Lue keskustelun säännöt.
Simmu, massu, tutua, poppa...Aikuisen puhettako? Ja jollei
26.04.2016 |
aikuinen puhu näin, niin miten lapsikaan ikinä oppisi tuollaisia sanoja?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on tuollainen tyyli. Ite oon aina puhunut lapsille normaalia suomea ja vielä tarkoilla termeillä. Tyyliin ei vain koira vaan esim karkeakarvainen mäyräkoira. Lapseni ovatkin aina saaneet kehuja koulussa laajasta sanavarastosta ja yleistiedosta, ja ovat myös tosi hyviä keskustelijoita. Joskus itsekin hämmästyy miten hyvin osaavat kieltä käyttää. Murkkuikäisiä nyt. Yksi leikki mitä leikittiin pienenä oli että sanoin jonkun pitkän hankalan sanan ja yrittivät sanoa perässä. Sosiaalidemokraatti, hermeneutiikka, psykosomaattinen... :D
Minusta lapsissa on parasta heidän kanssaan juttelu. En jaksa lässyttää, parivuotiaskin tajuaa jo tosi paljon, miksei voi puhua oikein.
Ei se lapsi opikaan jos sille koko ajan lässyttää. Se lapsi on ihan elävä älyllinen olento jolla on mahdollisuus kehittyä kielellisesti taitavaksi.
Mua ärsytti kun lasten mummi puhui heille pienenä:"Älä koske se poppaa." / "Kato, haukku!" Lapsi osasi sanoa jo silloin kuuma ja koira.
Tuli mieleen, kun esikoista odottaessa kävin ekalla neuvolakäynnillä ja terveydenhoitaja käytti sanaa massu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on tuollainen tyyli. Ite oon aina puhunut lapsille normaalia suomea ja vielä tarkoilla termeillä. Tyyliin ei vain koira vaan esim karkeakarvainen mäyräkoira. Lapseni ovatkin aina saaneet kehuja koulussa laajasta sanavarastosta ja yleistiedosta, ja ovat myös tosi hyviä keskustelijoita. Joskus itsekin hämmästyy miten hyvin osaavat kieltä käyttää. Murkkuikäisiä nyt. Yksi leikki mitä leikittiin pienenä oli että sanoin jonkun pitkän hankalan sanan ja yrittivät sanoa perässä. Sosiaalidemokraatti, hermeneutiikka, psykosomaattinen... :D
Minusta lapsissa on parasta heidän kanssaan juttelu. En jaksa lässyttää, parivuotiaskin tajuaa jo tosi paljon, miksei voi puhua oikein.
Muistan kerran 1-luokkalainen oppilas hoki tomerana kesken tunnin: munasolu, siittiösolu, munasolu, siittiösolu. Oli ilmeisesti opittu kotona näitä hankalia sanoja, vaikkei selväsi tiennyt ollenkaan mitä tarkoittavat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan sanoilla hassuttelua ja keksin niitä paljon itsekin. Minulla on kolme täysi-ikäistä lasta ja kaksi lastenlasta. Kaikki ovat kehittyneet hyvin kielellisesti ja varttuneet ihan täyspainoiseksi. Pienin lapsenlapsi on kaksi vuotta ja neuvolassa oli sanottu, että hänen puheenkehityksensä on neljävuotiaan tasolla - näin siitä huolimatta, että tartutin sanoilla hassuttelun hänen äitiinsä jo varhain.
Pääasia, että lapselle puhutaan paljon ja luetaan monipuolisia kirjoja, keskustellaan yhdessä ja sallitaan lasten omat sanat, eikä mollata niitä. Kaikki lapseni ja lapsenlapseni ovat kertoneet pienestä asti tarinoita, joita arvostin/arvostan ja kirjoitan edelleen ylös. Omat sanat, tai vaikka nyt poppa-sanan, päikkäri-sanan, pipi-sananja bansku-sanan käyttö eivät todellakaan tuhoa lasta!
Rentoa asennetta kaikille vanhemmille ja isovanhemmille! Hullutellaan ja hassutellaan myös sanoilla.
Mä en käsitä tuota poppaa!! Mistä ihmeestä se on oikein tullut? Ei mun lapsuudessa 90-luvulla kukaan puhunut ikinä missään mistään hemmetin poppasta ja hengissä on selvitty aikuisuuteen asti. Ärsyttää, kun pitää keksiä typeriä lässytyssanoja eikä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. (Tissittely, unnutus….aaaargh!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti kun lasten mummi puhui heille pienenä:"Älä koske se poppaa." / "Kato, haukku!" Lapsi osasi sanoa jo silloin kuuma ja koira.
