Ha loo oooooo! Vapaaehtoisesti lapseton voinee muuttaa vapaaehtoisesti mielensä :D Voi kikkeli teijän kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Tyhmänö kyselen mutta mistä tuo vela sanaa tulee? Onko se lyhenne tai jotain?

Vapaaehtoisesti lapseton

Antaa kyllä tyhmän vaikutelman (tai enemmän mielenvikaisen) ihmisestä, jos on kovaan ääneen mainostanut olevansa vela, mutta yhtäkkiä mieli muuttuukin!

Tosin itse tiedän henk. koht. ihmisiä, jotka mainostavat suunnilleen vihaavansa lapsia ja olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia. Totuus on kuitenkin se, että olisivat alunperin halunneet lapsia mutta huomasivatkin olevansa mahoja. Se siitä. Miksei vain voi olla rehellinen itselleen ja muille? Joku ongelma tuollaisilla selvästi on.

Vierailija kirjoitti:

Antaa kyllä tyhmän vaikutelman (tai enemmän mielenvikaisen) ihmisestä, jos on kovaan ääneen mainostanut olevansa vela, mutta yhtäkkiä mieli muuttuukin!

Tosin itse tiedän henk. koht. ihmisiä, jotka mainostavat suunnilleen vihaavansa lapsia ja olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia. Totuus on kuitenkin se, että olisivat alunperin halunneet lapsia mutta huomasivatkin olevansa mahoja. Se siitä. Miksei vain voi olla rehellinen itselleen ja muille? Joku ongelma tuollaisilla selvästi on.

Tiedätkö miten rasittavaa ja kuluttavaa se on kun kaikki sukulaiset, työkaverit ja tutut kyselee jatkuvasti että "noh milloinkas teidän kotiin saadaan pienet jalat tepsuttelemaan"? (<= tää on kaikista ällöin muoto, mutta yleensä kysytään vaan että "noh milloinkas teille tulee perheenlisäystä") 

Siksi en ihmettele yhtään että monet rupeaa oikein kovaan ääneen toitottamaan että tässä ollaan kuule veloja, jotta se raivostuttava yksityisasioihin tunkeminen loppuisi. Joo, hienoa jos sinä et ole koskaan saanut osaksesi tällaista ja joo hienoa jos sinulla on niin upea mahtava vahva itsetunto että et välitä tällaisista huutelijoista, mutta minulla (ja epäilemättä monella muulla) tämä käy hermoon. Ihmiset on katsos erilaisia ja ne reagoi asioihin eri tavalla. Itse olen vielä tyytynyt sanomaan että "ei sitä tiedä tuleeko lapsia ollenkaan" koska se ei todellakaan ole minun ja miehen listan kärkipäässä, mutta jos jonain päivänä on tullakseen niin sitten tulee. Mutta silti ymmärrän miksi niin monet toitottavat olevansa veloja vaikka joskus myöhemmin "muuttuisikin" mieli.

Btw, paras ystäväni halusi nuoruudessaan kovastikin lapsia, mutta sopivaa miestä ei koskaan löytynyt ja uteliaille sukulaisille ja tuttaville hän rupesi kertomaan että ei hän oikeastaan halunnutkaan lapsia, niissä on valtava työ. Hän ei halunnut "tunnustaa" kenellekään että hän ei koskaan kelvannut yhdellekään miehelle, joten siksi hän ryhtyi käyttämään defenssiä, jotta hänen itsetuntonsa ei olisi mennyt ihan pirstaleiksi. Että jos vaan annat kaikkien käyttää mitä ikinä defenssejä haluavatkaan, jooko? Ei se sulta ole pois.

Älä vaan a.p tee lapsia..

Vierailija kirjoitti:

No on aika typerää kuuluttaa kylillä olevansa vela ja sitten yhtäkkiä muuttaa mielensä. Eikö voi vain todeta, että meillä ei ole lapsia, ehkä joskus saattaa olla tai saattaa olla ettei ole koskaan? Ihme muotijuttu tehty tosta vela hommasta, noloa.

