Videopelit on hyödytöntä todellisuuspakoa

Nää ihmiset ei vissiin oo kuullu simulaatiovetoisesta työ- ja oppimisympäristöstä tulevaisuudessa?

AV se vast todellisuuspakoa onkin. Lapio käteen ja lannanluontihommiin vain kaikki! Vai mitä? Eikö pieni eskapismi ole ihan ok? Tai vaikka vähän suurempikin?

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt heti suuttuko. Tykkään itsekin pelata silloin tällöin, mutta fakta on se, että videopelit on todellisuuspakoa. Pelit on suunniteltu niin että ne koukuttaa ja vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen sillä tavalla että on pakko saada aina uusi dopamiiniannos. Kaikkein pahimpia on mobiilipelit kuten Candy Crush tai Clash of Clans tai mmo-pelit kuten World of Warcraft ja mitä näitä muita on. Yksinpeleissä on se hyvä puoli, että ne yleensä päättyy kun läpäiset pelin, toisin kuin mobiilipelit tai mmo-pelit joita pelataan vaikka ikuisesti.

Moni pelien puolustelija väittää että pelit jotenkin kehittää. No aika vähän verrattuna vaikka kirjojen lukemiseen. Itse asiassa pelaaminen muuttaa aivoja niin että ihmisestä tulee yhä lyhytjännitteisempi, joka kaipaa jatkuvaa stimulointia ja koko ajan jotain uutta näprättävää. Tämä vaikuttaa mm. opiskeluun ja uuden oppimiseen yleensä, kun ihminen ei jaksa keskittyä lukemiseen. Tästä on tehty ihan tutkimuksia.

Myös väitteet että väkivaltaiset pelit ei vaikuta ihmiseen mitenkään ei pidä paikkaansa. Myös tätä on tutkittu ja tulokset on yksiselitteisen selvät, että väkivaltapelien pelaaminen lisää ihmisen väkivaltaisuutta.

Videopelit on hauskoja ja koukuttavia koska ne on tehty sellaiseksi, mutta ne myös melko hyödytöntä ajanvietettä ja todellisuuspakoa. Saman ajan kun opettelet miten tulla hyväksi pelaajaksi jossain pelissä voisit käyttää vaikka jonkun musiikki-instrumentin soiton opetteluun tai uuden kielen opetteluun.

Musiikki se vasta hyödytöntä onko.

Näytä yksikin kunnon tutkimus missä todetaan että pelien pelaaminen lisää väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vaikea tällainen on ymmärtää? Riippuvuus on se ongelma ja se näihin kehittyy!!

ihan yhtä ongelmallista on sen harmaan hiirulaisen kaiken aikaa lukeminen 6h päivässä kuin nörtin koneella istuminen 8h päivässä, jos jokin asia hallitsee elämää eli vie valta osan ajasta se saattaa elämän epätasapainoon.

kukaan joka katsoo 2h telkkaria päivässä ei ole kelvollinen arvostelemaan jos joku pelaa 2h päivässä, enemmän se peli aktivoi aivoja kuin passiivinen möllötys, ja nyt puhuin digitaalisesta viihteestä.

Niin Kpulla katson nyt peliä, mutta huomaan että et ymmärrä edes alkeellisempia asioita pelaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt heti suuttuko. Tykkään itsekin pelata silloin tällöin, mutta fakta on se, että videopelit on todellisuuspakoa. Pelit on suunniteltu niin että ne koukuttaa ja vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen sillä tavalla että on pakko saada aina uusi dopamiiniannos. Kaikkein pahimpia on mobiilipelit kuten Candy Crush tai Clash of Clans tai mmo-pelit kuten World of Warcraft ja mitä näitä muita on. Yksinpeleissä on se hyvä puoli, että ne yleensä päättyy kun läpäiset pelin, toisin kuin mobiilipelit tai mmo-pelit joita pelataan vaikka ikuisesti.

