutustaitojen häiriö. Älykkyyden kanssa sillä ei ole tekemistä, as-ihmisissä on sama äo-jakauma kuin ns. normaaleissa. Monella on kuitenkin joku kapea-alainen intohimon kohde ja monella aspergerilla on hurja muisti.



Täällä on aikusille tarkoitettu testi:



http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm



Ja täällä on aspergerista muuta tietoa:



http://users.kymp.net/p204188a/asperger.htm



Aspergeria ei usein aikuisella diagnosoida (vaatii neurologin ja psykologin tutkimuksia, ei ole mikään mutu-juttu), koska aikuisille ei enää samalla tavalla ole tarjolla tukitoimia tai terapiaa kuin lapsille.



Osa lapsista käy tavallista koulua, osa on as-luokalla tai erityisopetuksessa, riippuen oireiden vahvuudesta. Loppujen lopuksi jokainen as-ihminen on yksilö, kahta samanlaista ei ole!

Toisaalta as-ihminen VOI kokea juuri kuten nelonenkin, joten nelonen VOI olla as-ihminen. Mutta siis nuo oireet ei yksin riitä asperger-diagnoosiin, tietenkään.



-5-

Välillä elämä on vaikeampaa, välillä helpompaa. Usein elämä on aivan valtavan upeaa - erityisesti silloin, kun on uusi kiinnostuksenaihe, johon saa täysillä upottautua.

" Todennäköisesti sinulla on Aspergerin syndrooma: 123-159 pistettä"



t. nro 8

Herranjestas, olenko Asperger-syndroomainen...

Mies on myös huippuälykäs. Ainakin tuttu on ihan tyytyväinen mieheensä ja vaikuttavat onnellisilta.

Mutta jos asia vaivaa teitä, niin voihan sitä hakeutua tutkimuksiinkin.



En tosin osaa yhtään sanoa, miten aspergeria aikuisella tutkitaan.



-se as-lapsen äiti-

Eikä toki tollaiseen nettitestiin yksin voi luottaa.



Minua itseäni ei haittaa, minkälainen olen. Olen löytänyt konsteja, millä tehdä omasta elämästäni sellaista, mitä pystyn elämään - esim. löytänyt itselleni alan, jolla ei tarvitse olla sosiaalinen ja saa nysvätä itse ja vielä osa-aikaisesti. Tiedän, että voin olla hankala ihminen tahtomattani, ja olen jutellut asiasta mieheni kanssa. Hän onneksi hyväksyy minut " omanlaisenani" , oli minulla sitten diagnoosi taikka ei.



Aikuisten on lisäksi tietääkseni usein hankala saada diagnoosia jo siitäkin syystä, että monikaan lääkäri ei ole erityisen paneutunut aikuisten aspergeriin, vaan suunnilleen etsivät aikuisista niitä samoja asioita kun lapsistakin, vaikka tietenkin jokainen aikuistunut asperger, joka on elänyt vailla diagnoosia, on pakostakin kehittänyt omat strategiansa ja osaa usein taitavastikin kiertää ja peitellä ne kaikkein silmiinpistävimmät ominaisuudet.



8 & 9

Vierailija:

Olen kyllä pärjännyt hyvin elämässäni ja hyvin kouluarvosanoin, mutta jännitän ihan kauheasti uusia tilanteita, inhoan esiintymistä, pakoilen mielummin kuin otan osaa asioihin, ja jos joku ei mene suunnitelmien mukaan niin hermostun ja masennun...

samalla tavalla kun monet kuvittelevat, että heillä on hiv, syöpä, metabolinen oireyhtymä tai mitä tahansa muuta, jonka voi testata päivälehden viihteellisessä testissä. Tai sitten asperger-testissä.