Mies löi
10 vuotta oltu yhdessä. Lapsiakin. Tunti sitten maailman turhin riita. Tosiaan päättyi siihen että mies löi avarilla poskelle. En nyt yhtään tiedä mitä pitäis tehdä. Onneks lapset ei nähneet. Ei olla ton jälkeen puhuttu sanaakaan.
Kommentit (48)
Lähde pois! Voin sanoa että tulee lähes varmasti pahenemaan. Jaxuja<3
Kokeile vuorostasi läppästä sitä. Katso miten käy. Jos antaa olla, niin sit se tajuaa jotakin. Sanot vaan, että kokeilit miten se itse reagoisi.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vuorostasi läppästä sitä. Katso miten käy. Jos antaa olla, niin sit se tajuaa jotakin. Sanot vaan, että kokeilit miten se itse reagoisi.
Sitten alentuisin samalle tasolle? Joo oli ensimmäinen kerta. En kai nyt voi tuon takia jättää??? Meillä on lapset pieniä ja hirveästi velkaa... Vittu mitä paskaa elämältä taas. Mun äiti kuoli just ja oon vaan niin yksin..
Ap
Älä nyt itseäsi ainakaan syyllistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vuorostasi läppästä sitä. Katso miten käy. Jos antaa olla, niin sit se tajuaa jotakin. Sanot vaan, että kokeilit miten se itse reagoisi.
Sitten alentuisin samalle tasolle? Joo oli ensimmäinen kerta. En kai nyt voi tuon takia jättää???
Seuraavasta lyönnistä jätät sitten viimeistään.
Ei mulla ole mitään paikkaa mihin mennä edes. Äidin luo menisin lasten kanssa jos voisin. Nyt siellä on kylmä talo ja lapset jo nukkuu. Ehken vaan puhu miehelle enää mitään? En harrasta mykkäkoulua, mutta nyt ei ole mitään sanottavaa.
Ap
Koettakaapa rauhoittaa tilanne ja sopia riita.
Missä mättää? Vaikka riita tuntui maailman turhimmalta, niin onko teillä syvempiä ongelmia mitkä pitäisi selvittää?
Keskustelkaa. Ensin. Rauhoittukaa ja päättäkää yhdessä mitä nyt Tästä eteenpäin.
Sanoisin, että kyllä se pallo on nyt miehellä. Sen pitää pyytää anteeksi oma-alotteisesti. Jos ei pyydä niin...
Just, näinhän se menee että sinä etsiskelet syytä itsestäsi. No, onhan sinulla nyt hyvä olla kiroilematta ja sinisin silmin uskoa, että " eihän se löisi jos minä en ...." Ei muuta puutu kuin että sinä nöyrästi pyytelet anteeksi kun teit väärin ja sitten sovintoseksiä.
Vaikka nyt olisit puhumatta, niin nosta kissa pöydälle heti huomenna ennen kuin asia unohtuu. Saat olla ihan varma, että mies on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sitten vaan jännityksellä odottamaan seuraavaa kertaa.
Vierailija kirjoitti:
En todella voi tästä kenellekään kertoa. Ei ole ketään.. Tai siis en halua vaikka olisi.. Ja mitä jos mies ei pyydä anteeksi. Inhoaa kun kiroilen ja vahingossa kiroilin.. Ja valitin turhasta.. Mutta olen valittanut enemmänkin joskus. Tuli ihan puskista toi reaktio. Ahdistaa. Ihanaa vappua meille...
Ap
No niin. Kunhan olette rauhoittuneet, niin käsket miehen kanssasi turvakodin lähisuhdeväkivaltatyön yksikköön / Jussi-työhön juttelemaan. Raja on ylitetty, aiheuttaa ahdistusta teille molemmille ja jos mies ei kykene purkamaan ajatuksiaan ja tunteitaan, niin helposti saattaa toistua, valitettavasti myös pahentua. Mies voi olla yhteydessä myös lyömättömään linjaan. Mutta hakekaa tukea, oikeasti. Ihan jo lastenkin vuoksi.
Toivon sinulle voimia, toivottavasti saatte suunnan parempaan!
Teet ensin itsellesi selväksi, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mies sinua lyö. Lupaat itsellesi, että jos toistuu niin siitä seuraa ensin poliisin kutsuminen paikalle, sitten rikosilmoitus ja sitten ero. Jos et tätä tee ITSELLESI selväksi niin silloin joustat jatkossa uudelleen ja uudelleen päätyen toistuvasti perheväkivallan uhriksi.
Kun olet itse vakuuttunut asiasta niin teet saman asian selväksi myös miehellesi.
Apua aiheeseen liittyen voit löytää näistä osoitteista:
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=8
Nämä päivystävät ja vastaavat kysymyksiin.
Kerro Armanille, hän luultavasti liikuttuu. Janille jos kerrot, niin oletettavasti pöyristyy.
Miehestäsi on kuoriutumassa jännämies. Olisit onnellinen. Valittaisit vähemmän. Se on rasittavaa.
Kiitos vastauksista. Tässä elämäntilanteessa ei oikein olisi voimia mihinkään poliisiin tai turvakotiin tai keskusteluun jonkun tahon kanssa. Ei mies ole ollut aiemmin yhtään väkivaltainen. Oikeastaan meillä on ensimmäisen kerran kunnon vaikeuksia elämässä. Siinä kai se jokin punnitaan. Äitini kuoli yllättäen.. Oli tosi paljon meidän elämässä mukana.. ja mies joutui aloittamaan uudessa työssä ja kuopukselta löydettiin kasvain... Kaikki on kaaosta. Ei tuo lyönti edes tunnu miltään. Jotenkin vaan tuntuu, että lyö lyötyä. Pakko jaksaa. Ja pitäisi osata olla valittamatta. Väsyttää vaan liikaa.
Ap
Oon kyllä oikeasti ollut huono vaimo. Rypenyt surussa ja hoidattanut lapsia miehellä liikaa. Pilannut sen ilon jollain tyhjällä valituksella. Meillä on ihan liikaa velkaa ja mies osti silti lähes 30k auton! Kaikkea pientä ja ärsyttävää näiden isojen lisäksi.
En ole sillä tavalla heikko, mutta tää vaan oli jotenkin taas niin överi tilanne. Pitäis jotenkin saada se asenne, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Mutta en kyllä jaksais ilman miestä. En jaksais hoitaa taloa ja lapsia ja käydä töissä.. Koirakin löytyy..
Ap
En todella voi tästä kenellekään kertoa. Ei ole ketään.. Tai siis en halua vaikka olisi.. Ja mitä jos mies ei pyydä anteeksi. Inhoaa kun kiroilen ja vahingossa kiroilin.. Ja valitin turhasta.. Mutta olen valittanut enemmänkin joskus. Tuli ihan puskista toi reaktio. Ahdistaa. Ihanaa vappua meille...
Ap