Lue keskustelun säännöt.
Unisairas lapsi ja leirikoulu
30.04.2016 |
Tuleva kuudesluokkalainen olisi lähdössä leirikouluun, välimatkaa n. 600 kilometriä. Lapsen kanssa on koko elinikä taisteltu nukkumisen kanssa. Nykyään nukkuu kokonaisia öitä kotona, mutta muualla ei toivoakaan nukahtamisesta. Viikko ilman nukkumista, toivotonta. Lasta lähtö pelottaa nukkumisen takia ja itsekään en haluaisi häntä päästää viikoksi kauas, jos lapsi ei nuku hetkeäkään. Opettajan mielestä lapsi voi hyvin lähteä ja hänen nukkumistaan voidaan valvoa. Epäilyttää, luokalla 30 oppilasta ja lähdössä on 3 aikuista. Mitä tekisitte?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samasta syystä oma lapsi jättää leirikoulun väliin. Opettaja nosti metelin, mutta ehkä uniongelmaa ei ymmärrä ennen kuin kokee sen itse.
Lapseni päätti itse jäädä pois ja toki tuen häntä siinä. Viikko ilman unta on pitkä aika eikä siinä valvomiset auta.
Leirikoulu ei ole pakollinen. Oikeastaan lapsi tekee päätöksen. Kuitenkin niin, että jos päättää lähteä, vanhemmat hakevat hänet pois, jos leirikoulu ei onnistukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on poika, käske menemään
Täh? Perusteita tälle? Miksei tyttöä tarvitsisi patistaa?
Poikien unentarve on luonnostaan vähän pienempi, meinaako aiempi sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa uni tuleekin paremmin kuin kotona missä äiti hössöttää?
Leisrillä on paljon touhua ja illalla väsy.
Kannattaisko mielummin rohkaista ka kertoa miten hauksa reissu tulossa eikä puhua miten et tuu selviämään kun oot se unisairas?
Monesti äidit rakastaa näitä diagnooseja ja lapsiparka jää siihen ansaan kun ei tueta muuhun...
Vierailija kirjoitti:
Jospa uni tuleekin paremmin kuin kotona missä äiti hössöttää?
Leisrillä on paljon touhua ja illalla väsy.
Kannattaisko mielummin rohkaista ka kertoa miten hauksa reissu tulossa eikä puhua miten et tuu selviämään kun oot se unisairas?Monesti äidit rakastaa näitä diagnooseja ja lapsiparka jää siihen ansaan kun ei tueta muuhun...
Et ole koskaan tainnut elää unisairaan ihmisen kanssa... minä olen. Itkua, kun väsyttää muttei pysty kahden vuorokaudenkaan jälkeen nukahtamaan, pettymistä heräilyyn, kramppeja ja pelkotiloja kun kroppa taistelee unilääkkeitä vastaan. Sairaalassa ravaamista, kun kroppa on niin sekaisin. Lopulta lääkitys saatiin hänellä kuntoon, mutta ei toivoakaan nukkumisesta muualla kuin kotona, omassa makuupussissa, lääkittynä, tietyin rutiinein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unenpuute on hengenvaarallista. Ei se uni tule unisairaalla edes "hauskan touhuamisen" seurauksena, sen sijaan silmät voi pyöriä päässä ja olo voi olla harhainen. Älä päästä, harjoitelkaa ensin kotioloissa olosuhteiden muuttamista, sitten mummilla, kaverilla yms.
Kysy opelta, osaako huolehtia lääkkeistäw
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö, viikko vähillä yöunilla on ihan ok.
Mikä ihme on unisairas? Minulla oli paha unettomuus 15 vuotta sitten, lääkkeet vain pahensivat asiaa. Pahimmillani en olisi leirikouluun lähtenyt mutta omituista lapsen kohdalla. En usko ettälapselle määrättäisiin rauhoittavia. Mitä lääkkeitä lapsesi syö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT Miten on mahdollista, että 30 oppilaan lauman mukaan lähtee vain 3 aikuista? Opettajalla on jakamaton ja siirtämätön vastuu koko porukasta, mutta apuohjaajia tarvitaan monta lisää, jokaiseen majoitustilaan väh. yksi aikuinen.
En ehkä lähettäisi unettomuudesta kärsivää lasta leirikouluun, sillä hänestä huolehtiminen voi osoittautua tosi työteliääksi. ellet sitten itse lähde mukaan apuvalvojaksi.
Poikasi voi "sairastua" sopivasti päivää ennen leirikoulun alkua. Meilläpäin rangaistuksena joutuu toiseen luokkaan "opiskelemaan". Kipeenä vaan, helpointa eikä tarvii selitellä.
On varmaan monia muitakin jotka ei tollasesta innostu. Mm. yökastelijat, koulukiusatut tai luokan kaverittomat. Osa ei muuten vaan halua olla luokan kanssa vuorokausia putkeen, ilman kännyköitä, perhettä, omia kavereita - ilman mitään. Ymmärrän poikaasi ja sinua ap.
Tietenkään ei pakoteta, mutta toisaaltaan tuohan voisi olla ihan kasvattavakin kokemus ja mitä enemmän tuollaista tekee niin rupeaa nukkuminenkin sujua. Eikä se valvominen nyt vaarallista ole, vaikka toki inhottavaa.
Kyllä ihminen nukahtaa, vaikka pystyyn ennen kun kuolee unenpuutteeseen.
Mutta älkää nyt pakottako jos ei millään halua. Voi olla myöskin traumaattinen kokemus.
Hommatkaa nyt herranjumala lääkitykset noille lapsillenne.
Kuuntelisin lapsen omaa mielipidettä herkällä korvalla.