Ja nakkikioskilla kuumakoira.
Mitäpä jos mumi tilaakin:-poppahaukku!
En tiedä johtuuko siitä etten oo koskaan lässyttänyt mutta molemmilla lapsillani on aina ollut äidinkielessä kiitettävä. Opettajat on kyselleet että luetaanko meillä paljon. No ei lueta hirveästi mutta jutellaan. Lapset rakastaa suomenkielellä leikittelyä ja kielioppi on tosi helppoa. Kaikki oppiminen on helppoa kun sanavarasto on laaja. Mutta harmillisen moni aikuinenkaan ei omaa kovin laajaa sanavarastoa, koska ei lueta kuin jotain kökkömediaa. Yleistieto on surkea. Kyllähän se heijastuu lapsiinkin, ei voi oppia jos vanhemmatkaan ei osaa.
Hellittelynimiä meillä käytetään kyllä mutta muuten jutellaan normaalisti. Lisäksi minusta on huolestuttavaa että moni vanhempi ei puhu lapsilleen. Kaikki ovat nenä kiinni kännykässä tai tabletissa eikä kukaan puhu mitään. Kävelyllä lapsella on rattaissa tabletti kun voisi yhdessä katsella ympäristöä ja oppia uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipsua, dipsua ja pitsua massuun. nam nam :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on tuollainen tyyli. Ite oon aina puhunut lapsille normaalia suomea ja vielä tarkoilla termeillä. Tyyliin ei vain koira vaan esim karkeakarvainen mäyräkoira. Lapseni ovatkin aina saaneet kehuja koulussa laajasta sanavarastosta ja yleistiedosta, ja ovat myös tosi hyviä keskustelijoita. Joskus itsekin hämmästyy miten hyvin osaavat kieltä käyttää. Murkkuikäisiä nyt. Yksi leikki mitä leikittiin pienenä oli että sanoin jonkun pitkän hankalan sanan ja yrittivät sanoa perässä. Sosiaalidemokraatti, hermeneutiikka, psykosomaattinen... :D
Minusta lapsissa on parasta heidän kanssaan juttelu. En jaksa lässyttää, parivuotiaskin tajuaa jo tosi paljon, miksei voi puhua oikein.
Muistan kerran 1-luokkalainen oppilas hoki tomerana kesken tunnin: munasolu, siittiösolu, munasolu, siittiösolu. Oli ilmeisesti opittu kotona näitä hankalia sanoja, vaikkei selväsi tiennyt ollenkaan mitä tarkoittavat :)
Tai sitten halus vähän leveillä että hänpä tietää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä lässytystä kutsutaan nimellä hoivakieli. On tutkittu että sitä esiintyy useissa maailman kielissä ja kulttuureissa ja sen piirteet itsessään helpottavat lasta ymmärtämään ja sitä kautta omaksumaan kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti kun lasten mummi puhui heille pienenä:"Älä koske se poppaa." / "Kato, haukku!" Lapsi osasi sanoa jo silloin kuuma ja koira.
Ja nakkikioskilla kuumakoira.
Mitäpä jos mumi tilaakin:-poppahaukku!
En ehkä lähde ikinä mummin kanssa nakkikioskille :'DD
Vierailija kirjoitti:
aikuinen puhu näin, niin miten lapsikaan ikinä oppisi tuollaisia sanoja?
Mun mummu käytti ihme sanoja,kun olin pieni,kuuma oli "poppa" ja maito oli "häppä",en kyllä tiedä mistä tulee ajatus että lapsille kuuluisi lässyttää :D
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä tuota poppaa!! Mistä ihmeestä se on oikein tullut? Ei mun lapsuudessa 90-luvulla kukaan puhunut ikinä missään mistään hemmetin poppasta ja hengissä on selvitty aikuisuuteen asti. Ärsyttää, kun pitää keksiä typeriä lässytyssanoja eikä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä. (Tissittely, unnutus….aaaargh!)
Mun serkut ovat syntyneet 70- ja 80-luvuillla, ja muistan, että poppa -sanaa heille käytettiin.
Tietääkseni unnutus on ihan oikea sana :)
Mutta, jokainen saa puhua lapselleen miten haluaa, tuskin kukaan kaikenaikaa lässyttää? Tai, en ole ainakaan kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti on poppa???
Ilmeisesti se tarkoittaa kuumaa ja sitä käytetään siksi että av-mammojen mukaan lapset eivät osaa sanoa/ymmärrä sanaa kuuma?!
En tajua.
Jonkun yksinkertaisen puhetta.