Lue keskustelun säännöt.
Miten varautua siihen, ettei kohdussa olekaan elämää? (ultra)
27.04.2016 |
Miten yleistä on, että raskaus on mukamas jatkunut (ei vuotoa) ja silti ultraäänitutkimuksessa todetaan tuulimuna/kuollut alkio/kohdunulkoinen? Miten tällaiseen voi varautua ja miten lopettaa pelkääminen? Haluaisin iloita raskaudesta, mutta tuntuu kovin väärältä vielä tässä vaiheessa esimerkiksi katsella vauvanvaatteita. Tulee jotenkin paha mieli, jos elättelee liikaa toiveita ja sitten putoaakin korkealta ja kovaa.
Kommentit (29)
Aika yleistähän se valitettavasti on. Sitten alkaa helpottaa kun vauvan liikkeet tuntuu, siihen asti voi vain toivoa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei voi pelätä pahinta koko ajan mutta kai jokainen järkevä ihminen varautuu siihen ettei raskaus aina mene ok. Pää pilvissä mutta jalat maassa!
Minulla on ollut 4 raskautta ja 2 lasta on syntynyt.
1. raskaus...tuli terve tyttö.
2. raskaus...tuli keskenmeno.
3. raskaus...tuulimunaraskaus...rv9 huomattiin ultrassa (yksityinen). Kaavinta.
4. raskaus...tuli terve poika.
Tätä aina ihmettelen kun joku on täysin musertunut tuulimunasta tai varhaisesta keskenmenosta, että missä realismi? Miksi antaa jo itsensä uskoa liikoja ja maalailla kuvia vauvasta jne kun on todennäköisempää että toisin käy? Ymmärrän toki, että kolahtaa ja pettymys on sitä suurempi mitä pidempään lasta on jo yritetty.
Itsellä kokemuksena myös km rv 10 ja ku rv 6, mutta ennen näitä syntyneistäkin lapsistani uskalsin enemmän iloita vasta kun liikkeet tuntui ja jonkinlainen "kaikki on mahdollista" ajatus oli takaraivossa kunnes olivat syntyneet. Loppuraskaudessakin kun oli päiviä, jolloin sikiö tuntui olevan kovin liikkumaton, tuli herkästi ajatus että tässäkö tämä nyt oli...ja sitten tekemään liikelaskentaa. Olen silti nauttinut raskauksista, huoli ei ole hallitseva tunnetila.
Ei mitenkään. Mulla 3 raskautta takana ja jokainen sujui ongelmitta, mutta joka kerta sitä pelkäsi. Ihan loppuun asti vaikka potkutkin tuntui (no se toki auttoikin kyllä paljon).
Mä olen saattanut ostaa jotain pientä jo ennen ekaa ultraa, mutta lähtökohtaisesti olen odottanut sinne asti. Tavallaan siitä on "alkanut" raskauteni, okei, kaikki vaikuttaa hyvältä ja siellä on elämää. Kaikkea voi tapahtua, ei sille mitään mahda, mutta pitää yrittää olla kuitenkin niin ettei pelko ottaisi liikaa valtaa. Toiset sanoo että kotidopplerista on ollut paljon apua, toiset sanoo että se on vain pahentanut pelkoja. Mulla se auttoi.
Tsemppiä raskauteen!
Onko jollain käynyt niin, että raskauden on havaittu menneen kesken myöhemmillä viikoilla, vaikka olisi käynyt jo ihan alkuraskaudesta ultrassa? Me kävimme jo viikolla 7 ultrassa, sillä raskaus tuntui ihan uskomattomalta onnenpotkulta kahden vuoden yrityksen jälkeen. Nyt olen 9. viikolla ja pelkään jatkuvasti, että raskaus ei olekaan jatkunut. Uudelleen raskaaksi tulemiseen voi taas mennä vuosia, joten keskenmeno olisi todellakin musertava, vaikka tiedänkin sen olevan mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kestä raskaustressiä miten kestät tulevaisuuden kätkykuolema- ja sairauspelot?
Vierailija kirjoitti:
Tätä aina ihmettelen kun joku on täysin musertunut tuulimunasta tai varhaisesta keskenmenosta, että missä realismi? Miksi antaa jo itsensä uskoa liikoja ja maalailla kuvia vauvasta jne kun on todennäköisempää että toisin käy? Ymmärrän toki, että kolahtaa ja pettymys on sitä suurempi mitä pidempään lasta on jo yritetty.
