YLIPAINOISILLE kysymys!

Eiköhän lihominen ole johtunut liiasta energiasta kulutukseen nähden. Terveellisesti pyrin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut koko elämäsi ylipainoinen? Minkä takia lihoit? Yritätkö syödä terveellisesti?

Jos kysymykset ( kuten yleensä tällä palstalla) on tällä tasolla, ei jaksa alkaa vastata, koska se menisi varmasti yli ymmärryksen. 

Mutta jos oikeasti haluat tietää noihin kysymyksiisi vastauksia, ei sun tarvitse kuin jonkin verran googlailla erilaisiin syömishäiriöihin erikoistuneiden ravitsemusterapeuttien blogeja, ja viisastut kummasti. Yksi heistä just sanoi mulle, että hän ei ole koskaan tavannut ylipainoista, joka olisi laiska ja saamaton, eikä yrittäisi tehdä kaikkensa painonsa laskemiseksi. Jos tämä nyt noin ylipäätään vaikka sua vähän auttaisi.

En ole koskaan tavannut ylipainoista, joka ei olisi laiska ja saamaton.

Syö vähemmän kuin kulutat. Niin helppoa se on, jos tahtoa on.

En ole ollut aina. Treenatessani painoin noin  25 kiloa vähemmän kuin nyt. Mutta inhosin sitä hikoilua.

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Mikään ei vituta enemmän kuin sen käyttäminen jäniksenpassina omille läskeille.

Kyllä, lihoin 10 kg ennen kuin kilppariongelma diagnosoitiin. Kyllä, kesti kokonaiset 10 kk saada nuo 10 kg pois kunhan sain diagnoosin myötä lääkityksen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta EI OLE tila, jolla voit oikeuttaa ylipainoasi vuodesta toiseen!!! Ja jos väitätkin että aineenvaihduntasi muka jostain mystisestä syystä olisi edelleen alentunut vaikka olet lääkityksellä, on sinun tehtäväsi syödä oman kulutuksesi mukaisesti! Ei ole mikään saavutettu oikeus syödä 2000 kcal päivässä, jos kroppasi kuluttaa vain 1000. Sitten syöt sen tuhat - helppoa, eikö?

Vaihtelevasti. Lapsena olin vähän punkero kaikkiin muihin verrattuna. Sain vain terveellistä ruokaa.

Olen laihduttanut elämäni aikana 100 kg, painan nyt 100kg. Pitäisi taas lopettaa syöminen. Syön hyvää ruokaa, tykkään vaikka mistä. Tosi tosi harvoin syön mitään sellaista einespaskaa, mistä aina pelotellaan että läskiksi tuut. Mulle tulee kilo jo siitä kun nään ruokaa.

En ole:) bmi ennen raskautta 20, nyt painan 85kg. Synnytyksestä 5 viikkoa, 1200lcal-1400kcal päivä ja imetys, eiköhän nää nopeesti lähde:)

Lihava=laiska

Siis itseasiassa olen ollut lievästi ylipainoinen. Painoin 62kg ja oon 170cm. Vuorotyö sekoitti pakan tosi pahasti ja käytin 3 kk ketiapiinia uniongelmiin, painoin 73 kun lopetin lääkkeet. Paino tippui n. 2 kuukaudessa normilukemiin.

Lihoin vasta nuorella aikuisiällä, sitä ennen olin hoikka/normaali. Lihoin kilpirauhassairauden takia. Olen koko ikäni syönyt ja elänyt muutenkin terveellisesti

Lasten saannin myötä lihoin. Oon vaan niin hel**tin väsynyt, etten jaksa nyt välittää. Joskus jos taas saan nukkua edes muutaman kokonaisen yön niin teen asialle jotain.

En ole aina ollut ylipainoinen, pulska kuitenkin jo lapsena. Olen lihonut koska rakastan syömistä, olen aina rakastanut. Ihanat makunautinnot tuovat mielihyvää.

Syön terveellisesti (mm. paljon kasviksia ja marjoja - reilusti yli 500g päivässä, täysjyvää, pähkinöitä, hyviä rasvoja jne) mutta liikaa.

Olen ollut ylipainoinen ihan pienestä pitäen. En ehkä syntyessäni, mutta jo yksivuotissynttärikuvassa on kyllä aikamoinen punkero. Ymmärrettävästikään en muista, miksi lihoin.

Syön sinänsä ihan terveellistä ruokaa, mutta kulutukseeni nähden liian paljon. Siis syön nimenomaan ruokaa, en ns. herkkuja. Pitäisi liikkua enemmän, se olisi parempi ratkaisu kuin syömisen vähentäminen. Valitettavasti en pidä oikein muusta liikunnasta kuin halonhakkuusta, lumitöistä ym. hyödyllisestä.

