Lue keskustelun säännöt.
Vanhat biisit on vain niin v.t.n hyviä.
25.04.2016 |
Muistan nyt yhtä. Rainbow temple of the kings. Aivan saatanan kaunis kipale. On niitä paljon muitakin ja toivon että jokainen osalistuja kertoo oman vanhan suosikki biisin. Peukutukset on mielestäni tuhmaa mitä on helpoin tehdä takaa päin.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että rockin kultakausi tuli, kukoisti ja hiipui pois. On hiukan makuasia, mille vuosille sen sijoittaa, mutta ehkä 1955-1990 olisi aika hyvä. Toki sen jälkeenkin on jotain suurta tehty, mutta varsin vähän 1970-1980-lukuihin verrattuna. Jotain kai sekin kertoo, että kultavuosien megabändien jo iäkkäät sedät kiertävät edelleen ja vetävät stadioneja täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että rockin kultakausi tuli, kukoisti ja hiipui pois. On hiukan makuasia, mille vuosille sen sijoittaa, mutta ehkä 1955-1990 olisi aika hyvä. Toki sen jälkeenkin on jotain suurta tehty, mutta varsin vähän 1970-1980-lukuihin verrattuna. Jotain kai sekin kertoo, että kultavuosien megabändien jo iäkkäät sedät kiertävät edelleen ja vetävät stadioneja täyteen.
Tämä on vähän ikäsidonnainen mielipidekysymys. Lisäksi vanhasta musasta on tähän päivään asti säästynyt ne parhaimmat, joten suora vertailu tähän päivään ei tule kyseeseen. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että jossain määrin tämän päivän ylikaupallisuus on nakertanut laatua. Toisaalta hyvää musiikkiakin on helpompi saada julkaistuksi, kun levy-yhtiöt ei seiso niin vahvasti portinvartijoina.
Väittäisin vielä, että ukkorokkarien kiertueet kertovat enemmän nostalgiankaipuisten ikäihmisten varallisuudesta kuin siitä, että heidän musiikkinsa oikeasti objektiivisesti tarkasteltuna on niin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Deep Purple : Child in Time
Tuo biisi räjäytti 12 vuotiaana tajunnan. Siitä asti tykännyt raskaasta rokista.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että rockin kultakausi tuli, kukoisti ja hiipui pois. On hiukan makuasia, mille vuosille sen sijoittaa, mutta ehkä 1955-1990 olisi aika hyvä. Toki sen jälkeenkin on jotain suurta tehty, mutta varsin vähän 1970-1980-lukuihin verrattuna. Jotain kai sekin kertoo, että kultavuosien megabändien jo iäkkäät sedät kiertävät edelleen ja vetävät stadioneja täyteen.
Tämä on vähän ikäsidonnainen mielipidekysymys. Lisäksi vanhasta musasta on tähän päivään asti säästynyt ne parhaimmat, joten suora vertailu tähän päivään ei tule kyseeseen. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että jossain määrin tämän päivän ylikaupallisuus on nakertanut laatua. Toisaalta hyvää musiikkiakin on helpompi saada julkaistuksi, kun levy-yhtiöt ei seiso niin vahvasti portinvartijoina.
Väittäisin vielä, että ukkorokkarien kiertueet kertovat enemmän nostalgiankaipuisten ikäihmisten varallisuudesta kuin siitä, että heidän musiikkinsa oikeasti objektiivisesti tarkasteltuna on niin hyvää.
Sillä iällä ei ole merkitystä. Kun aloin tykkään mistäkin biiseistä osa artisteista oli jo silloin kuollut. Esim. doorsin morrison. En vedä mitään nostalgia trippiä. Kunhan olen vaatimattomasti sitä mieltä että vanhat biisit on hyviä. Niissä sentään soitetaan ja lauletaan. Plus ne on omaperäisiä.
Sano edes yksi uusi mikä on lähelläkään jotain deep purplen tai vastaavan vanhan tuotantoa. Pliis, edes yksi.
Ap. No sen verran autan että ihan suomalainen apulanta on hyvä ja omanlaisensa.
MIkko Alatalon Puuhamaa-tunnari saa pikkuhousuni aina märäksi.
t. Raaka-Arska