Itsellä kokemuksena myös km rv 10 ja ku rv 6, mutta ennen näitä syntyneistäkin lapsistani uskalsin enemmän iloita vasta kun liikkeet tuntui ja jonkinlainen "kaikki on mahdollista" ajatus oli takaraivossa kunnes olivat syntyneet. Loppuraskaudessakin kun oli päiviä, jolloin sikiö tuntui olevan kovin liikkumaton, tuli herkästi ajatus että tässäkö tämä nyt oli...ja sitten tekemään liikelaskentaa. Olen silti nauttinut raskauksista, huoli ei ole hallitseva tunnetila.
Ei keskenmeno nyt sentään todennäköisempi ole kuin onnistunut raskaus. Noin 30 prosenttia raskauksista menee kesken, suurin osa ihan alussa eli jopa ennen kuin nainen tietää olevansa raskaana. Suhtautumiseen vaikuttaa takuulla myös se, miten helposti raskaus on saanut alkunsa. Jos on todennäköistä, että uusi raskaus saisi alkunsa nopeastikin, on ehkä helpompi olla surematta niin kovin. Jos ensimmäiseenkin raskauteen on mennyt vuosia, keskenmeno voi todellakin olla musertava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla miettimättä asiaa, stressi ei ole hyväksi. Ole samalla realisti. Keskenmenot ovat hyvin yleisiä, mutta vähän puhuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kestä raskaustressiä miten kestät tulevaisuuden kätkykuolema- ja sairauspelot?
Ne ovat sentään huomattavasti vähemmän todennäköisiä kuin keskenmenot, ja lisäksi niille voi tehdä jotain. Keskenmenoa taas ei oikein mitenkään voi estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin että raskaus jatkui oikein hyvin, ainakin oireiden perusteella. ultrassa näkyi kuitenkin liikkumaton sikiö joka oli kuollut jo pari viikkoa aiemmin. Kroppani ei halunnut luopua vauvasta millään. Lääkkeellisellä keskeytykselläkin meni viikko ennen kuin vuoto alkoi. Kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno.
Toivottavasti et joudu kokemaan samaa!
Liian aikaisin tehdään raskaustestejä, turha stressata liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kokemuksista. Tiedostan kyllä, että riski on aina olemassa. Tuntuu vain siltä, että netti on pullollaan kertomuksia tuulimunista, keskenmenoista, kohdunulkoisista... Tulee väistämättä sellainen olo, että suuremmalla todennäköisyydellä siellä ei ole mitään tai on jo kuollut kuin että kaikki olisi hyvin.
En ole vielä kertonut kenellekään raskaudesta, mutta työni puolesta minun tulisi kertoa esimiehelleni melkeinpä heti kun saan tietää raskaudesta. Ahdistaa kamalasti kertoa, jos tämä meneekin kesken.
Vauvanvaatteita en toki vielä ole mennyt ostamaan, mutta kyllähän niitä tulee välillä vilkuiltua kaupoissa.
Onneksi en ole ainut, joka tuntee olonsa epävarmaksi alkuraskaudessa. Ehkäpä tämä tästä hälvenee sitten kun pääsen ultraan. Ap
Muistan ikuisesti sen tunteen kun tein positiivisen raskaustestin rv 5 ja sen kun ensimmäisellä neuvolakäynnillä rv 11-12 pieni tulitikkuaskin kokoinen ihmisen alku potki siellä ultrassa. Sitä ei millään meinannut uskoa todeksi että siellä se oli. Loppuun asti pelkäsin että jotain menee pieleen, odotin että tulisi äkkiä rv 24 että jos syntyy niin jäisi ehkä eloon. Olin varma että syntyy ennen aikojaan koska supisteli. Lopulta syntyi kaksi viikkoa yli lasketun.. Vauva piteli käsissään syntyessään napanuoraa joka oli kaksi kertaa kiertänyt kaulanympärille onneksi löysästi. Mitä vain voi tapahtua ihan loppuun saakka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla stressiä lievitti kotidoppler. Maksoi 50e ja todettiin miehen kanssa tuhanteen kertaan että se kyllä maksoi itsensä takaisin tuhatkertaisesti. Minulla kun oli vielä silloin tällöin verenvuotoja niin oli todella helpottavaa tsekata sydämenlyönnit vuodon jälkeen. Meillä saatiin äänet kuuluville joskus rv 12, käytettiin laitetta aktiivisesti jonnekin rv 26 saakka, silloin liikkeet alkoivat olla jo niin säännöllisiä että ne ovat rauhoittaneet mieltä.
Älä anna pelolle yliotetta, itseäni alussa rauhoitti ajatus että jos jotain tapahtuu, en pysty mitenkään estämään sitä joten asian vatvominen on turhaa. Tässä vaiheessa raskautta (nyt rv 37) taas on toisin päin: pelkään etten reagoi ajoissa johonkin asiaan mikä pitäisi huomata ja oman hölmöyteni takia vauvaa ei ajoissa ehditä pelastamaan. Eli pelko kulkee koko aika mukana eikä varmasti lopu vauvan syntymään. Sen kanssa pitää oppia elämään.
