Havahduin keski-ikään

Olen koko aikuisikäni elänyt jotain elämätöntä teini-ikää. Parikymppisenä olin vakiintunut "miehen" kanssa, jonka tapasin 16-v ja joka tavallaan auttoi itsenäistyään ankarasta alkoholistivanhempien kodista. Oli asuntolaina, auto ja amk-opinnot alalle, mille en edes halunnut. En vain uskonut pystyväni parempaan.
Kun meni poikki 22-v:na, tuntui että taannuin murrosikään ja etsin itseäni. Myöhemmin hain yliopistoon ja jätin amk-alan, vaikka olisi ollut töitä. Etsin, asuin ulkomailla, etsin lisää.. Kävin vähän aikaa terapiassa. Jotenkin levottomuuksissani kuitenkin seurustelin, menin avo- ja lopulta avioliittoon. Olisin saanut yo-alaltani projektityölle jatkoa, mutta muutin ulkomaille taas, aviomies myös. Etsin taas uutta alaa ja opiskelin. Menin terapiaan taas.
Nyt havahduin yhtäkkiä keski-ikäisyyteeni. Olen 34, cv:ni on täynnä pätkätöitä, kun en ole jäänyt mihinkään pitkäksi aikaa. Lapsia en ole halunnut, kun olen kuvitellut, että aikaa on. Jos ei olekaan? Enkä tiedä vieläkään, haluanko lapsia. Pelkään, että en saa töitä. Pelkään, että en rauhoitu ja elämäni menee hukkaan. Pelkään, että mies alkaa haluta lapsia.