Miksi liikunnan uudelleen aloittaminen tuntuu aina niin vastenmieliseltä.

Olin pari vuotta sitten hyvässä kunnossa ja liikuin paljon, nautin myös siitä. Pyöräilin tuolloin useita lenkkejä viikossa (20-80 km kerrallaan, 25 km/h keskinopeudella) ja kävin uimassa useamman kerran viikossa (aina 3-5 km kerrallaan). Tuolloin liikunta tuntui hyvältä, aiheutti hyvää oloa ja mielihyvää. Sitten teloin polveni ja sen hoidossa meni yli vuosi. Polvi lukittui vähän väliä ja oli kipeä, joten liikunta jäi täysin pois ja kunto huononi. Hoitoa tehtiin julkisella, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Myöhemmin sitten yksityisellä vika löytyi kun sain säästettyä kasaan leikkauksen hinnan.
Sen jälkeen, kun sain polven kuntoon, on liikunta on tuntunut todella vastenmieliseltä. Kunto on paljon huonompi kuin se oli toista vuotta siten ja aina tympäisee lähteä lenkille tai uimaan. Tiedän, että ei saisi verrata vanhoihin tuloksiin, mutta liikunta ei vain enää aiheuta minkäänlaista mielihyvää. Ei hyvänä lenkkinä, ei hyvänä mielenä ei minään. Sain tuossa pakotettua itseni aktiivisesti liikkumaan (vähintään joka toinen päivä liikuntaa) kaksi kuukautta, jonka aikana kuntoni kohosi, ja liikkumaan lähtö hieman helpottui, mutta pieni flunssa vei senkin parannuksen. Joka kerta joudun käymään itseni kanssa taistelua, että saan itseni lenkille. Miten päästä tästä eroon ja löytää liikunnan ilo takaisin? Kellään vinkkejä.