Moni pelien puolustelija väittää että pelit jotenkin kehittää. No aika vähän verrattuna vaikka kirjojen lukemiseen. Itse asiassa pelaaminen muuttaa aivoja niin että ihmisestä tulee yhä lyhytjännitteisempi, joka kaipaa jatkuvaa stimulointia ja koko ajan jotain uutta näprättävää. Tämä vaikuttaa mm. opiskeluun ja uuden oppimiseen yleensä, kun ihminen ei jaksa keskittyä lukemiseen. Tästä on tehty ihan tutkimuksia.

Myös väitteet että väkivaltaiset pelit ei vaikuta ihmiseen mitenkään ei pidä paikkaansa. Myös tätä on tutkittu ja tulokset on yksiselitteisen selvät, että väkivaltapelien pelaaminen lisää ihmisen väkivaltaisuutta.

Videopelit on hauskoja ja koukuttavia koska ne on tehty sellaiseksi, mutta ne myös melko hyödytöntä ajanvietettä ja todellisuuspakoa. Saman ajan kun opettelet miten tulla hyväksi pelaajaksi jossain pelissä voisit käyttää vaikka jonkun musiikki-instrumentin soiton opetteluun tai uuden kielen opetteluun.

Musiikki se vasta hyödytöntä onko.

Näytä yksikin kunnon tutkimus missä todetaan että pelien pelaaminen lisää väkivaltaa?

Eihän kukaan tätä ketjua viitsi lukea tai linkkejä avata, pääasia päästä paasaamaan mutua ja omia antipatioita. Se todetaan jo tuossa Pelastakaa Lapset ry jutussa, että mitkään tutkimukset hyvin laajalta aikaväliltä ei tue väitettä että pelaaminen lisäisi väkivaltaa, ne syyt on muualla.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Voi vitun säälittävä vätys :D Ranne kipeenä klikkailit ja oli olo kuin valloittajalla?

Pahintahan näissä peleissä on se, kun ihmiset kuvittelee olevansa jotain hiirikätensä murskattuaan. Telkkari/leffat/kirjat ei sentään anna sitä valheellista kuvaa jostain saavutuksesta. Muuten aika sama

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas semmosta kukkua, että huhhuh. Pelit lisää mielikuvitusta, ihan kuin kirjatkin. Kielitaito kehittyy (itse olen hyvä enkussa just siks kun lapsena kaikki ei ollut dubattua). Lisäksi se ongelmanratkaisu ja päätöstentekokyky kehittyy. Eri asia tietty, jos sun pelit tosiaan on jotain candy crush -moskaa.

Peleihin verrattuna telkkari ja leffat on vielä turhempia, ne ei edes osallista mihinkään.

Pelit ei lisää mielikuvitusta kuten kirjat, koska kirjoissa joudut oikeasti kuvittelemaan mielessäsi kerrotut tapahtumat toisin kuin peleissä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Outo kommentti. Itse olen jo yli nelikymppinen ja kaikkein vahvimmillani olin kun pääsin asumaan yksin ja yliopisto-opintoihin. Se, että aloitin pelaamisen noin 7-vuotiaana ei todellakaan mitenkään ole koskaan haitannut pärjäämistäni missään. Tietokoneharrastuneisuus johon pelitkin kuuluu, oli kyllä erittäin hyödyllistä koska minusta tuli sen alan ammattilainen.

Miten nää säälittävät luuserit on pesiytynyt tänne mammapalstalle? Eiku joo... Oikeastaan tää selittää aika helvetisti xD Ei ne ole hulluja äiti-ihmisiä, jotka täällä nuppi punaisena raivoaa ja leuhottaa, vaan jotain huutista-jonneja tärkeilemässä rakkaiden pelien ja ganjojen kanssa. Lutusta.

Tämä maa kaipaa sotaa. Tämä luuserikansa kaipaa kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas semmosta kukkua, että huhhuh. Pelit lisää mielikuvitusta, ihan kuin kirjatkin. Kielitaito kehittyy (itse olen hyvä enkussa just siks kun lapsena kaikki ei ollut dubattua). Lisäksi se ongelmanratkaisu ja päätöstentekokyky kehittyy. Eri asia tietty, jos sun pelit tosiaan on jotain candy crush -moskaa.

Peleihin verrattuna telkkari ja leffat on vielä turhempia, ne ei edes osallista mihinkään.

