Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos olisit asemassani
Kysymyksiä vailla vastaukska
29.04.2016 |
Olen seurustellut 1,5 vuotta miehen kanssa, jolla on kaksi lasta ja toiselle näistä lähivanhempi. Minulla kaksi lasta. Molempien lapset koululaisia/päiväkoti-ikäisiä. Mies kiirehtii lapsien tapaamista ja olisi jo halukas jopa yhteenmuuton. Itsellä ero on tuoreempi enkä ole valmis isoihin muutoksiin nopeasti. Lisäksi ongelmana on se, että mies ei kuulemma aio muuttaa "kotitilaltaan" (ei maajussi), eli se olisi minä Jukka muuttaa. Tarkoittaa minulle ja lapsille työpaikan, koulun ja päiväkodinvaihtoa, sukulaisten ja ystävien jäämistä ei-päivittäin kuljettavan matkan päähän. Myös lasten isä, tärkein asia jäisi nykyiselle paikkakunnallemme. Harrastuspiirit. Omat ystäväni. Alkoi tosissaan mietityttämään voiko suhteesta tulla mitään, jos en olekaan valmis harppauksen...mikä olisin sopiva aika muuttaa lasten kannalta? Voiko olla epäsuhteessa 10 vuotta.
Miehen puolelta lapsilla myös tiettyjä haasteita ja ongelmia exän kanssa huoltajuusasioissa. Mitä jos ei tilanne rauhoitu?
Mitä ajatuksia itsellesi heräisi ja kuinka pitkän seurustelun jälkeen voisit lähteä aivan vieraalle paikkakunnalle "maalle" jossa työllistyminen epätodennäköistä ja kaikki läheiset kaukana?
Kommentit (15)
Kysymyksiä vailla vastaukska kirjoitti:
Olen seurustellut 1,5 vuotta miehen kanssa, jolla on kaksi lasta ja toiselle näistä lähivanhempi. Minulla kaksi lasta. Molempien lapset koululaisia/päiväkoti-ikäisiä. Mies kiirehtii lapsien tapaamista ja olisi jo halukas jopa yhteenmuuton. Itsellä ero on tuoreempi enkä ole valmis isoihin muutoksiin nopeasti. Lisäksi ongelmana on se, että mies ei kuulemma aio muuttaa "kotitilaltaan" (ei maajussi), eli se olisi minä Jukka muuttaa. Tarkoittaa minulle ja lapsille työpaikan, koulun ja päiväkodinvaihtoa, sukulaisten ja ystävien jäämistä ei-päivittäin kuljettavan matkan päähän. Myös lasten isä, tärkein asia jäisi nykyiselle paikkakunnallemme. Harrastuspiirit. Omat ystäväni. Alkoi tosissaan mietityttämään voiko suhteesta tulla mitään, jos en olekaan valmis harppauksen...mikä olisin sopiva aika muuttaa lasten kannalta? Voiko olla epäsuhteessa 10 vuotta.
Miehen puolelta lapsilla myös tiettyjä haasteita ja ongelmia exän kanssa huoltajuusasioissa. Mitä jos ei tilanne rauhoitu?
Mitä ajatuksia itsellesi heräisi ja kuinka pitkän seurustelun jälkeen voisit lähteä aivan vieraalle paikkakunnalle "maalle" jossa työllistyminen epätodennäköistä ja kaikki läheiset kaukana?
Hankala kirjoittaa puhelimella. Jukka = joka. Etäsuhde = etäsuhde
Työllistyminen omalle alalle todella epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi, ellen olisi täysin varma mitä teen.
Meillä tilanne oli niin, että minä en suostunut muuttamaan. Jos mies ei olisi muuttanut, niin etäsuhteessa olisimme jatkaneet.
Uusperheen toimivuuden kannalta minun mielestäni on tärkeintä, että kenenkään elämä ei saa menmä huonompaan päin. Vaikka mies muutti, niin hänen lapsensa koulumatka ei pidentynyt, eli yhtä pitkä vieläkin, eikä pojalla ollut kavereita vanhassa paikassa. Minun muutossa tilanne olisi ollut toinen.
Etäsuhde tai ero. Ajattele lastesi etua.
Vierailija kirjoitti:
Etäsuhde tai ero. Ajattele lastesi etua.
Minulle riittäisi etäsuhdekin. Miehelle varmaan ei. Odottaa kai että ollaan "kokonainen" perhe.
No joo, jommalle kummalle se muutto olisi lapsineen kumminkin edessä. Enemmän miettisin sitä, kummalle olisi mahdollista saada uudessa paikassa töitä ja kumman talo olisi parempi kolmen lapsen asunnoksi (sanoit, että miehellä yksi lähilapdk, sinulla luonasi kaksi lasta).
Jos mies muuttaisi sinun luoksesi, hänen kahdelle lapseen se olisi ihan yhtä lailla hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi ollenkaan. Tuntuu siltä, että sinä joudut luopumaan kaikesta hyvästä elämässäsi, jos muutat sinne maalle. Ja maalla asuneena tiedän, miten ankeaa elämä siellä voi olla. No saisit tietysti viettää enemmän aikaa miehen kanssa, mutta olisiko se kaikkien uhrauksien arvoista? Ihminen katkeroituu helposti, jos huomaa, että on loukussa tai joutuu olemaan aina se, jonka kustannuksella tehdään asioita.
Ja tuo sotku miehen lasten kanssa... Ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Tuli sellainenkin ajatus mieleen, että pääsisikö mies helpommalla, jos asuisit hänen luonaan? Tekisit kotityöt, laittaisit ruoan, hoitaisit miehenkin lapset? Tai onko miehellä tällainen mielikuva?
