Oliko teidän alalla tapana kertoa gradussa itsestään, ns. henkilökohtaisista asioista?

Enkussa ei ainakaan oo ollut tapana kirjottaa mitän henkilökohtaista. Myös passiivi on ollut suosiossa kun taas toisis aineis kannustetaan aina käyttämään minä-muotoa.

Tämä on ihan alakohtainen juttu. Ihmistieteissä saattaa väitöskirjakin perustua omakohtaisiin kokemuksiin, niitä sitten laajennetaan. Mutta luonnontieteissä ei kyllä. Ihan viime aikoihin asti kaikki tekeminenkin artikkeleissa kuvattiin passivissa: was analyzed, nykyään enemmän jo we analyzed.

Harvemmin. Meillä kyllä voi viitata itseensä ja omiin kiinnostuksiinsa suoraan, mutta yleensä aihevalinnat ja tutkimuskysymykset perustellaan jotenkin muuten kuin henkilökohtaisesti. Oma näkökulma, taustalla vaikuttava tutkimus ym. tulee toki avata perusteellisesti, koska kaikki tutkimus sisältää aina jotain perusolettamuksia jotka tulee osata reflektoida itselleenkin.

Ymmärtääkseni esimerkiksi sukupuolentutkimuksen puolella on yleisempää kertoa omista kokemuksistaan enemmän ja käyttää niitä esimerkkeinä, esimerkiksi jos on liikuntarajoitteinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan alakohtainen juttu. Ihmistieteissä saattaa väitöskirjakin perustua omakohtaisiin kokemuksiin, niitä sitten laajennetaan. Mutta luonnontieteissä ei kyllä. Ihan viime aikoihin asti kaikki tekeminenkin artikkeleissa kuvattiin passivissa: was analyzed, nykyään enemmän jo we analyzed.

Näinhän se on. Itselläni olisi paljon synkempääkin kerrottavaa kuin kerron. En tiedä miksi pitäisi avautua.

ap

Suomessa voidaan helpommin puhua Minusta ilman persoonapronominia: "Tutkin/tarkastelen/pohdin/pyrin..." kuin esimerkiksi englannin kielessä. Tämä mahdollistaa omien lähtökohtien ja näkökulman kirjoittamisen auki ilman Oman Itse alleviivaamista.

Ei ole tapana. Ala historia. Ei sitä kielletty ole, jos joku haluaa avautua, mutta aiheenvalinta pitää kuitenkin perustella tieteellisillä tai yhteiskunnallisilla syillä, ts. siitä pitää olla hyötyä muillekin kuin itselle.

Ei tietenkään mitään henkilökohtaista.

Gradua tehdessä kannattaa ottaa selvää mitkä ovat ne gradun arvioinnissa käytetyt kriteerit. Sitten on paljon helpompi viilata sitä omaa aineistoaan niin, että siinä selvästi tulee esille ne vaaditut asiat, jotka tarvitaan jokaiseen tiettyyn arvosanaan. Eli helppo saada paras arvosana kun tietää etukäteen mitä/miten pitää kirjoittaa.

Ei se niin vaikeeta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan alakohtainen juttu. Ihmistieteissä saattaa väitöskirjakin perustua omakohtaisiin kokemuksiin, niitä sitten laajennetaan. Mutta luonnontieteissä ei kyllä. Ihan viime aikoihin asti kaikki tekeminenkin artikkeleissa kuvattiin passivissa: was analyzed, nykyään enemmän jo we analyzed.

Näinhän se on. Itselläni olisi paljon synkempääkin kerrottavaa kuin kerron. En tiedä miksi pitäisi avautua.

ap

Ei tarvitse avautua. Mutta joskus ne omat kokemukset (nimenomaan humanistisissa tieteissä) vaikuttavat tutkimukseen jotenkin perustavanlaatuisesti, ja hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti tämä tulisi tunnistaa omassa työskentelyssä. Ja esimerkiksi journalistiikan, viestinnän tai kirjallisuuden puolella tulkintojen subjektiivisuus on ihan todellinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voidaan helpommin puhua Minusta ilman persoonapronominia: "Tutkin/tarkastelen/pohdin/pyrin..." kuin esimerkiksi englannin kielessä. Tämä mahdollistaa omien lähtökohtien ja näkökulman kirjoittamisen auki ilman Oman Itse alleviivaamista.

Meille annettiin ensimmäisen esseen aattona tiukka ohje: sanaa "minä" ei saa käyttää koskaan. Koskaan. Muuten sai kyllä ihan vapaasti jaaritella ensimmäisessä persoonassa.

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

Täällä psykologia. Ei todellakaan kerrota (ainakaan meidän laitoksella), vaan aihevalinta perustekkaan nimenomaa esimerkiksi yhteiskunnallisen relevanttiuden tai kuntoutuksen näkökulmasta. Muutenkin "minä" hävitetään tarkkaan teksteistä kirjoittamalla passiivissa.

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

vielä lisään, en nyt yleistä että kaikissa kerrotaan :)

Meidän alalla ei voi garduun sisällyttää omia empiirisiä kokemuksiaan "kolme lapsen äitinä". Et voi myöskään haastatella itseäsi liittyen purjo-petterisi kokemuksiin perhepäivähoidossa. Gradun tulee perustua tieteeliseen aineistoon, statistiikkaan , asiantuntijoiden(juu äitiys, synnytys taitai perushoitajan koulutus ei tee sinusta asiantuntijaa) haastatteluun.

t. 2 lapsen äityli

Ei kai edes perustella, miksi valitsi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

Saako kysyä mikä pääaine? Ainoastaan sukupuolentutkimuksessa olen törmännyt enemmän tällaiseen, muuten on sitten saatettu esim. luennoilla kertoa tutkimuksen taustoista enemmän.

