Vappu, yksinäisyys, viimeiset opiskeluvuodet

Vappu näyttää ulospäin yhteisöllisemmältä kuin mitä se on.

Kokeile kerhotoimintaa tai muuta?

Elämä on sitä mitä siitä tekee. Itselläni on ollut samoja fiiliksiä. Se auttaa hieman kun muistuttaa itselleen ettei oma elämä ole se kopioi muiden vastaavasta ja jos jonkun muun opiskeluaika oli "elämän parasta aikaa" minulla ne ovat vielä edessä. Nyt nautin vain siitä tunteesta, että opiskelut ovat kohta ohi.

Kyllä. Sairastumisen takia kevät on ollut lähes pelkkää paskaa; kävin vasta esim.erään kurssin päättäjäisissä ja sain tietää että ovat juuri lähdössä jatkoilla, joka tuli täytenä yllätyksenä. Huonoa aikaa myös yöelämän kannalta tällaiset spesiaalipäivät, koska useimmat paikat pitävät korkeita pääsymaksuja kuten viikonloppuna yleensäkin ja ei kehtaisi maksaa ihan tyhjästä narikkaa enempää. Myös se on ongelmana että paikat ovat sitten liian täynnä.

Ehh mulla toi fiilis tuli opiskelujen jälkeen, jolloin erosin ja jäin sinänsä kirjaimellisestikin yksin. Kaikki frendit seurustelee ja viettää tietysti kaikki juhlapäivät jossain pariskuntien illoissa. Noh. Kolme vuotta oon jo ehtiny elämään tämmöstä ja osaan tehdä jo yksinkin kaikkea.

Tunnistan itseni tuosta sinun kirjoituksestasi..

Olen samassa tilanteessa. Viimeinen opiskeluvuosi, en ole koskaan käynyt bileissä koska ajauduin sellaiseen porukkaan joka ei käynyt niissä, nyt heillä on kaikilla miehet (ja lapsiakin joillakin jo) ja minä vielä yksin, nyt ilman heitäkin kun en ole löytänyt ketään. Hirvittää hakea töitä, monet ihmiset kursseiltani ovat saaneet jo nyt suhteitten kautta oikeita töitä, minä en ole päässyt edes hastatteluun vaikka arvosanani ovat parempia. Kohta kun gradunkin on saanut valmiiksi, niin en tiedä mitä enää teen iltaisin; nykyään vietän kaiken aikani opiskellen yksin kotona.

Itselleni on alkanut olla vaikeaa aikaa nämä juhlapyhät. Jotenkin havahtuu miten yksin sitä on. Arkena yksin oleminen ei ole niinkään ongelma, harrastan ja teen paljon asioita itsekseni. Usein sitä on ajatellut, että ensi vappuun, jouluun, juhannukseen mennessä olen mennyt eteenpäin asioissa.. mutta se sama yksinäisyys säilyy.

Todellakin on, ja vappu on kyllä se kaikista pahin kun koskaan en ole oikeastaan mitään ihmeellistä tehnyt silloin. No, kyllä kai tämä tästä. Olen selvinnyt tästä edellisinäkin vuosina.

Tsemppiä teille kaikille tässä ketjussa. Kyllä elämä vielä teillekin näyttää parhaat puolensa.

Minä olen ollut vappuna aina yksin ja ulkopuolella kaikista porukoista. Nuoruus meni pilalle sairastamisen takia, kun pääsin viimein opiskelemaan tuli muita ongelmia. Sitten olinkin yhtäkkiä jo pian kolmekymppinen ja tulin äidiksi. Aina se vappuna iskee, alakulo ja muisto siitä etten koskaan ole kuulunut mihinkään. Inhoan koko vappua.

Minullakin on menossa viimeinen opiskeluvuosi. Opiskelijabileissä kävin pari kertaa ekana vuotena. Olen omasta tahdostani jättäytynyt pois, sillä sekoilu ja baarikulttuuri ei vaan kiinnosta. Vietän vappuani kotona koiran kanssa, kokkaillen ja kuunnellen jazzia. Illemmalla vielä saunaan rentoutumaan. Paljoa tästä paremmaksi ei ilta mielestäni voi tulla. :)

99% naisista pariutuu komean menestyjäalfan kanssa ja tekee ihania lapsia ja kultaisia noutajia, joten turhaan huolit.

