Millaisia satuja pienille lapsille?
Millaisia satuja luette lapsillenne? Sensuroitteko pelottavia kohtia? Minulla on 2- ja 3-vuotiaat lapset ja tällä hetkellä luen heille lapsille suunnattua Odysseusta. Olen kuitenkin sensuroinut siitä esim. kykloopin silmän puhkaisun ja sen, miksi siellä Kirkeen saaressa pysyttiin.
Äitini kertoo heille Grimmin perinteisiä (lasten versioita kuitenkin), missä suden maha avataan, Punahilkka ja Mummo pelastetaan, maha täytetään kivillä ja susi putoaa kaivoon yms.
Lapset eivät vaikuta mitenkään traumatisoituneilta, mutta mitä mieltä te muut olette saduista?
Kommentit (13)
Tuossa iässä meillä mentiin vielä Mauri Kunnaksella, mutta 4-5v iässä siirryttiin muumikirjoihin, sitten Tolkieniin. Sormusten herrassa riittää iltasatua koko vuodeksi. Sensurointia ei tarvinnut harrastaa.
Meillä luetaan myös Mauri Kunnasta. Mies kertoo iltasatuja Hannibal Barcasta ja antiikin Roomasta, minä luen Odysseiaa, mutta olen tosiaan sensuroinut mm. kykloopin silmänpuhkaisun kipeäksi tökkäykseksi nenään...
Lapset tuntuvat tykkäävän Odysseiasta siinä missä muistakin saduista, mutta olenkohan jotenkin ennenaikainen? Kuopus 2.5v osaa kirjaimet ja "kirjoittaa" muutamia sanoja siis esim. puukirjaimilla, esikoinen 3.5v taas laskea yhteen- ja vähennyslaskuja, joten olenko nyt sitten yliahnehtinut heidän osaamistasonsa yläpuolisia kirjoja?
Ihanaa kun tänäpäivänä luetaan lapsille.
Mun 3.5 vuotiaalle luen autot satuja ja maansiirtokoneista ym.koska tykkää ja on kiinnostunut niistä.
Riippuu paljon lapsesta että sopiiko odysseiaa lukee ja kiinnostaako lasta kuunnella..
pienempänä kun lapsi ei vielä itse valinnut satukirjoja niin luin perinteisiä satuja (Tuhkimo,punahilkka, kolme karhua ym) mutta sensuroin kans pelottavat kohdat..
Olen tiedostava vanhempi, ja aloitin klassikkosatujen ja perinteisten satujen lukemisella. Ne on vaan niin karuja, että sitten olen vaihtanut pienimmille Disney-satuihin. Ne on yllättävän kivoja ja hyviä lapsille, niissä on mukava tunnelma ja yleensä tapahtumat ovat lapsille samaistuttavia. Esim. poimitaan kukkia ja käydään haltijoiden kanssa metsäseikkailulla.
Jos on lapsille suunnattu kirja, luen sen niin kuin se on kirjoitettu. Sadut ovat turvallinen tapa tutustuttaa lapsi pahaan maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tiedostava vanhempi, ja aloitin klassikkosatujen ja perinteisten satujen lukemisella. Ne on vaan niin karuja, että sitten olen vaihtanut pienimmille Disney-satuihin. Ne on yllättävän kivoja ja hyviä lapsille, niissä on mukava tunnelma ja yleensä tapahtumat ovat lapsille samaistuttavia. Esim. poimitaan kukkia ja käydään haltijoiden kanssa metsäseikkailulla.
Itse tosiaan yllätyin kuinka raakoja ne klassikot oikeasti ovat! Esim ostin lapsille tehdyn klassisia eläinsatuja sisältävän kirjan, ja kaikkein vähiten raaka oli Aleksanteri Suuren sotahevosesta, Bukefaloksesta; kertova, ja sekään ei pääty järin onnellisesti, kuten saatatte muistaa.
Mutta rehellisesti, en minäkään traumatisoitunut Grimmin saduista tai Maxista ja Moritzista. Ehkä lapset ovat kestävämpiä, kuin kuvittelisi? Esikoinen kyllä herkästi sanoo, jos joku lastenohjelma tms. on liian pelottava katsoa, mutta samaan aikaan lainasi kirjastosta juuri jonkun Mauri Kunnaksen kummituskirjan...
Aloin lukemaan tyttärelle Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta jäi kesken kun siellä oli niin paljon niitä päiden katkomisia ja muuta vastaavaa. Ehkä joskus vähän isompana sitten.
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsille suunnattu kirja, luen sen niin kuin se on kirjoitettu. Sadut ovat turvallinen tapa tutustuttaa lapsi pahaan maailmaan.
Tähän toisaalta uskon itsekin. Maailmassa tapahtuu myös pahoja asioita ja jotain kautta niihin on tutustuttava.
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukemaan tyttärelle Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta jäi kesken kun siellä oli niin paljon niitä päiden katkomisia ja muuta vastaavaa. Ehkä joskus vähän isompana sitten.
Voi ei :D Tuo oli meillä listassa lasten Kalevalan jälkeen :D
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsille suunnattu kirja, luen sen niin kuin se on kirjoitettu. Sadut ovat turvallinen tapa tutustuttaa lapsi pahaan maailmaan.
Tähän toisaalta uskon itsekin. Maailmassa tapahtuu myös pahoja asioita ja jotain kautta niihin on tutustuttava.
Näin on. Eivät sadut opeta lapsille, että hirviöitä on olemassa. Lapset tietävät sen kyllä itsekin. Mutta sadut opettavat, että hirviöt on mahdollista voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukemaan tyttärelle Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta jäi kesken kun siellä oli niin paljon niitä päiden katkomisia ja muuta vastaavaa. Ehkä joskus vähän isompana sitten.
Sekin on kulttuurisidonnainen kirja. Ehkä kannattaisi avata myös tätä aspektia lapselle. Mutta onko se taas poliittisesti epäkorrektia tänä päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukemaan tyttärelle Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta jäi kesken kun siellä oli niin paljon niitä päiden katkomisia ja muuta vastaavaa. Ehkä joskus vähän isompana sitten.
Sekin on kulttuurisidonnainen kirja. Ehkä kannattaisi avata myös tätä aspektia lapselle. Mutta onko se taas poliittisesti epäkorrektia tänä päivänä?
Minä en suostu ajattelemaan, että historian ja kulttuurin avaaminen olisi poliittisesti epäkorrektia. Ei tulevaisuutta muuteta peittelemällä menneisyyttä.
Olisiko nyt aamulla enemmän lukijoita paikalla?