Sitä on näkynyt, että miten tutkimuskohde on valittu. Esim. itse työskennellyt aiemmin samalla alalla tai muu syy. Sen henkilökohtaisempia syitä en ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

Kyllä minusta voi tehdä gradun esim. alkokoholismista monissakin tieteenaloissa (sosiaalityö, psykologia whatever) ilman, että kertoo oman perheensä tarinaa. Jotkut lähtee voimakkaasti omista lähtökohdista, mutta ei se liene tarpeen. Aiemmin joku kommentoi, että pitää näyttää oma tulokulma, mutta senkin voi tehdä ilman, että historiaansa avaa (minulle on kehittynyt näkemys/ympäristöä seuranneena tms yleistä). Ulkopuolisesta tuntuu, että osa haluaa avautua, kokee sen osaksi tutkimusprosessia vaikkei näin taida olla. Eikö näin, ihmistieteilijät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

Kyllä minusta voi tehdä gradun esim. alkokoholismista monissakin tieteenaloissa (sosiaalityö, psykologia whatever) ilman, että kertoo oman perheensä tarinaa. Jotkut lähtee voimakkaasti omista lähtökohdista, mutta ei se liene tarpeen. Aiemmin joku kommentoi, että pitää näyttää oma tulokulma, mutta senkin voi tehdä ilman, että historiaansa avaa (minulle on kehittynyt näkemys/ympäristöä seuranneena tms yleistä). Ulkopuolisesta tuntuu, että osa haluaa avautua, kokee sen osaksi tutkimusprosessia vaikkei näin taida olla. Eikö näin, ihmistieteilijät?

Sinä oot nyt asian ytimessä ja annoitkin hyvän vastauksen. Omalla kohdallani kyse ei ole alkoholismista mutta esim. tuohon alkoholismiin liittyen varmaan jokaisella suomalaisella on ainakin yksi tuttu tai edes naapuri joka kärsii alkoholiongelmasta.

Niin itsestä tuntuu että sellaiset jotka ovat vähän enemmän avautuneet, näyttävät siinä jotenkin reflektiota. Sen muistan että joskus luin sellasita gradua mikä oli tehty aiheesta opettaja kiusaa ja se tekijä selitti että häntä oli opettaja kiusannut, muistaakseni melko yksityiskohtaisestkin.

Tässäpä se on: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110102/urn_nbn_fi_uef-…

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon nyt vielä, olen aika paljon lukenut oman alan graduja ja kyllä niissä kerrotaa omista taustoista, itse asiassa seminaarissakin tästä on sanottu.. jossain määrin ahdistaakin kun itse en aio kertoa oikeita syitä. Ja tietenkään se että kertoisi omia henkilökohtaisia syitä ei poissulje sitä että ei voisi kertoa yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja tutkimuksellisen aukon puuttumisesta.

ap

Kyllä minusta voi tehdä gradun esim. alkokoholismista monissakin tieteenaloissa (sosiaalityö, psykologia whatever) ilman, että kertoo oman perheensä tarinaa. Jotkut lähtee voimakkaasti omista lähtökohdista, mutta ei se liene tarpeen. Aiemmin joku kommentoi, että pitää näyttää oma tulokulma, mutta senkin voi tehdä ilman, että historiaansa avaa (minulle on kehittynyt näkemys/ympäristöä seuranneena tms yleistä). Ulkopuolisesta tuntuu, että osa haluaa avautua, kokee sen osaksi tutkimusprosessia vaikkei näin taida olla. Eikö näin, ihmistieteilijät?

Sinä oot nyt asian ytimessä ja annoitkin hyvän vastauksen. Omalla kohdallani kyse ei ole alkoholismista mutta esim. tuohon alkoholismiin liittyen varmaan jokaisella suomalaisella on ainakin yksi tuttu tai edes naapuri joka kärsii alkoholiongelmasta.

Niin itsestä tuntuu että sellaiset jotka ovat vähän enemmän avautuneet, näyttävät siinä jotenkin reflektiota. Sen muistan että joskus luin sellasita gradua mikä oli tehty aiheesta opettaja kiusaa ja se tekijä selitti että häntä oli opettaja kiusannut, muistaakseni melko yksityiskohtaisestkin.

Tässäpä se on: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110102/urn_nbn_fi_uef-…

ap

Minkäköhän arvosanan tuo on saanu? Itsellä kyllä pisti pahasti silmään tuo tyyli. Todella paljon omia kokemuksia ja välillä teksti meni hyvinkin puhekieliseks (en nyt koko työtä ruvennu lukemaan mut selasin alkua ja pohdinta-osuutta). Varmaan ihan mielenkiintosta juttua mut ei kyl täyttäny kaikilta osin huolitellun ja vakavasti otettavan gradun kriteerejä.

En nyt tuota esimerkki gradua tarkoita vaan yleensäkin olisi hyvä jos gradujen arvosanat näkyisivät. Niistä kun joku voi ottaa oppia.