Vierailija kirjoitti:

Lihava=laiska

Niin, tää laiska läski tekee töitä 12-14h vuorokaudessa. Hoh, kylläpä olenkin laiska!

Olen aina ollut pienikokoinen, mutta sairastuttuani keskivaikeaan masennukseen,  olen kolmessa vuodessa lihonut 30 kiloa. Vtuttaa lahjakkaasti.

Lapsena ja teininä olin aina normaalipainon ylärajoilla, vaikka en mikään järjetön pullukka ollutkaan. Harrastin tosin aktiivisesti tanssia, joten lihastakin oli teininä jo jonkin verran kehittynyt. Yläasteikäisestä alkaen painoa alkoi hiipiä hiljalleen, varmaan ihan 1-2kg vuosi -vauhtia. Alkoholia aloin käyttää 18-vuotiaana ja samanikäisenä aloitin e-pillerit. Olen aina ollut herkkuhiiri, mutta en ole mättänyt niitä mitenkään aivan jäätäviä määriä, kuten esimerkiksi yksi "läpipasko"-kaverini, joka söi väh. kaksi levyä suklaata viikossa. Sitä painoa kuitenkin vain jotenkin hiipi, ja niin hitaasti, että ei aivot pysyneet perässä. Vasta vajaa pari vuotta sutten heräsin todellisuuteen, että en todellakaan näytä samalta kuin 18-vuotiaana, vaikka mielessäni olin niin kuvitellut. Nyt 24-vuotiaana painoa on kertynyt noin 15kg ylimääräistä.

Meidän suku on molemmilta puolilta todella helposti lihovaa. Kaikilla perheenjäsenilläni on se ongelma, että ylipainoa kertyy liiankin helposti vain vähän liikaa syömällä. Olen aloittanut painonpudotusprojektin, mutta tuskallisen hidasta tämä on. Urheilen paljon ja syön terveellisesti hieman miinuskaloreilla, mutta ensimmäisenä kuukautena sain 2cm pois vyötäröltä :D onneksi edes sen, muuten motivaatio olisi lopahtanut täysin.

Nuorena ja teininä hoikka, koska urheilin. Söin kuin hevonen, varmaan n 3000 - 3500 kaloria päivässä mutta kaikki paloi urheilussa.

20 vuotiaana olin baarimikko. Seisoin, kävelin ja juoksin sen 6-12t päivässä. Aineenvaihdunta alkoi hidastua mutta kiloja ei tullut lisää grammaakaan, koska en aina ehtinyt syödä ja olin koko ajan liikkeessä.

30 vuotiaana vaihdoin toimistotöihin. Söin saman verran kuin ennen mutta kaloreiden kulutus romahti. Lihosin aivan valtavaksi. Hoikasta tuli porsas. Ostin kalliin salikortin ja kävin spinning tunneilla. Poljin niin kovaa kun pystyin ja vielä vähän. Tulin normaali painoiseksi.

40 vuotiaana minusta tuli kahden pienen lapsen yksinhuoltaja vieraalla paikkakunnalla. Jaksan arjen, yksin. Syön nykyään suruun. Ruoka on ainoa keino millä lohdutan itseäni pitkän päivän jälkeen tai onnittelen itseäni hyvästä päivästä. Kun ei oikein ole ihmisiä kenen puoleen kääntyä, ruoka toimii henkisenä tukena.

Olen nyt isompi kuin koskaan ja kiloja tulee aina vaan lisää.

Aloin lihoa kun aloitin koulun. Lukiossa laihduin normaalipainoiseksi, ja opiskeluajat pysyin normaalissa painossa. Valmistumisen jälkeen aloin lihoa, ja noin 30-vuotiaana olin lihavimmillani 40 kg ylipainoinen. Sitten aloin taas laihduttaa, ja sain puhdotettua vajaassa vuodessa noin 35 kg. Siihen on tullut noin viisi kiloa lisää, eli nyt nelikymppisenä olen 10 kg ylipainoinen. Paino on kuitenkin pysynyt samana useamman vuoden.

En tiedä miksi lapsena lihoin. Tietysti söin liikaa, mutta en tiedä mikä siihen oli syynä.

Se miksi lihoin uudestaan opiskelujen jälkeen johtui varmaan siitä että huomasin ettei elämä ollut sen parempaa enkä ollut sen onnellisempi kuin lihavanakaan. En löytänyt kumppania tai ystäviä. Jostain kuitenkin sain voimia ja tahtoa laihduttaa edes osan ylikiloista pois. Nykyään herkuttelu on ehdottomasti lähes ainoa asia elämässä josta saan mielihyvää. Syön terveellisesti, mutta sen päälle myös herkkuja. Liikuntaa inhoan ja harrastan sitä vain kolme kertaa viikossa (juoksu ja lihaskuntoharjoittelu). 