Pelit ei lisää mielikuvitusta kuten kirjat, koska kirjoissa joudut oikeasti kuvittelemaan mielessäsi kerrotut tapahtumat toisin kuin peleissä.

http://yle.fi/uutiset/pelaaminen_voittaa_lukemisen_aivojen_aktivoimises…

Pelaaminen voittaa lukemisen aivojen aktivoimisessa

Todellisuuspako ei ole hyödytöntä. Se lievittää stressiä ja todennäköisesti pidentää sitä kautta elämää.

Aivojen aktivoiminen johonkin turhaan on turhaa. Sinä olet turha, pelaaja :) Ja minä.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuspako ei ole hyödytöntä. Se lievittää stressiä ja todennäköisesti pidentää sitä kautta elämää.

hyödyllisempää jos lyhentäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Voi vitun säälittävä vätys :D Ranne kipeenä klikkailit ja oli olo kuin valloittajalla?

Pahintahan näissä peleissä on se, kun ihmiset kuvittelee olevansa jotain hiirikätensä murskattuaan. Telkkari/leffat/kirjat ei sentään anna sitä valheellista kuvaa jostain saavutuksesta. Muuten aika sama

Mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa onnistumisen elämyksiä? Minusta ei niin mitään. Itse harrastan pelien lisäksi mm. koiran kanssa agilityä, joka tietysti myös on itsessään turhaa toimintaa, jota teen vaan siksi että se on hauskaa. Sielläkin varmaan kun voittaa kisat, pitäisi olla iloitsematta, koska mistään hyödyttömistä saavutuksista ei saa iloita vaan pitää olla totinen ja iloton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Voi vitun säälittävä vätys :D Ranne kipeenä klikkailit ja oli olo kuin valloittajalla?

Pahintahan näissä peleissä on se, kun ihmiset kuvittelee olevansa jotain hiirikätensä murskattuaan. Telkkari/leffat/kirjat ei sentään anna sitä valheellista kuvaa jostain saavutuksesta. Muuten aika sama

Mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa onnistumisen elämyksiä? Minusta ei niin mitään. Itse harrastan pelien lisäksi mm. koiran kanssa agilityä, joka tietysti myös on itsessään turhaa toimintaa, jota teen vaan siksi että se on hauskaa. Sielläkin varmaan kun voittaa kisat, pitäisi olla iloitsematta, koska mistään hyödyttömistä saavutuksista ei saa iloita vaan pitää olla totinen ja iloton.

Siinä vaiheessa kun agilitysi kanssa vietät päivät toisensa jälkeen esimerkiksi jälkikasvusi unohtaen harrastelet, ja silti kuvittelet tehneesi jotain hyvää ja parempaa ja tunnet oikeutusta puolustaa riippuvuutta, silloin olet samassa pisteessä kuin pelaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas semmosta kukkua, että huhhuh. Pelit lisää mielikuvitusta, ihan kuin kirjatkin. Kielitaito kehittyy (itse olen hyvä enkussa just siks kun lapsena kaikki ei ollut dubattua). Lisäksi se ongelmanratkaisu ja päätöstentekokyky kehittyy. Eri asia tietty, jos sun pelit tosiaan on jotain candy crush -moskaa.

Peleihin verrattuna telkkari ja leffat on vielä turhempia, ne ei edes osallista mihinkään.

Pelit ei lisää mielikuvitusta kuten kirjat, koska kirjoissa joudut oikeasti kuvittelemaan mielessäsi kerrotut tapahtumat toisin kuin peleissä.

Ihan samalla tavalla pelissä joudut eläytymään tilanteeseen, hahmoon, maailmaan ja tekemään sen perusteella päätöksiä, joilla on seurauksia. Vai etkö kykene eläytymään tällaisiin hahmoihin? Jos luet huonosti kirjoitettua kirjaa, joka on kökköä kieltä ja kömpelöä kerrontaa, ruokkiiko se mielikuvitustasi? 

Itse olen saanut myös ihania ystäviä pelien kautta, ja he, kuten minäkin, lukevat myös kirjoja paljon. Ehkä pelaaminen avartaa heidän maailmaansa ja organisointikykyä, että voivat tehdä molempia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Voi vitun säälittävä vätys :D Ranne kipeenä klikkailit ja oli olo kuin valloittajalla?