Minä jatkaisin etäsuhdetta, joka ei ole mikään epäsuhde, vaan oikein fiksu valinta nykyaikana. Ei lastenkaan elämää voi mullistaa noin vain. Suhdekin on kestänyt vasta vähän aikaa. Ensihuumaa pitäisi kai olla vielä jäljellä, mutta entäs sitten se arki?
Miksi se huoltajuuskiista mietityttää? Minun mieheni on haastanut eksänsä oikeuteen, kun äiti ei anna isän tavata lapsiaan. Minun eksäni kanssa myös väännetään. Ei nämä asiat meidän parisuhteeseen vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi ollenkaan. Tuntuu siltä, että sinä joudut luopumaan kaikesta hyvästä elämässäsi, jos muutat sinne maalle. Ja maalla asuneena tiedän, miten ankeaa elämä siellä voi olla. No saisit tietysti viettää enemmän aikaa miehen kanssa, mutta olisiko se kaikkien uhrauksien arvoista? Ihminen katkeroituu helposti, jos huomaa, että on loukussa tai joutuu olemaan aina se, jonka kustannuksella tehdään asioita.
Ja tuo sotku miehen lasten kanssa... Ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Tuli sellainenkin ajatus mieleen, että pääsisikö mies helpommalla, jos asuisit hänen luonaan? Tekisit kotityöt, laittaisit ruoan, hoitaisit miehenkin lapset? Tai onko miehellä tällainen mielikuva?
Minä jatkaisin etäsuhdetta, joka ei ole mikään epäsuhde, vaan oikein fiksu valinta nykyaikana. Ei lastenkaan elämää voi mullistaa noin vain. Suhdekin on kestänyt vasta vähän aikaa. Ensihuumaa pitäisi kai olla vielä jäljellä, mutta entäs sitten se arki?
Kyll mies saisi pystyä pyörittämään kodin ilman naista. Pystyn siihen minäkin ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se huoltajuuskiista mietityttää? Minun mieheni on haastanut eksänsä oikeuteen, kun äiti ei anna isän tavata lapsiaan. Minun eksäni kanssa myös väännetään. Ei nämä asiat meidän parisuhteeseen vaikuta.
Kai se perheeseen vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa muuttaisi. En muuttaisi vaikkei olisi edes lapsia, sillä en viihdy maaseudulla ja työ on minulle tärkeää. Onkohan teillä edes samanlaiset elämänarvot ? Haluaako sinusta vain kodinhoitajan, hoitaisit kodin ja lapset kun oisit vaan kotona siellä maalla??
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi ollenkaan. Tuntuu siltä, että sinä joudut luopumaan kaikesta hyvästä elämässäsi, jos muutat sinne maalle. Ja maalla asuneena tiedän, miten ankeaa elämä siellä voi olla. No saisit tietysti viettää enemmän aikaa miehen kanssa, mutta olisiko se kaikkien uhrauksien arvoista? Ihminen katkeroituu helposti, jos huomaa, että on loukussa tai joutuu olemaan aina se, jonka kustannuksella tehdään asioita.
Ja tuo sotku miehen lasten kanssa... Ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Tuli sellainenkin ajatus mieleen, että pääsisikö mies helpommalla, jos asuisit hänen luonaan? Tekisit kotityöt, laittaisit ruoan, hoitaisit miehenkin lapset? Tai onko miehellä tällainen mielikuva?
Minä jatkaisin etäsuhdetta, joka ei ole mikään epäsuhde, vaan oikein fiksu valinta nykyaikana. Ei lastenkaan elämää voi mullistaa noin vain. Suhdekin on kestänyt vasta vähän aikaa. Ensihuumaa pitäisi kai olla vielä jäljellä, mutta entäs sitten se arki?
Mies menee tunne edellä ja minä järki edellä.
Kai pitää nostaa kissa pöydälle. Mies ei taatusti kestä 10 vuode etäsuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa muuttaisi. En muuttaisi vaikkei olisi edes lapsia, sillä en viihdy maaseudulla ja työ on minulle tärkeää. Onkohan teillä edes samanlaiset elämänarvot ? Haluaako sinusta vain kodinhoitajan, hoitaisit kodin ja lapset kun oisit vaan kotona siellä maalla??
Sanoi että voisin muutyaa "työttömäksi". Ehdotti myös paljon koulutustani vähäisempää työtä. Minulle työ/ammattiylpeys on tärkeää, hänelle ilmeisesti ei.
En lähtisi. Hienosti pidät uudessa elämäntilanteessa lastesi edun omasi edellä! Juuri noin toimii esimerkillinen vanhempi tiukassa tilanteessa.
Lapsesi ovat jo kokeneet tarpeeksi. Jos mies rakastaa sinua, malttaa kyllä odottaa että lapset muuttavat pois kotoa, jonka jälkeen voitte muuttaa yhteen. Jos ei rakasta, niin et menettänyt mitään.
Vaikeasta tilanteestasi huolimatta tuli ihana mieli viestistäsi. Ihanaa, että on noin hyviä vanhempia olemassa! Lapsesi ovat todella onnekkaita. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi. En olisi yhden ihmisen takia muuttamaan lasten elämää täysin ja etäännyttää heitä isästään (tapaamiset varmaan vaikeutuisi?), omia ystäviä ja perhettä jättään kauas. VOisin ihan hyvin elää etäsuhteessa loppuelämän (tai ainakin siihen asti, että lapset lähteneet omilleen). Liian iso muutos ja aivna liian pian lapsillekin, jos vielä kuitenkin alle kouluikäsiä ja noin 1,5v kauan seurusteltu.
En muuttaisi, jos työpaikasta ei ole tietoa. Lasten on mielestäni tärkeää olla molempien vanhempien lähellä.