Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erosuunnitelmat yksi toisensa jälkeen menevät mönkään
23.04.2016 |
Ihan normaali ja asiallinen keskustelu miehen kanssa on mahdotonta, sillä hän aina vetoaa, että voidaan puhua "huomenna", mutta palatessani asiaan seuraavana päivänäsekään ei onnistu. Mies ei pidä lupauksiaan. Ruikuttaminen ja rukoilu tai itkunsekainen epätoivokaan eivät auta -> mies ei noteeraa niitä mitenkään tai haukkuu hulluksi, jos itken. Ns. uhkailu eli ls-viranomaisten tai poliisin mainitseminenkaan eivät onnistu, sillä sitten mies uhkasi alkavansa vainota ja sabotoida koko lopun ikäni siten, että siitä tulisi hänen pääasiallinen elämäntarkoituksensa. Hän jopa sanoi "repivänsä mun pääni irti ja roikottamalla sitä auton perässä", jos ilmoittaisin viranomaisille (mies siis on lyhytpinnainen, väkivaltainen ja impulsiivinen, opettaa lapsille kirosanoja ja nimittelee kaikkia perheenjäseniä jne.). Siis mitä ihmettä teen, kun en haluaisi itsekään viranomaisten kynsiin, sillä mies uhkasi väittää, että olen kelvoton vanhempi ja mielisairas?
Kommentit (40)
Sä et ole vielä valmis lähtemään, kun noita selityksiä riittää. Yritä nyt hakea jotain apua itsellesi, että saisit rakennettua sen valmiuden. Tajuatko, että se mies ei tule koskaan kuuntelemaan sua, koskaan tekemään mitään mitä pyydät eikä koskaan olemaan reilu. Itse käytin elämästäni viisi vuotta. Montako vuotta sinä aiot käyttää asian tajuamiseen? Ehtivätkö lapsesi alkaa vihata sinua sinä aikana? Paljonko he ehtivät kärsiä?
Kaikki empatiat ovat puolellasi, mutta ei noiden typerien selittelyjen. Lähde tai kärsi sitten kuin 'mies' ja uhraa lapsesi kärsimyksen alttarillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Ja sellainen juttu vielä, että mulla ei ole enää kovin kauan varaa maksaa vuokraa siitä asunnosta, sillä nyt joudun maksamaan miehelle vastikkeen jne. Luulin asuntoa hommatessani, että mies pitää sanansa sen osalta, että saisin muuttaa sinne lasten kanssa. Kun hän sai vihiä asiasta, niin muuttikin välittömästi mielensä. Jopa epätoivoissani olen joskus miettinyt, että luikkisin itse pois tilanteesta, kun en vain enää osaa ja jaksa kohta puolustautua häntä vastaan. Mutta vielä olen sisukkaasti puolustautunut ja haluan toki huolehtia lapsista. Lapseni ovat tärkein syy siihen, että jaksan tsempata ja elää niin kammottavassa painajaisessa. Kyllä tästä pääsee pois - olisi vain kivempaa päästä nopeammin. Jos mies olisi myötämielinen, niin voisimme muuttaa sovussa vaikkapa heti tänään.
Lapset ovat syy siihen etta jaat tohon painajaiseen?? Lasten pitaa olla syy siihen etta lahdet siita painajaisesta jossa he myos elavat!!
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Ja sellainen juttu vielä, että mulla ei ole enää kovin kauan varaa maksaa vuokraa siitä asunnosta, sillä nyt joudun maksamaan miehelle vastikkeen jne. Luulin asuntoa hommatessani, että mies pitää sanansa sen osalta, että saisin muuttaa sinne lasten kanssa. Kun hän sai vihiä asiasta, niin muuttikin välittömästi mielensä. Jopa epätoivoissani olen joskus miettinyt, että luikkisin itse pois tilanteesta, kun en vain enää osaa ja jaksa kohta puolustautua häntä vastaan. Mutta vielä olen sisukkaasti puolustautunut ja haluan toki huolehtia lapsista. Lapseni ovat tärkein syy siihen, että jaksan tsempata ja elää niin kammottavassa painajaisessa. Kyllä tästä pääsee pois - olisi vain kivempaa päästä nopeammin. Jos mies olisi myötämielinen, niin voisimme muuttaa sovussa vaikkapa heti tänään.
Paraneeko tuo pitkittämällä? Olen aika pitkään jo valittanut täällä palstalla samasta. Sinä itse olet ainoa joka asialle voi jotain tehdä. Tee. Täällä valittaminen ei auta, ihmisten myötätunto vähenee kun huomaa sinun vain pitkittävän omaa ja lastesi kärsimystä.