Tsemppiä raskauteesi, kaikki menee varmasti ihan hyvin!
Suurimmalla osalla raskaus jatkuu, kun raskaustesti on ollut positiivinen. Jos käykin niin, että tulee keskenmeno, on se joka tapauksessa suuri suru, oli sitten "varautunut" asiaan tai ei. Koita vaan nauttia raskaudestasi. Murehtimalla et mitään voita.
Mene yksityiselle ultraan niin saat rauhan...rv 7-8 löytyy jo syke alkiolta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista. Tiedostan kyllä, että riski on aina olemassa. Tuntuu vain siltä, että netti on pullollaan kertomuksia tuulimunista, keskenmenoista, kohdunulkoisista... Tulee väistämättä sellainen olo, että suuremmalla todennäköisyydellä siellä ei ole mitään tai on jo kuollut kuin että kaikki olisi hyvin.
En ole vielä kertonut kenellekään raskaudesta, mutta työni puolesta minun tulisi kertoa esimiehelleni melkeinpä heti kun saan tietää raskaudesta. Ahdistaa kamalasti kertoa, jos tämä meneekin kesken.
Vauvanvaatteita en toki vielä ole mennyt ostamaan, mutta kyllähän niitä tulee välillä vilkuiltua kaupoissa.
Onneksi en ole ainut, joka tuntee olonsa epävarmaksi alkuraskaudessa. Ehkäpä tämä tästä hälvenee sitten kun pääsen ultraan. Ap
Millä viikolla olet nyt ja milloin pääset ultraan? Minä olen nyt viikolla 9 ja heräilin juuri viime yönä monta kertaa painajaiseen siitä, että sydänääniä ei kuulukaan ensi viikolla, kun menemme neuvolaan niitä kuuntelemaan. Minua rauhotti hieman, kun tutkin tilastoja keskenmenon todennäköisyydestä. Ihan alkuraskauden jälkeen raskauden jatkumisen todennäköisyys alkaa jo olla yli 90 prosenttia. Tietenkin mitä tahansa voi tapahtua, enkä minä ainakaan osaa olla kokonaan stressaamatta, vaikka kuinka yrittäisin. Päivät voi vielä täyttää muulla, mutta öisin pelot näköjään tunkevat uniin.
Alkaneista raskauksista menee kesken jopa 70%, joskin näistä suurin osa jo ennen plussatestiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista. Tiedostan kyllä, että riski on aina olemassa. Tuntuu vain siltä, että netti on pullollaan kertomuksia tuulimunista, keskenmenoista, kohdunulkoisista... Tulee väistämättä sellainen olo, että suuremmalla todennäköisyydellä siellä ei ole mitään tai on jo kuollut kuin että kaikki olisi hyvin.
En ole vielä kertonut kenellekään raskaudesta, mutta työni puolesta minun tulisi kertoa esimiehelleni melkeinpä heti kun saan tietää raskaudesta. Ahdistaa kamalasti kertoa, jos tämä meneekin kesken.
Vauvanvaatteita en toki vielä ole mennyt ostamaan, mutta kyllähän niitä tulee välillä vilkuiltua kaupoissa.
Onneksi en ole ainut, joka tuntee olonsa epävarmaksi alkuraskaudessa. Ehkäpä tämä tästä hälvenee sitten kun pääsen ultraan. Ap
No ymmärrät varmaan, että ne, joille on tapahtunut jotain pahaa, avautuvat paljon useammin kuin ne, joille ei ole. Ja tietysti jos googlaat "keskenmeno", niin sieltä tulee ne kaikki keskenmenotarinat.
Käsittääkseni alkuraskauden keskenmenon todennäköisyys on 15-20% kaikista raskauksista. En tiedä, lasketaanko tuohon myös kohdunulkoiset. Mutta on paljon todennäköisempää, että keskenmenoa ei tule (riippuu toki iästäsikin). Millä viikoilla olet?
Ymmärrän hankaluuden työnantajaan liittyen, mutta jos teet sikiölle mahdollisesti vaarallista työtä niin täytyyhän sinun kertoa km-riskistä huolimatta. Kerro vain esimiehellesi ja pyydä, että pysyisi salassa. Yritä ajatella tätä asiallisena työasiana, joka on pakko hoitaa. tsemppiä!
Ei mitenkään. Joskus siellä vaan ei ole elämää. Itsellä näin on käynyt kolme kertaa (rv 12, rv 8 ja rv 12).
Ehtii niitä vauvanvaatteita ostella sitten, kun ollaan turvallisimmilla vesillä. Se vasta potuttaisi jos ostelisi ja sitten meneekin kesken.
Tätä tämä elämä on.
nyt rv 22