Joillekin parhaat vaput voi olla 30-40 vuotiaana. Tai 40-50 vuotiaana. Ei kaikkien elämä kulje samassa tahdissa, sen oppii pikku hiljaa hyväksymään. Opiskeluajat menee nopeasti. Näitä hitaammin elämään täysillä tarttuviakin löytyy selvä vähemmistö :)

Vierailija kirjoitti:

Joillekin parhaat vaput voi olla 30-40 vuotiaana. Tai 40-50 vuotiaana. Ei kaikkien elämä kulje samassa tahdissa, sen oppii pikku hiljaa hyväksymään. Opiskeluajat menee nopeasti. Näitä hitaammin elämään täysillä tarttuviakin löytyy selvä vähemmistö :)

Toivon tosiaan, että parempaa voi olla edessä. Taas on yksinäinen Vappu tulossa. Olen tosin aina yksin, mutta tämmöisinä spesiaalipäivinä se tuntuu paljon pahemmalta. Oon aina ollut epäsosiaalinen ja huono ihmisten kanssa ja opiskeluaikana en saanut kavereita. Nyt aikuisena ja työttömänä tällä hetkellä, ei ole niitä työkavereitakaan. Yritän kuitenkin jotain kivaa keksiä ja huomenna käyn ostaan herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin parhaat vaput voi olla 30-40 vuotiaana. Tai 40-50 vuotiaana. Ei kaikkien elämä kulje samassa tahdissa, sen oppii pikku hiljaa hyväksymään. Opiskeluajat menee nopeasti. Näitä hitaammin elämään täysillä tarttuviakin löytyy selvä vähemmistö :)

Toivon tosiaan, että parempaa voi olla edessä. Taas on yksinäinen Vappu tulossa. Olen tosin aina yksin, mutta tämmöisinä spesiaalipäivinä se tuntuu paljon pahemmalta. Oon aina ollut epäsosiaalinen ja huono ihmisten kanssa ja opiskeluaikana en saanut kavereita. Nyt aikuisena ja työttömänä tällä hetkellä, ei ole niitä työkavereitakaan. Yritän kuitenkin jotain kivaa keksiä ja huomenna käyn ostaan herkkuja.

hyvä! :)

Olen samassa tilanteessa. Toisaalta vappu on aina ollut inhokki juhlani, enkä pidä suurista ihmisjoukoista enkä varsinkaan humalaisista sellaisista. Nuorempana kavereiden kanssa vietetyt ryyppyreissut ja biletykset päättyivät aina huonosti, kun porukan drama queen veti aina jostain kilarit ja alkoi kuittailemaan muille ilkeästi. Kaikki biletys tapahtui lisäksi aina hänen ehdoillaan ja säännöillään, muut joutuivat syntipukin tai syytetyn asemaan jo illan aikana, ja joskus riidat jatkuivat pitkään niiden jälkeenkin.

Tänään haen kuitenkin kuohuvaa alkosta, ostan vappumunkin ja käyn lakituksessa. Hauskaa vappua kaikille!

Ymmärrän sinua. Olen itse suorittanut opintoja kahdessa eri yliopistossa ja aloittanut opintoni vähän vanhempana. Olen aina jäänyt vappuhulinoista paitsi. Nyt vähän vanhempana koen että se on lasten juhla.

Joo, sellaistahan se oli. Muistan kun opiskeluaikana vietin taas yhtä yksinäistä vappua. Hain kaupasta herkkuja ja takaisin tullessa tuli vastaan iso porukka opiskelukavereita, jotka olivat menossa jonnekin bileisiin. Moikattiin vaivaantuneesti ja osa heistä katsoi vähän niinkuin sääliväsi. Silloin tuntui, että olen maailman yksinäisin ihminen.

Mutta nyt ei ole yksinäisyydestä tietoakaan. Minulla on ura, unelmieni mies ja ihania ystäviä. Kaikki voi muuttua. Kaikki.

Vappu vaan näyttää siltä että kaikki opiskelijat olisi yhdessä juhlimassa. Ei se kuitenkaan ole koko totuus, monet viettää vappua ihan yksikseen tai vaikka perheen parissa. Heitä ei vaan näy samalla tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sellaistahan se oli. Muistan kun opiskeluaikana vietin taas yhtä yksinäistä vappua. Hain kaupasta herkkuja ja takaisin tullessa tuli vastaan iso porukka opiskelukavereita, jotka olivat menossa jonnekin bileisiin. Moikattiin vaivaantuneesti ja osa heistä katsoi vähän niinkuin sääliväsi. Silloin tuntui, että olen maailman yksinäisin ihminen.

Mutta nyt ei ole yksinäisyydestä tietoakaan. Minulla on ura, unelmieni mies ja ihania ystäviä. Kaikki voi muuttua. Kaikki.

taidat olla niitä ihmisiä jotka aina vaan odottaa ja odottaa että muut pyytävät sinut jonnekin mukaan? Miks ihmeessä et tuossa tilanteessa pyytänyt päästä mukaan bileisiin? Itse ainakin olisin, jos he oli joitain ystäviäni, miksi et vaan juossut perään? On omasta aktiivisuudestakin näköjään kiinni se yksinäisyys. Ei kukaan aina tajua pyytää muita mukaan, kun ei  voi tietää onko heillä jo muuta menoa.

Nyt aikuisena vähän eri tilanne, kun kaikilla on jo perheet ja lapset, ja heidän ehdoillaan he eläävät, mutta nuorena voi vielä lyöttäytyä mukaan.