Yritän ehdottaa jotain kompromissia seuraavaksi, esim. olisimme siellä asunnossani vaikka viikonloput aluksi. Mies luulee, että _minä_ huijaisin häntä jotenkin, koska hän itse on sellainen. Hän ei luota ihmisiin ja on aggressiivinen, koska hän itse huijaa ja ilmeisesti häntä itseään on lapsena kohdeltu kaltoin & hänen lapsuudenkotinsa on aivan henkisesti sairas ympäristö plus ilmeisesti hänellä on perinnöllinen taipumus persoonallisuushäiriöihin (hänen äidin puolen sukulaisissaan on vastaavia tapauksia useampi). Mutta kun psykopaattiin on aluksi niin helppo ihastua, kun ne osaavat esittää niin fiksua ja filmaattista ja lempeää jne. :/ Kunnes alkaa tipoittain käydä ilmi kaikenlaista kamalaa.
Miten muuten olet voinut päästää itsesi tuollaiseen jamaan?
En minäkään tee poikalasta jonkin häiriintyneen taka-aasialaisen parturin kanssa vaikka kuinka tarjoaa muutakin häirintää. Rikosoikeudessa sellaiset käsitellään.
Kandee mennä avio/avokriisineuvojalle. Teillä näyttää olevan sentään sosiaalista kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Ja sellainen juttu vielä, että mulla ei ole enää kovin kauan varaa maksaa vuokraa siitä asunnosta, sillä nyt joudun maksamaan miehelle vastikkeen jne. Luulin asuntoa hommatessani, että mies pitää sanansa sen osalta, että saisin muuttaa sinne lasten kanssa. Kun hän sai vihiä asiasta, niin muuttikin välittömästi mielensä. Jopa epätoivoissani olen joskus miettinyt, että luikkisin itse pois tilanteesta, kun en vain enää osaa ja jaksa kohta puolustautua häntä vastaan. Mutta vielä olen sisukkaasti puolustautunut ja haluan toki huolehtia lapsista. Lapseni ovat tärkein syy siihen, että jaksan tsempata ja elää niin kammottavassa painajaisessa. Kyllä tästä pääsee pois - olisi vain kivempaa päästä nopeammin. Jos mies olisi myötämielinen, niin voisimme muuttaa sovussa vaikkapa heti tänään.
Paraneeko tuo pitkittämällä? Olen aika pitkään jo valittanut täällä palstalla samasta. Sinä itse olet ainoa joka asialle voi jotain tehdä. Tee. Täällä valittaminen ei auta, ihmisten myötätunto vähenee kun huomaa sinun vain pitkittävän omaa ja lastesi kärsimystä.
Ei toki. Mies oli itse päättänyt lopettaa väkivaltaisuuden tuossa pari päivää sitten ja kieltämättä on ollut nyt lyömättä/tönimättä/potkimatta pari päivää, mutta se verbaalisempi ikävä puoli on ennallaan. Pakko tästä on lähteä. Varmaan sellainen virallinen reitti on paras tässä tapauksessa.
Tuo tilanne vaikuttaa negatiivisesti myös lapsiin! Helposti voi ajatella, että lapset on vielä niin pieniä, ettei ne mitään tajua. Mutta jo ihan pienetkin lapset aistivat negatiivisen ilmapiirin ja ymmärtävät yllättävän paljon asioita. Itse esimerkiksi muistan 3-4-vuotiaana, kun vanhempani riitelivät usein ja minua pelotti. Ja kireä ilmapiiri voi vaikuttaa negatiivisesti esim lasten tunteiden kehitykseen ja itsetuntoon. Eli lapsille ei todellakaan ole hyväksi kasvaa noin sairaassa ilmapiirissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun itsetuntosi on vaan niin maassa, että uskot kaiken mitä ukkosi sanoo. Ihan oikeesti, se ei koskaan tule tekemään sulle mitään eron jälkeen, ja ihmettelisin todella, jos ottaa noin pienet lapset joka toinen viikko.
Sä tarvitset tukea, joten yhteys asianajajaan josta saat neuvoja. Ja et tietenkään kerro miehelle mitään, ennenkuin asia on selvä.
