Lapset vain välineurheilua ja kilpailua muiden äitien kanssa???!!
Olen nyt puolivälissä ensimmäistä raskauttani, ja kauhistunut jo äitien tarpeesta päteä äitiydessään. Tuntuu että kaikkialla on vain sellaisia äitejä, joiden mielestä tärkeämpää kuin oma lapsi kokonaisvaltaisena olentona, on vaatteet (varsinkin ne, joita käytetään kaupassa), imetystavat, synnytystavat, kaikenlainen tilpehööri, tila-autot ja luoja tietää mitkä! Lähipiirissäni näitä samanlaisia kuin täälä palstoilla, joista oma siskoni kaikkein pahin!
Tuleeko minustakin samanlainen? Vai onko mahdollista äidiksi tultuaan keskittyä olennaiseen (lapsen hyvinvointiin) ja jättää tuollainen kilpailu ja tavaroilla elvistely sikseen!!??
Kommentit (9)
Kyllä sitä ehtii imetystapojakin vertailla, vaikka lapseen keskittyykin täysipainoisesti ;). Ja juuri ne (me), jotka keskittytään lapseen kybällä taidetaan muutenkin miettiä niitä vertailuja sun muita juttuja.
kilpailla muiden, tunetmattomienkin, kanssa kaikesta. jos tosiaan tuntuu, että kaikki äidit on tuollaisia, niin arvelen että sulla nyt hieman nuo raskaushormoonit hyrrää..... relaa tyttö!
Tietyntyyppiset vaatteetkin helpottavat sekä omaa että lapsen elämää esim. bodyt on aika käteviä vs paitoihin jne. Eli ei kaikessa ole kyse kilpavarustelusta, vaan usein on kyseessä ajatus helpottaa/järkevöittää perheen, johon siis vauvakin kuuluu, elämää!
pina kuin omia. En tainnut nyt osata ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin..
jonkinlaisiksi madonnoiksi lapsen syntymän jälkeen. Kaikilla muilla elämänalueilla kilpailu ja kilpavarustelu on suorastaan kansalaisvelvollisuus, mutta äitien pitäis elää jollakin omalla hyminä-planeetallaan. Miehilläkin kilpailu kuuluu hyväksyttynä osana isyyteen, - kaikenmaailman hienot autoradat sun muut pitää saada. Mutta äitien ei saisi reimatekeistä kiinnostua.
Ja TOTTA KAI lapsen hyvinvointi on pääasia ja blaa blaa.
vertailla em. asioita niin, että ne alkavat tuntua tärkeimmiltä. Multa esim yksi kaveri kysyi, ajonko ostaa lapselleni jonkin tietyn merkkisen (en nyt muista mikä merkki) haalarin, vai tyydynkö halvempaan!!! Menin aivan hämilleni. Eihän lapseni ole edes syntynyt vielä, enkä tosiaan tiennyt että tollasia asioita " pitäisi" syntymän jälkeenkään pohtia.
ihmisten juttuja niin kamalan tosissaan =). Minä ainakin voin just möläyttää jotain noin tyhmää pitääkseni keskustelun käynnissä.
Kaikki äidit joutuvat sen lisäksi vauvojen vertailukierteeseen. Tyylejä on monia. Esim. " meidän Pasi-Petteri on kolmekuisena jo 70 senttinen. Kuinka teidän tyttö voi olla vasta kahdensankuisena samaa kokoa" . " Meillä kontattiin, syötiin lusikalla, puhuttiin, noustiin pinnasängyssä niin ja näin aikaisin. Siis eikö teillä, vieläkään?"
*huoh, idiootti*