Pidemmästä suhteesta eronneita miehiä paikalla? Miten selvisit erosta?

10v avoliittoa ja sitten yhtäkkiä ilmoitettiin että tämä olis tässä. Tekstarilla. Tästä jo vuosia. Hengissä ollaan mutta aikamoinen epäluottamus jäi kalvamaan. Homma ei saa toistua. Ennemmin olen vaikka yksin ja hakkaan vaan tattia.

Selvisin erosta sillä, että päädyttiin uudestaan yhteen. Eiköhän tuossa touhussa olisi muutoin henki lähtenyt. Vuosikymmen yhdessäoloa eron hetkellä.

En selvinnyt selviä päiviä ei ole paljon.

vaimo löysi uuden. koville otti. ihan helvetin koville. erottiin kaverin kanssa aika samoihin aikoihin ei kummankaan  aloitteesta joten etsittiin yhdessä asunto. mulla meni aika töitä paiskien. kaveri paiski töitä, joi joka toinen viikonloppu joka toinen viikonloppu hänen lapset oli meillä. harmitti ettei ollut omia lapsia, vaikka erolapsia olisi olleetkin. kaverin pojista tuli kuin omia ja olivat meidän mukana skimba ja kalastusmatkat. olen varmaan outo, mutta näin jälkeenpäin ajatellen enemmän kuin vaimoa tuli enemmän ikävä kaverin ja hänen poikien kanssa elämää kun kaveri sitten löysi uuden naisen ja muuttivat yhteen. jätkät on jo isoja ja kyllä käydää välillä pelaamassa vieläkin. jotenkin tarpeeksi olutta otettua katkera että vaimo vei parhaat vuoteni. 

13 vuotta ja yksi "kaunis" päivä vaimo tuli kotiin ilmoittaen erosta. Seuraavana päivänä nimet paperiin. Mulle ero tuli siis täytenä yllätyksenä. Olenko selvinnyt erosta, kyllä varmaan. Joskus tulee puoliso uniin, mut saattaa johtua vain läheisyyden puutteesta, koska unissa on pelkkää halailua tai pussailua, ei seksiä. Välillä olen katkera ja tulee hyväksikäytetty olo. Mut suurimmaks osaks ajattelen ex-puolisoa hyvällä, ei olla enää missään tekemisissä toistemme kanssa, vuosi erosta meillä.

Olen ymmärtänyt sen, että olisi ehkä pitänyt jo aikaisemmin tehdä tämä päätös ja ero oli oikea ratkaisu. Liian vähän yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja koko suhteen ajan keskustelukulttuuri oli vaikea mun osalta. En pystynyt avautumaan luontevasti, enkä syytä tästä eksääni. Molemmista johtuvista syistä tilanne vaan ajautui semmoiseksi.

Miten selvisin erosta, ehkäpä pohtimalla niitä syitä ja seurauksia, mikä meni vikaan tai ei toiminut. Keskusteluseuraa ei oikein ole ollut, mutta riittävästi loppupeleissä kuitenkin. Mut kannattaa puhua erosta ja sen aiheuttamista tunteista jollekkin.

Erosta ja parisuhteen menetyksestä kannattaa ottaa oppia jatkoon, klisee joo. Mut mieti mitä parisuhteelta ja kumppanilta haluat, äläkä tyydy jatkossa vähempään. Mieti tunteita niin todennäköisesti opit jotain itsestäsi. Pakkohan se on myöntää, et parisuhteen pysyvyydellä sanon jatkossa pyh ja menen päivä kerrallaan asenteella, jos siis parisuhteeseen vielä joskus päädyn. Jatkossa aion olla sen verran itsekkäämpi, et järjestys on minä + muut. Siitä olen tyytyväinen ettei mitään kollektiivista katkeruutta naisia kohtaan ole syntynyt ja pystyn varmaan helpostikin rakastumaan uudestaan, jos kohdalle sattuu.

Laihdutin, treenasin beast modessa ja nussin kaksikymppisiä.

Eniten harmitti se, että olisi pitänyt vaihtaa puoliso parempaan, kun huomasi että suhde ei ehkä kestä. Varattuna tuli paljon flirttiä. Jätettynä ei. Voi kai ajatella että exän kovuus ja pinnallisuus erotessa ("nopeat syövät hitaat") oli lopulta helpotus. Ei tuollaista kaipaamaankaan jää, kun maailma on täynnä empaattisia ja sivistyneitä naisia.

Ensimmäiseen puoleenvuoteen ei yhtään selvää iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen puoleenvuoteen ei yhtään selvää iltaa.

Toivottavasti nyt jo sentään.