Jos sulla on hyviä ystäviä ota joku mukaan (vaikka yleensä tuon tyyppiset miehet karkoittavat ystävät).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Ja sellainen juttu vielä, että mulla ei ole enää kovin kauan varaa maksaa vuokraa siitä asunnosta, sillä nyt joudun maksamaan miehelle vastikkeen jne. Luulin asuntoa hommatessani, että mies pitää sanansa sen osalta, että saisin muuttaa sinne lasten kanssa. Kun hän sai vihiä asiasta, niin muuttikin välittömästi mielensä. Jopa epätoivoissani olen joskus miettinyt, että luikkisin itse pois tilanteesta, kun en vain enää osaa ja jaksa kohta puolustautua häntä vastaan. Mutta vielä olen sisukkaasti puolustautunut ja haluan toki huolehtia lapsista. Lapseni ovat tärkein syy siihen, että jaksan tsempata ja elää niin kammottavassa painajaisessa. Kyllä tästä pääsee pois - olisi vain kivempaa päästä nopeammin. Jos mies olisi myötämielinen, niin voisimme muuttaa sovussa vaikkapa heti tänään.
Paraneeko tuo pitkittämällä? Olen aika pitkään jo valittanut täällä palstalla samasta. Sinä itse olet ainoa joka asialle voi jotain tehdä. Tee. Täällä valittaminen ei auta, ihmisten myötätunto vähenee kun huomaa sinun vain pitkittävän omaa ja lastesi kärsimystä.
Ei toki. Mies oli itse päättänyt lopettaa väkivaltaisuuden tuossa pari päivää sitten ja kieltämättä on ollut nyt lyömättä/tönimättä/potkimatta pari päivää, mutta se verbaalisempi ikävä puoli on ennallaan. Pakko tästä on lähteä. Varmaan sellainen virallinen reitti on paras tässä tapauksessa.
Ihan kun mun kaveri. "Se ei oo ollu väkivaltanen ainakaan viikkoon". Onneksi olkoon, hyvin menee siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan eropaperit (tosin yritän pyytää miehen kirjoittamaan paperin myös, niin jättäisimme sen yhdessä) ja varaan lastenvalvojalle ajan (olen tosin jo yrittänyt parina päivänä sinne soittaa, mutta linja on ollut varattu tai kukaan ei ole vastannut). Plus yritän sopia, että oltais alkuun lasten kanssa viikonloput toisaalla. Jos siinä vaiheessa mies rupeaa riehumaan, niin aika matalalla kynnyksellä ilmoittaisin kyllä sitten suoraan ihan poliisille. Kuulostaako hyvältä suunnitelmalta? :/
Vierailija kirjoitti:
Yritän ehdottaa jotain kompromissia seuraavaksi, esim. olisimme siellä asunnossani vaikka viikonloput aluksi. Mies luulee, että _minä_ huijaisin häntä jotenkin, koska hän itse on sellainen. Hän ei luota ihmisiin ja on aggressiivinen, koska hän itse huijaa ja ilmeisesti häntä itseään on lapsena kohdeltu kaltoin & hänen lapsuudenkotinsa on aivan henkisesti sairas ympäristö plus ilmeisesti hänellä on perinnöllinen taipumus persoonallisuushäiriöihin (hänen äidin puolen sukulaisissaan on vastaavia tapauksia useampi). Mutta kun psykopaattiin on aluksi niin helppo ihastua, kun ne osaavat esittää niin fiksua ja filmaattista ja lempeää jne. :/ Kunnes alkaa tipoittain käydä ilmi kaikenlaista kamalaa.
No joo. Kuinka uskoisit ettei sopuero teidän tapauksessa ole mahdollista? Keräät kamppeesi ja lapset ja muutat. MIes löytää parissa viikossa uuden naisen kiusattavakseen jos kunnon psykopaatti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitan eropaperit (tosin yritän pyytää miehen kirjoittamaan paperin myös, niin jättäisimme sen yhdessä) ja varaan lastenvalvojalle ajan (olen tosin jo yrittänyt parina päivänä sinne soittaa, mutta linja on ollut varattu tai kukaan ei ole vastannut). Plus yritän sopia, että oltais alkuun lasten kanssa viikonloput toisaalla. Jos siinä vaiheessa mies rupeaa riehumaan, niin aika matalalla kynnyksellä ilmoittaisin kyllä sitten suoraan ihan poliisille. Kuulostaako hyvältä suunnitelmalta? :/
Ei kuulosta. Miksi sä yrität vetkutella? Lähetä se eropaperi tänään, pakkaa kamasi ja häivy lopullisesti. Mitä helvettiä sä temppuilet?
Mee turvakotiin lasten kandsa Ne sumplii sun kaikki asiat, vuokrakämpät, tms. Saat keskusteluapua ja selvyyttä asioihin. Ei tuu automaattisesti lastensuojeluasiaa jos lasten kanssa asiat kunnossa, mutta tässä tapauksessa lastensuojelu on varmasti paikallaan.