Itse et ikinä muuta mieltäsi mistään? Parikymppisenä on helppo olla mieltä jostain. Siis ihan satavarma mielipiteestään. Se on silloin ehdoton EI, ei ehkä.

Kyllä se on multa pois, jos mua ja perhettäni haukutaan anonyymillä palstalla.

Se sattuu muhun ja on mun mielialasta pois. Ei ole mitään oikeutta satuttaa toisia, vaikka itse ei saisi kaikkea!

Kirjoittaa vaikka päiväkirjaan vihansa. Me täällä olemme oikeita ihmisiä, vaikka nimeä ei näy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka vaikkapa parikymppisinä ajattelevat, etteivät halua lapsia eivät todennäkösesti ole veloja vaan ihan tavallisia naisista, jotka haluavat lapsia vasta myöhemmin elämässään, kun on esim työpaikka tai oikea mies. Toki jotkut ovat velojakin eli he eivät halua lapsia missään elämänvaiheessa tai -tilanteessa. Sen tietäminen, kumpaan ryhmään kuuluu parikymppisinä vaatii todella hyvää itsetuntemusta. Mutta niin vain moni on jo lapsena tiennyt, ettei halua lapsia ja on edelleen samaa mieltä eläkkeellä.

No mutta lapsi ei silti ole kykenevä mitenkään päin kypsään päätökseen ja harkintaan siitä ettei ikinä tule haluamaan lapsia. " Hei! Olen Aada, olen 10-vuotias ja vapaehtoisesti lapseton!" Kuinka vakavasti hänet ottaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa kyllä tyhmän vaikutelman (tai enemmän mielenvikaisen) ihmisestä, jos on kovaan ääneen mainostanut olevansa vela, mutta yhtäkkiä mieli muuttuukin!

Tosin itse tiedän henk. koht. ihmisiä, jotka mainostavat suunnilleen vihaavansa lapsia ja olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia. Totuus on kuitenkin se, että olisivat alunperin halunneet lapsia mutta huomasivatkin olevansa mahoja. Se siitä. Miksei vain voi olla rehellinen itselleen ja muille? Joku ongelma tuollaisilla selvästi on.

Tiedätkö miten rasittavaa ja kuluttavaa se on kun kaikki sukulaiset, työkaverit ja tutut kyselee jatkuvasti että "noh milloinkas teidän kotiin saadaan pienet jalat tepsuttelemaan"? (<= tää on kaikista ällöin muoto, mutta yleensä kysytään vaan että "noh milloinkas teille tulee perheenlisäystä") 

Siksi en ihmettele yhtään että monet rupeaa oikein kovaan ääneen toitottamaan että tässä ollaan kuule veloja, jotta se raivostuttava yksityisasioihin tunkeminen loppuisi. Joo, hienoa jos sinä et ole koskaan saanut osaksesi tällaista ja joo hienoa jos sinulla on niin upea mahtava vahva itsetunto että et välitä tällaisista huutelijoista, mutta minulla (ja epäilemättä monella muulla) tämä käy hermoon. Ihmiset on katsos erilaisia ja ne reagoi asioihin eri tavalla. Itse olen vielä tyytynyt sanomaan että "ei sitä tiedä tuleeko lapsia ollenkaan" koska se ei todellakaan ole minun ja miehen listan kärkipäässä, mutta jos jonain päivänä on tullakseen niin sitten tulee. Mutta silti ymmärrän miksi niin monet toitottavat olevansa veloja vaikka joskus myöhemmin "muuttuisikin" mieli.

