Epätäydellinen vaimo ;(
Olen lueskellut näitä tekstejä täällä enkä voi sille mitään tunteelle, että muut vaimot ovat hyviä, täydellisiä ja rakastavia ja minä olen täysin epäonnistunut paska (no ehkä vähän liioiteltua). Viime keväänä monien asioiden summana kävi niin, että petin miestäni ;( Ei paljon auta, että se jäi siihen yhteen kertaan enkä mennyt sänkyyn asti, mutta siihen ei todellakaan olis ollu enää pitkä matka ja muilta osin juttu meni täysin överiks. Kaduin tuota hetkellistä hairahtumista ja heikkoa hetkeä niin paljon, että aloin oireilemaan myös fyysisesti. En pystynyt syömään, en nukkumaan ja töistä ei tahtonut tulla mitään. Itkin vain. Lopulta oli pakko kertoa miehelleni. En kertonut yksityiskohtia tai sitä mitä tein tai mitä jätin tekemättä. Kerroin vain, että olen pettänyt häntä sekä henkisesti että fyysisesti. Mies itki ja antoi anteeksi. Itse en pysty kuitenkaan asiaa antamaan itselleni anteeksi. Sätin itseäni koko ajan siitä miten olen voinut tehdä sille ihmisille, jota eniten maailmassa rakastan jotain näin kamalaa. Miehenikin välistä ahdistuu, kun hän haluaisi unohtaa koko jutun ja minä otan sen yhä uudelleen ja uudelleen esiin. En vain pysty elää itseni kanssa enää. Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Tiedän sanomattakin, että nyt paha saa palkkansa, joten siitä ei minulle tarvitse enää muistuttaa
Kommentit (2)
kun kerroit miehellesi hairahduksestasi! Useimmat pettäjät (olivat sitten miehiä tai naisia) jättävät kertomatta ja vaikka kumppanilla olisi epäilyksiäkin, valhetelevat vain päin naamaa, etteivät ole tehneet mitään (kuulemma on parempi jättää kertomatta, ettei loukkaa toista...).
Minusta on rohkeaa, että uskaltaa myöntää virheensä ja tunnustaa oman typeryytensä (tai paremminkin inhimillisyytensä -> ihminen on erehtyväinen) silläkin uhalla, että suhde kaatuisi siihen. Minusta kumppanilla on oikeus tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on suhteessa ja yleensä uskottomuus ei ole mikään pikkujuttu jonka voisi vain sivuuttaa (jotta toinen " saisi" elää siinä luulossa, että oma kumppani on siveyden sipuli jne.).
Mikään seikka maailmassa ei tietenkään oikeuta pettämiseen mutta on olemassa tekijöitä, jotka saattavat ajaa (helpommin) tuohon tekoon. Jos parisuhteesa ollaan hetkellisessä aallonpohjassa tms. on usein helpompi (alitajuisestikin) itselleen oikeuttaa pettämisen. Se on kuitenkin aina väärin. Nostan kuitenkin hattua siitä, että olet rohjennut kertoa miehellesi asiasta.
Minulle on sattunut kaksi vastaavaa lipsahdusta (olen siis antanut kahden vieraan miehen suudella minua) suhteemme aikana. Ensimmäinen lipsahdus tapahtui seurusteltuamme vasta muutaman kuukauden (olin hieman sekavassa vaiheessa elämässäni, mikä edesauttoi typerää käytöstäni). Olin baarissa, jossa eräs mies yritti iskeä minua ja sai suudeltua minua (en tosin vastustellut). Kun tämä oli tapahtunut, niin sanotusti heräsin todellisuuteen ja minua alkoi yököttää. Itkin koko loppuillan omaa ääliömäisyyttäni ja sitä, kuinka olin pilannut kenties ainoan asian elämästäni, jolla oli jotain väliä.
En kertonut heti miehelleni, mutta en voinut antaa hänen elää valheessa (hän aina kehui minua niin mahtavaksi ja parhaimmaksi asiaksi mitä hänelle oli tapahtunut). Niinpä kerroin hänelle (kyyneleiden ja saattelemana). Hän antoi välittömästi anteeksi, koska tiesi että olin pahoillani. Otin kuitenkin sen riskin, ettei mieheni olisi halunnut enää ikinä nähdä minua, koska minusta se oli " pienempi paha" kuin se, että mieheni eläisi väärässä luulossa kanssani.