Terveyskään ei riitä motivoimaan laihduttamista. Esim. kolesteroli on 4,2 ja triglyt 0,4. Verensokerikin on normaali eikä ole merkkiäkään kakkostyypin diabeteksestä, verenpaine myös normaali. Lääkäritkin ovat ihmetelleet arvojani ja sanoneet että minulla on varmaan hyvä geenit tältä osin. 

Haluaisin toki laihtua, mutta en löydä motivaatiota. Joutuisin luopumaan lähes ainoasta hyvästä asiasta elämässäni eli herkuttelusta, ja harrastamaan enemmän inhoamaani liikuntaa. Ei tule onnistumaan niin kauan kuin terveyskään ei ala oireilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut koko elämäsi ylipainoinen? Minkä takia lihoit? Yritätkö syödä terveellisesti?

Jos kysymykset ( kuten yleensä tällä palstalla) on tällä tasolla, ei jaksa alkaa vastata, koska se menisi varmasti yli ymmärryksen. 

Mutta jos oikeasti haluat tietää noihin kysymyksiisi vastauksia, ei sun tarvitse kuin jonkin verran googlailla erilaisiin syömishäiriöihin erikoistuneiden ravitsemusterapeuttien blogeja, ja viisastut kummasti. Yksi heistä just sanoi mulle, että hän ei ole koskaan tavannut ylipainoista, joka olisi laiska ja saamaton, eikä yrittäisi tehdä kaikkensa painonsa laskemiseksi. Jos tämä nyt noin ylipäätään vaikka sua vähän auttaisi.

Mä en yritä saada painoani alas, ei jaksa kiinnostaa koko asia. Painan n. 108kg ja tässä painossa olen pysynyt jo monta vuotta eikä nämä kilot häiritse mun elämääni mitenkään. Eikä mulla ole mitään syömishäiriötä ollut koskaan ja tuskin koskaan tulee olemaankaan.

Pari syytä mulla on miksi olen ylipainoinen, ja se ei ole liika syöminen tai "roskaruoan" syöminen, mutta en todellakaan ala avautumaan tällä palstalla enää kertaakaan. Kerran sen tehnyt ja paskaa niskaan vaan tuli. Ihmettelen miten jotkut vielä viitsivät kertoa syitä näihin aloituksiin, missä on nähtävissä ettei vilpittömästi haluta tietää yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Mikään ei vituta enemmän kuin sen käyttäminen jäniksenpassina omille läskeille.

Kyllä, lihoin 10 kg ennen kuin kilppariongelma diagnosoitiin. Kyllä, kesti kokonaiset 10 kk saada nuo 10 kg pois kunhan sain diagnoosin myötä lääkityksen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta EI OLE tila, jolla voit oikeuttaa ylipainoasi vuodesta toiseen!!! Ja jos väitätkin että aineenvaihduntasi muka jostain mystisestä syystä olisi edelleen alentunut vaikka olet lääkityksellä, on sinun tehtäväsi syödä oman kulutuksesi mukaisesti! Ei ole mikään saavutettu oikeus syödä 2000 kcal päivässä, jos kroppasi kuluttaa vain 1000. Sitten syöt sen tuhat - helppoa, eikö?

Nyt en ymmärrä tuohtumustasi. Miksi sinua suututtaa se, että jollekulle kilpirauhasen vajaatoimintaa potevalle painonhallinta on haastavampaa kuin sinulle?

En myöskään ymmärrä, miksi juoksutat kommentissasi tätä "oikeutta" olla ylipainoinen. Siis kyllä: ihmisellä on täysi oikeus olla ylipainoinen niin kauan, kuin ylipainoisuus ei ole lainvastaista. Hän ei myöskään ole olomuodostaan tilivelvollinen yhtään kenellekään. Ylipäätään ihmisillä on täysi oikeus juoda itsensä säännöllisesti vahvaan humalaan, poltella keuhkonsa mustiksi, ja tehdä muitakin lukuisia, terveyteen epäedullisesti vaikuttavia asioita. Tietenkään tämä ei ole missään määrin viisasta, mutta sitä ei myöskään ole kriminalisoitu, ja ihmisillä nyt vain on jostakin syystä taipumus tehdä myös asioita, jotka eivät ole heidän terveydelleen eduksi. Se, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, on paljon monimutkaisempi prosessi kuin se, että joku nyt vain tykkää "antaa itselleen luvan" syödä itsensä jollakin sinun mielestäsi huonolla perusteella ylipainoiseksi.

Eli kysyn vielä kerran: miksi ihmeessä sinua suututtaa näin paljon jonkun muun ulkoinen olemus?