Lue keskustelun säännöt.
Mitä kuoleman jälkeen?
29.04.2016 |
Onko kukaan ollut kuolleena edes paria minuuttia? Leipoiko aivot jotian hallusinaatioita? Onko esi-isät ottaneet yhteyttä? Pelottaa mitä kuoleman jäkeen tapahtuu. Onko se vaan yhtä tyhjää kuin ennen syntymää vai samanlaista paskaa kuin eläessä?
Kommentit (61)
Kivasti alkoi taas ahdistaa tätä ketjua lukiessa. :( Minua ei sinänsä kuolemassa pelota se samanlainen tiedoton tila kuin ennen syntymää, vaan se, että se jatkuu IKUISUUDEN. Yhtä lailla mua ahdistaisi ajatus IKUISESTA elämästäkin - se on vaan niin iso aika, että aivoihin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse, mutta läheinen. Oli tunneli valoa kohti, valkoisissa olleet ennen lähteneet läheiset ottamassa hymyillen vastaan, rauha, hyvyys, ja sitten raju nykäisy tähän todellisuuteen ja kehoon takaisin.
Koskaan enää hän ei pelännyt kuolemaa. Kun se hänet aikanaan kohtasi, lähtö oli mitä lempein. En osaa itsekään enää pelätä, siellä hän minua odottaa.
Tämä on minun uskoni.
Vierailija kirjoitti:
Kivasti alkoi taas ahdistaa tätä ketjua lukiessa. :( Minua ei sinänsä kuolemassa pelota se samanlainen tiedoton tila kuin ennen syntymää, vaan se, että se jatkuu IKUISUUDEN. Yhtä lailla mua ahdistaisi ajatus IKUISESTA elämästäkin - se on vaan niin iso aika, että aivoihin sattuu.
Sun aika loppuu kun kuolet.
Vierailija kirjoitti:
Kivasti alkoi taas ahdistaa tätä ketjua lukiessa. :( Minua ei sinänsä kuolemassa pelota se samanlainen tiedoton tila kuin ennen syntymää, vaan se, että se jatkuu IKUISUUDEN. Yhtä lailla mua ahdistaisi ajatus IKUISESTA elämästäkin - se on vaan niin iso aika, että aivoihin sattuu.
No toihan on just se tärkein pointti: ei se ole sulle ikuisuus, koska olet KUOLLUT. Ei ole mitään aikaa, ei tyhjyyttä, ei mitään. Se on naps... ja ei mitään. Parhaiten sen ymmärtää kun miettii omaa kokemustaan tilasta ennen syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivas ja helvetti on totta.
Tietenkin ne ovat totta niille, jotka näihin uskovat.
Korjaan, että ne ovat totta sen ihmisen ja samanmielisten mielikuvituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisellä on niin kova halu ikuiseen elämään, että mielikuvissa kuvitellaan jotain taivasten valtakuntaa tai jonkunlaisen sielun jatkavan elämää kuoleman jälkeen???
No minulle olisi ihan sama jos kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään. Uskon silti sielunvaellukseen.
Tästä aiheesta on niin mielettömän paljon ihania kirjoja olemassa että kannattaa lukea niitä.
Turha täällä palstalla on keskustella kun niin monilla tietäjillä ja viisailla on niin kova vimma ja pakkomielle tulla valistamaan ettei mitään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on niin mielettömän paljon ihania kirjoja olemassa että kannattaa lukea niitä.
Turha täällä palstalla on keskustella kun niin monilla tietäjillä ja viisailla on niin kova vimma ja pakkomielle tulla valistamaan ettei mitään ole.
Mainitsepa muutamia kirjoja. Kerro myös kirjoittajista, ovatko he tulleet kuoleman jälkeen kertomaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisellä on niin kova halu ikuiseen elämään, että mielikuvissa kuvitellaan jotain taivasten valtakuntaa tai jonkunlaisen sielun jatkavan elämää kuoleman jälkeen???
Mitä vikaa siinä sitten on? Eikö ole vain hyvä, jos uskoo johonkin, mikä itselle tuo lohtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en arvaa mitä kuoleman jälkeen, mutta toivoisin ainakin että lopultakin saisin nukkua kunnolla ja pitkään...ZZzzzZzzZzzzZZzzZZZ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisellä on niin kova halu ikuiseen elämään, että mielikuvissa kuvitellaan jotain taivasten valtakuntaa tai jonkunlaisen sielun jatkavan elämää kuoleman jälkeen???
Mitä vikaa siinä sitten on? Eikö ole vain hyvä, jos uskoo johonkin, mikä itselle tuo lohtua?
Siis mihin tarvitsee etsiä lohtua jostain olemattomasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä ollaan vastassa samoin kuin syntymässä, meitä "tullaan hakemaan" eli joku läheinen tulee vastaan.
Sielu on ikuinen. Itse uskon jälleensyntymäänkin. Koen vahvasti että olen asunut Espanjassa. Kaikki siellä on "tuttua".
Entä jos ei ole läheisiä, tai ne on vielä hengissä?
Millä todistat tämän?
