Lue keskustelun säännöt.
Mitäs sitten, kun lapsen kaverittomuus on "oma vika"?
24.04.2016 |
Eli kun mitään "kunnollista" syytä kaverittomuudelle ei ole, esim. että lähellä ei asu samanikäisiä.
Vaan potentiaalisia kavereita olisi, mutta he eivät syystä tai toisesta halua olla lapsen kanssa.
Mitäs sitten?
Kommentit (8)
Minkä ikäisestä lapsesta on kysymys? Joidenkin lasten sosiaaliset taidot on sisäsyntyisesti todella heikot ja tällaiset lapset tarvitsevat paljon ohjausta leikkiessään/toimiessaan muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tällainen 12-vuotias. On sosiaalisesti taitamaton ja ei osaa solmia ystävyyssuhteita. On luonteeltaan erittäin omaehtoinen ja haluaa tehdä vain itseään kiinnostavia asioita. Näiden takia hänellä ei ole yhtään ystävää. Yksi perhetuttujen poika käy ehkä kerran kuukaudessa ja yksi serkku. Esim. luokkakaverit ei koskaan. Eikä naapurin lapsetkaan enää moneen vuoteen. Harrastukset ei kiinnosta ja vanhempana en enää oikein voi kaverisuhteita järjestellä. Viettää siis kaiken koulun ulkopuolisen ajan kotona.
Monesti hyljeksitty lapsi saa sellaisen roolin ylleen tahtomattaan, ettei hänen kanssaan haluta olla. Ei se ole lapsen vika. Kusipäiset lapset saa kavereita, kivat saattaa jäädä ilman.
Suurin osa tamperelaisista on tuollaisia...vitsi vitsi.
No meillä vanhin on oikein ubersosiaalinen, mutta nuorimmat toista maata. Viihtyvät kahdestaan ja kyllä meillä välillä joku pyörähtää.
Hirveästi suretti alussa tuo keskimmäinen, mutta viihtyy yksikseen ja yksi kaveri löytyy. Naapurissa samanlainen poika ja meidän pojat pyysivät aina meille. Tuli leikkimään mutta nyt näyttää, että ko poika on jumiutunut sisätiloihin.
Antaisitte lasten olla sellaisia kun he haluavat. Kaikki eivät vaan ole kyläluutia ja sakilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti hyljeksitty lapsi saa sellaisen roolin ylleen tahtomattaan, ettei hänen kanssaan haluta olla. Ei se ole lapsen vika. Kusipäiset lapset saa kavereita, kivat saattaa jäädä ilman.
Mä en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa tälle iankaikkiselle katkeralle väitteelle että yksinäiset lapset on kivoja, suositut kusipäitä. Oikeasti, edes lapset eivät halua olla kusipäiden seurassa. Inhottavilla ihmisillä ei ole ystäviä. Toiset ovat sosiaalisesti taitavia ja haluttua kaveriseuraa, ei heidän haukkumisensa tee sinusta tai yksinäisestä lapsestasi yhtään sen suositumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti hyljeksitty lapsi saa sellaisen roolin ylleen tahtomattaan, ettei hänen kanssaan haluta olla. Ei se ole lapsen vika. Kusipäiset lapset saa kavereita, kivat saattaa jäädä ilman.
Mä en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa tälle iankaikkiselle katkeralle väitteelle että yksinäiset lapset on kivoja, suositut kusipäitä. Oikeasti, edes lapset eivät halua olla kusipäiden seurassa. Inhottavilla ihmisillä ei ole ystäviä. Toiset ovat sosiaalisesti taitavia ja haluttua kaveriseuraa, ei heidän haukkumisensa tee sinusta tai yksinäisestä lapsestasi yhtään sen suositumpaa.
Te molemmat yksinkertaistatte. Esim. itse olen ollut aina suosittu - ala-asteen jälkeen. Ala-asteen luokassa jouduin oppositioon erään erittäin manipuloivan tytön takia, ja siellä pysyin, kunnes kuudennella uusi opettaja puuttui asiaan. Moni luokastamme oli kaverini salaa. Yläasteella tuosta asetelmasta ei ollut enää tietoakaan, kun emme olleet enää tuon tytön kanssa samalla luokalla.
Osalla ihmisistä on tosi heikot sosiaaliset taidot. Usein taustalla voi olla neurologiset syyt, esim. asperger- tai adhd-piirteet.
Ota yhteys perheneuvolaan ja pyydä että lapsi pääsisi psykologin arvioon. Osa tämän tyyppisistä lapsista hyötyy esim. vuorovaikutusleikkiterapiasta, taide- tai musiikkiterapiasta.
🇺🇦🇮🇱