Toinen kerta kun möhläsin oli hyvin samankaltainen kuin ensimmäinenkin. Kärsin itsenäistymiskriisistä (olin muuttanut suoraan vanhempieni helmoista mieheni kanssa yhteen joten en ollut saanut kokea varsinaista itsenäistä elämää missään vaiheessa ja tiesin/tiedän etten tule saamaankaan -> ahdisti). Baarissa sitten törmäsin mieheen, joka osoitti kiinnostustaan ja illan edetessä hän sitten suuteli minua. Vieläkään en voi täysin ymmärtää itseäni, miten olen antanut saman virheen sattua uudelleen, mutta siitäkin on selvitty ja nykyään olemme naimisissa.
En olisi ikinä uskonut itsestäni, että minussa olisi pettäjän vikaa, mutta niin sitä ihminen oppii tuntemaan itseään paremmin. Inhoan itseäni näiden asioiden vuoksi, mutta toisaalta, jos mieheni on valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi, niin eiköhän minunkin pitäisi...?
Koita jaksaa, äläkä toista virhettä! Jos miehesi on niin upea tapaus (kuin omani) että antaa anteeksi töpeksintäsi, niin ole hänelle tästä edespäin luottamuksen arvoinen! Sen olet hänelle velkaa.
syynä se että yksi harrastuskaverini on ihastunut minuun ja mahdollisuus olis jos haluaisin sen käyttää. lähinnä olen pohtinut mikä tilanteessani voisi ajaa minut pettämään. Huono oman parisuhteen tilanne (esim riita miehen kanssa), ja se etten olisi pohtinut syitä ja seurauksia lainkaan. eli olen pohtinut tällä hetkellä näin, tuntuu todella hyvälle kun joku on ihastunut minuun, ja tuntuu etä näen ainostaan ne hyvät puolet kaverissani joita tällä hetkellä ei miehessäni näy. nämä kun tiedostan olen " kaukana" hairahtumisesta.
ihastumisesta sinäänsä mietin näin, jokainen ihastuu jossain vaiheessa vaikkka parisuhteessa eletäänkin. mutta se että niitä ihastumisajatuksia ei lähde ruokkimaan onkin jo toinen juttu. täytyy silloin vältellä tilanteita joissa tunteet voisivat viedä. ja ihastumisia jos ei kiellä itseltään vaan myöntää sen niin on valmiimpi " torjumaan" ja tasitelemaan vastaan mielitekoja.
Mutta sinun pahaan oloosi. olet tehnyt virheen! olet tunnustanut sen, ja saanut sen anteeksi. voisitko siis yrittää olla inhimillinen ja sallia itsellesi tuon virheen. unohtaa sitä ei tarvitse mutta kovan oppirahan maksaneena et varmasti tee enää toiste samaa. mieti mitkä syyt sinut ajoivat siihen tilanteeseen jotta voit estää tapahtumat seuravalla kerralla. olet siis silloin valmiimpi! mieti oliko parisuhteesi silloin " tilanteessa " jossa helposti tunteet veivät, vai etkö lainkaan ollut kuvitellut mitä pettäminen saattaisi aiheuttaa sekä sinulle (omantuunnon tuskat) että miehellesi. yleensä pettämisessä miettii ainoastaan niitä hyviä puolia, ja näkee pelkästää ne " houkutukset" . silloin on käännettävä katse omaan mieheen ja kerrottava niistä hyvistä puolistä hänellekin mitä halauaisimme hänessä nähtävän. en osaa muuta sanoa kuin pohdi miksi? jotta vältät seuraavalla kerralla saman tilanteen.sitten kun olet päässyt syyhyn ja seuraakseen " kiinni" niin kerro mieheelekin mitä olet miettinyt ja miten meinaat välttää tulevaisuudessa saman virheen.
en tiiä oliko mitään apua! mutta pähkää ja ole armollinen itsellesi!