Vierailija kirjoitti:
Kuollessa tulee pimeys ja hiljaisuus -ja siinä kaikki.
Ei mitään tuon ihmeellisempää. Hihhulien valheista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan jotain sieltä, missä olin ennen syntymääni.
En ollut ilmassa, mutta en ollut vedessä. Se, missä olin, oli mukavan lämmintä, paksua, vähän kantavaakin, mutta helppoa hengittää. Muistan suuret tunteet: minusta tuntui samalta, kuin lapsena jouluaaton aamuna tai kun näin lapsena pitkästä aikaa matkoilla olleen siskoni. En ollut yksin, vaan muiden kanssa, mutta kuitenkin rauhassa, niin luontevasti kuin voi vain itsekseen olla. Näköhavaintoja en muista muutoin, kuin että välillä oli kultaisen valoisaa (auringonnousu/-lasku), välillä juhlavan ja tunnelmallisen pimeää.
Sitä en tiedä missä te muut olette olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisellä on niin kova halu ikuiseen elämään, että mielikuvissa kuvitellaan jotain taivasten valtakuntaa tai jonkunlaisen sielun jatkavan elämää kuoleman jälkeen???
Mitä vikaa siinä sitten on? Eikö ole vain hyvä, jos uskoo johonkin, mikä itselle tuo lohtua?
Siis mihin tarvitsee etsiä lohtua jostain olemattomasta?
Kertoisitko, mikä olemassa oleva asia sitten tuo lohtua? Tai mikä tuo lohtua juuri sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on niin mielettömän paljon ihania kirjoja olemassa että kannattaa lukea niitä.
Turha täällä palstalla on keskustella kun niin monilla tietäjillä ja viisailla on niin kova vimma ja pakkomielle tulla valistamaan ettei mitään ole.
Mainitsepa muutamia kirjoja. Kerro myös kirjoittajista, ovatko he tulleet kuoleman jälkeen kertomaan asiasta.
En mainitse muutamia kirjoja, enkä valmiiksi ala sinun pyllyäsikään pyyhkimään.
Kirjastosta löytyy kun vähän itse jaksaa vaivaa nähdä.
Minun suosikki kirjani on tämä: http://www.basambooks.com/kirja/9789522600783/sielun-ikuinen-elama/
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut kuolleena edes paria minuuttia? Leipoiko aivot jotian hallusinaatioita? Onko esi-isät ottaneet yhteyttä? Pelottaa mitä kuoleman jäkeen tapahtuu. Onko se vaan yhtä tyhjää kuin ennen syntymää vai samanlaista paskaa kuin eläessä?
Ei voi tietää. Aivot hyvin todennäköisesti tuottavat hallusinaatioita kuoleman ollessa käsillä, mutta se ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö tietoisuus voi jatkaa olemassaoloaan. Ainakin energia jää, jos ei muuta.
Pidän itse todennäköisempänä kuitenkin koko kehon ja tietoisuuden kuolemista. Hallusinaatiot kuten valo, rakkauden ja rauhan tunne ovat mitä luultavimmin kehon tapa rauhoittaa (aivot sysäävät kaikki mielihyvähormonit? tai muita kemiallisia aineita joista emme edes tiedä, kerralla liikkeelle?) panikoiva ihminen siihen lopulliseen koitokseen. Kun on kuollut, niin se on varmasti hyvin samanlainen tila kuin ennen syntymää. Paitsi tietenkin jos tietoisuus jatkaa eloaan, joka kuitenkin varmasti on kauemmin elossa kuin keho. Toisaalta ajan käsitys puuroutuu.
Lisäksi laitteet, jotka mittaavat aivojen aktiivisuutta eivät välttämättä pysty todentamaan kaikkea aivoissa tapahtuvaa aktiivisuutta, koska aivot ovat vieläkin suurelta osin mysteeri. Olen pohtinut asiaa paljon monelta eri kannalta ja päädyn aina siihen ettei sitä voi koskaan selvittää, ainakaan niin kauan kuin aivojen toiminnasta ei ymmärretä juuri mitään.
Kuolema ei itseäni kauheasti pelota. Minusta koko prosessi on hyvin mielenkiintoinen. Elämä on tässä ja nyt ja se on ainutkertainen ja kaunis.
Rajatilakokemuksista esim. neurokirurgi Eben Alexanderin kirja Totuus taivaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisellä on niin kova halu ikuiseen elämään, että mielikuvissa kuvitellaan jotain taivasten valtakuntaa tai jonkunlaisen sielun jatkavan elämää kuoleman jälkeen???
Mitä vikaa siinä sitten on? Eikö ole vain hyvä, jos uskoo johonkin, mikä itselle tuo lohtua?
Siis mihin tarvitsee etsiä lohtua jostain olemattomasta?
Kertoisitko, mikä olemassa oleva asia sitten tuo lohtua? Tai mikä tuo lohtua juuri sinulle?
Se on tämä olemassa oleva elämä, en haahuile olemattomia.
Kai se on vaan pelottavaa ja vaikeaa ajatella, että lakkaa olemasta kokonaan.