Oon itse ollu turvakodissa ja se pelasti mun tilanteen kun ei tuollaisessa tilanteessa osaa itse selkeästi ajatella. Eli eka askel sun on otettava itse ja turvakoti on paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän ehdottaa jotain kompromissia seuraavaksi, esim. olisimme siellä asunnossani vaikka viikonloput aluksi. Mies luulee, että _minä_ huijaisin häntä jotenkin, koska hän itse on sellainen. Hän ei luota ihmisiin ja on aggressiivinen, koska hän itse huijaa ja ilmeisesti häntä itseään on lapsena kohdeltu kaltoin & hänen lapsuudenkotinsa on aivan henkisesti sairas ympäristö plus ilmeisesti hänellä on perinnöllinen taipumus persoonallisuushäiriöihin (hänen äidin puolen sukulaisissaan on vastaavia tapauksia useampi). Mutta kun psykopaattiin on aluksi niin helppo ihastua, kun ne osaavat esittää niin fiksua ja filmaattista ja lempeää jne. :/ Kunnes alkaa tipoittain käydä ilmi kaikenlaista kamalaa.
No joo. Kuinka uskoisit ettei sopuero teidän tapauksessa ole mahdollista? Keräät kamppeesi ja lapset ja muutat. MIes löytää parissa viikossa uuden naisen kiusattavakseen jos kunnon psykopaatti on.
Joo, näin teki mun eksä. Oli jo vuodessa naimisissakin meidän avoeron jälkeen. Onneksi ei ollut lapsia. Kuule. Et tule saamaan siltä mitään nimeä mihinkään paperiin suosiolla. Te ette tule sopimaan sovussa eron yksityiskohdista. Sun on valittava: joko sanelet ne eron ehdot ja käytät apunasi tarvittavia virkamies- ja tukikoneistoja tai sitten olet nalkissa forever ja voit lakata nuo eropuheet, koska ne luultavasti vain ärsyttävät miestäsi.
P.S. Kun me erosimme ja olin selvästi ilmoittanut, että homma on slut ilman mitään palaamismahdollisuutta, piti siltikin kiristää ja pakottaa kaikki käytännön järjestelyt ja niissä meni kuukausia verrattuna normaaliin tapaukseen.
Lisään vielä, että on ihan mahdollista ettei miehesi edes jaksa ottaa lapsia riesakseen kovin usein, kun huomio keskittyy uuden naisen pyydystämiseen ja sitomiseen.
Jos ihmisen kanssa on mahdotonta elää sovussa, on hänen kanssaan vielä mahdottomampaa erota sovussa.
Jankuti, jankuti, jankuti. Lopeta jo, ja hanki itsellesi joku lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että on ihan mahdollista ettei miehesi edes jaksa ottaa lapsia riesakseen kovin usein, kun huomio keskittyy uuden naisen pyydystämiseen ja sitomiseen.
Mies käyttää lapsia pelinappulana niin kauan kuin pystyy kiristämään ap:tä niiden avulla. Kiinnostus voi laantua suuresti myöhemmin, etenkin jos ap ei näytä miehelle omia tunteitaan liittyen miehen ja lasten tapaamisiin. Niistä tunnereaktioistahan nuo hullut elävät ja niiden tuottaminen pitäisi nyt lopettaa.
Ap. on pelkkä trolli. Ihan selvä selitysten kaava.
Alue: Aihe vapaa
Ai niin! Ja sellainen juttu vielä, että mulla ei ole enää kovin kauan varaa maksaa vuokraa siitä asunnosta, sillä nyt joudun maksamaan miehelle vastikkeen jne. Luulin asuntoa hommatessani, että mies pitää sanansa sen osalta, että saisin muuttaa sinne lasten kanssa. Kun hän sai vihiä asiasta, niin muuttikin välittömästi mielensä. Jopa epätoivoissani olen joskus miettinyt, että luikkisin itse pois tilanteesta, kun en vain enää osaa ja jaksa kohta puolustautua häntä vastaan. Mutta vielä olen sisukkaasti puolustautunut ja haluan toki huolehtia lapsista. Lapseni ovat tärkein syy siihen, että jaksan tsempata ja elää niin kammottavassa painajaisessa. Kyllä tästä pääsee pois - olisi vain kivempaa päästä nopeammin. Jos mies olisi myötämielinen, niin voisimme muuttaa sovussa vaikkapa heti tänään.