Btw, paras ystäväni halusi nuoruudessaan kovastikin lapsia, mutta sopivaa miestä ei koskaan löytynyt ja uteliaille sukulaisille ja tuttaville hän rupesi kertomaan että ei hän oikeastaan halunnutkaan lapsia, niissä on valtava työ. Hän ei halunnut "tunnustaa" kenellekään että hän ei koskaan kelvannut yhdellekään miehelle, joten siksi hän ryhtyi käyttämään defenssiä, jotta hänen itsetuntonsa ei olisi mennyt ihan pirstaleiksi. Että jos vaan annat kaikkien käyttää mitä ikinä defenssejä haluavatkaan, jooko? Ei se sulta ole pois.

Käyttäköön vaan mitä defenssiä tahtookaan. Halusin vain kertoa, että älkää valehtelijat luulko, että teidän juttunne menisivät läpi normaaleille ihmisille. Olemalla rehellinen antaisi itsestään paljon terveemmän kuvan, kuin tarinoita keksimällä. Ihmiset myös arvostavat rehellisyyttä, ja suoraan sanomalla saa ne utelijatkin paremmin hiljaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää koko elämänsä ilman lapsia omasta tahdostaa (eli on vela) niin miksi silloin tekisi lapsia?

Koska muuttikin mielensä? ap

Tällöin ihminen ei ole vela, sillä vela ei halua lapsia missään vaiheessa elämäänsä. Samalla tavalla ihminen, joka ottaa 35-vuotiaana koiran ei ole koko elämäänsä vapaaehtoisesti koiraton.

Onhan se ja paino sanalla VAPAAEHTOINEN.

Jos olisi pakotettuna koiraton se olisi eri asia.

Vapaaehtoisuus ei vaadi rekisteröitymistä mihinkään järjestelmään eikä vaadi mielen muuttumattomuutta,eikä siitä näinollen voida millään tasolla rangaista jos päätös ei pidä.

Kukaan ei varmasti ehdottaisi sulle lapsentekoa, jos tietäisi millainen sisimmässäsi olet.

Miten rumia ajattelet.

Tietysti voi muuttaa mielensä. Minä olin mielessäni ihan varma, että en ikinä halua lapsia ja minusta ei ole äidiksi, lapset kasvaa kieroon ja mulla leviää pää. Olin ehdottomasti sitä mieltä että ei kiitos mulle ikinä lapsia. 24-vuotiaana tapasin miehen johon rakastuin täysin ja tuli lopulta se olo, että ei se äitiys ehkä niin paha asia ja vaikeaa ole ja kyllä me yhdessä vanhemmuuteen pystytään. Nyt on lapsi.

Minä en muutenkaan ymmärrä sitä, että miksi pitää niin tiukasti lokeroida itsensä ja toiset ihmiset. Joku voi ajatella olevansa vela vuosia, mutta jostain syystä se mieli muuttuukin jossain vaiheessa, miksi silloin pitäisi tälle alkaa huudella, että et sinä ikinä mikään oikea vela ollutkaan? :D Tai lähtökohtaisesti epäillä jokaista, että "kyllä se mieli sulla vielä muuttuu, kun naapurin Irmelilläkin muuttui". Hyvin harva asia tässä elämässä kuitenkaan on ihan kiveen hakattua ja muuttumatonta, eikö voi vain mennä sen hetkisen elämäntilanteen mukaan? Ja en ole lapsellinen, mutta en tiedä haluanko lapsia koskaan. Eipä se asia kuulu muille kuin minulle ja miehelleni, siksi en koe tarpeelliseksi huudella asiasta ja jos joku kysyy niin vastaan vain, että ehkä joskus, ei voi tietää.

Ainakin tällä palstalla suurimman osa vela-keskusteluista aloittaa joku ei-vela joka haluaa provota aiheella. Tämä ketju on hyvä esimerkki. Jos joku oikeasti vela erehtyy vahingossa vastaamaan niin "velat pitävät kauheaa ääntä itsestään." 

sniff, kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin, kun joku ihminen tekee omassa elämässään omia valintojaan eikä niin kuin minä haluan