Pahintahan näissä peleissä on se, kun ihmiset kuvittelee olevansa jotain hiirikätensä murskattuaan. Telkkari/leffat/kirjat ei sentään anna sitä valheellista kuvaa jostain saavutuksesta. Muuten aika sama

Mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa onnistumisen elämyksiä? Minusta ei niin mitään. Itse harrastan pelien lisäksi mm. koiran kanssa agilityä, joka tietysti myös on itsessään turhaa toimintaa, jota teen vaan siksi että se on hauskaa. Sielläkin varmaan kun voittaa kisat, pitäisi olla iloitsematta, koska mistään hyödyttömistä saavutuksista ei saa iloita vaan pitää olla totinen ja iloton.

Minäkin harrastan vaikka mitä ja ihan normaalina itseäni pidän. Pyöräilen, frisbeegolfia, luen, katson leffoja, sarjoja ja urheilua, hengailen somessa, kuuntelen musaa sekä tykkään ruuanlaitosta. Ai niin mä myös pelaan, eikö ole kamalaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin : DD Itse pelasin kyllä jo peruskoulussa paljon ja kun siirryin lukioon niin keskiarvo oli jotain 9,5. Voi minua raukkaa.

Jos saan kysyä, mikä ikäinen olet? 

Moni älykäskin nuori pärjää vielä lukiossa, mutta sen jälkeen kun se sisu ja henkinen kantti oikeasti punnitaan, seuraa pudotus. Eli kun pitäisi ottaa vastuu itsestä. Maksaa omat laskut, järjestää oma ajankäyttönsä. 

Kaikki älykkäätkään nuoret eivät pysty siihen, koska heillä ole kokemusta mistään vastuun ottamisesta. Ikävä kyllä peleistä ei voi oppia sellaista.

Ei ketään työantajaa kiiinnosta v*ttuakaan miten hyvin osaatte räpeltää niiden pelienne kanssa, ei niillä taidoilla pärjätä oikeassa maailmassa. Ei kukaan maksa siitä, että saa katsoa kun pelaatte. Kehittäkää oikeasti sellaisia taitoja ja valmiuksia, joista on työelämässä hyötyä. 

Täytyy sanoa että nämä nykyiset keskijohdon hommat on lasten leikkiä siihen verrattuna kun vuoden verran luotsasin muutaman sadan ihmisen avaruuden valloitusta nettipelissä, vaikka kummassakin on pitkälti sama skillsetti käytössä poislukien tietysti alan vaatima erityisosaaminen - ja nyt saan hommasta vielä palkkaakin.

Voi vitun säälittävä vätys :D Ranne kipeenä klikkailit ja oli olo kuin valloittajalla?

Pahintahan näissä peleissä on se, kun ihmiset kuvittelee olevansa jotain hiirikätensä murskattuaan. Telkkari/leffat/kirjat ei sentään anna sitä valheellista kuvaa jostain saavutuksesta. Muuten aika sama

Mitä pahaa siinä on, jos ihminen saa onnistumisen elämyksiä? Minusta ei niin mitään. Itse harrastan pelien lisäksi mm. koiran kanssa agilityä, joka tietysti myös on itsessään turhaa toimintaa, jota teen vaan siksi että se on hauskaa. Sielläkin varmaan kun voittaa kisat, pitäisi olla iloitsematta, koska mistään hyödyttömistä saavutuksista ei saa iloita vaan pitää olla totinen ja iloton.

Siinä vaiheessa kun agilitysi kanssa vietät päivät toisensa jälkeen esimerkiksi jälkikasvusi unohtaen harrastelet, ja silti kuvittelet tehneesi jotain hyvää ja parempaa ja tunnet oikeutusta puolustaa riippuvuutta, silloin olet samassa pisteessä kuin pelaaja.

Jälkikasvun olen jättänyt hankkimatta, että saan elää vapaasti kuten itse aidosti haluan. Puolisoakaan ei ole vaatimassa minulta mitään. Eipä ole kukaan näkättämässä, jos joskus pelaan kaljoitellen samalla vaikka vuorokauden ympäri :D