Miksi ihmiset haluavat asua Helsingissä?
Miksi ihmiset haluavat asua Helsingissä?
Tuli käytyä kaverin luona ja vietettyä pari päivää Helsingissä käyden katsomassa samalla Hifk-Tappara - peliä. Olin käynyt aikaisemminkin Helsingissä, mutta tällä kertaa vietin useamman päivän Helsingissä kaverin esitellessä eri paikkoja. Alla muutama huomio:
Rakennukset ja kadut ovat ihan ydin, ydin keskustaa lukuunottamatta likaisia, vanhoja ja sotkettuja sekä paljon juoppoja ihan jokapaikassa. Puhumattakaan ydinhelsingin lähietäisyydessä olevista alueista, joista osa on täysiä gettoja, jotka täynnä nistejä ja maahanmuuttajia. Muutamat hienoimmat kadut ovat kyllä hienoja, mutta siinä kaikki. Ei uskoisi, että ollaan sivistyneen maan pääkaupungissa.
Tampereella on ihan yhtäpaljon palveluita ja silti 100 kertaa siistimpää ja vähemmän nistejä. Asuntojenkin hinnat huitelee jo kuulemma jossain New Yorkin hintojen tasolla niin on kyllä jotain pielessä. Kaveri luetteli pokkana paikkoja, joissa ei yksinkertaisesti uskalla liikkua ilta/yöaikaan. Onko tälläisessä paikassa hyvä asua?
Olisi mukava kuulla Helsinkiläisen tai Helsinkiin muuttaneen kommentit asiasta ja heidän näkökulmansa.
Kommentit (42)
Mmmjaa. No riippuu kyllä aika paljon asuinalueesta, ei nuo vanhat talot ja spurgut ole mikään automaatio. Pientaloalueet rauhallisia ja mukavia. Esim. vaikka paloheinä tms.
Itse olen syntynyt ja asunut koko ikäni Helsingissä. Tämä on vähän niinkuin kotipaikka. Suku, ystävät, työ ja harrastuksett on täällä. Miksi pitäisi muuttaa pois?
Olen täältä kotoisin ja täällä on kivaa. Kelpaako?
Mietin sitä häpeää jos pitäisi asua Tampereella, enkä pärjäisi kyvykkäiden parissa.
Ei tulisi mieleenkään muuttaa muualle. Tämä on koti, täällä on kaikki mitä tarvitsee, täällä koko ikäni asunut.
Syntyperäinen stadilainen ei lähde Stadista.
Muut, eli maalaiset, saattavat viihtyä muuallakin.
Missä olet ollut ihan ydinkeskustaa lukuun ottamatta?
Asun Munkkivuoressa ja ei kyllä juuri ole mitään häiriöitä. Asuuko kaverisi Itä-Helsingissä?
(ps. maallakin voisi perusopetuksen puitteissa oppia kirjoittamaan)
Eniten koskaan elämässäni olen pelännyt, kun olin iltaa viettämässä lahden liipolassa. Jäi kyllä helsingin kontulat ja malmit aika pahasti kakkoseksi...
Itseäni sinne houkuttelisi sulatusuunimaisuus. Elämä olisi aidompaa koska kaikki ryhmät ovat siellä edustettuina. Kotikaupungissani ei esim. ole taideskeneä käytännössä alkuunkaan. Ainoastaan lätkää. En minä harrasta taidetta juurikaan mutta kaipaisin heitä tasapainottamaan henkistä ilmapiiriä. Noin esimerkiksi.
Ihan yhtä paljon alkoholisteja ja nistejä on Tampereellakin, kun suhteuttaa väkilukuun.
Helsingissä on kuitenkin työpaikkamahdollisuuksia ja erilaisia tapahtumia paljon enemmän kuin missään muualla Suomessa. Paljonhan silti kuulee, että ihmiset haluaisivat muuttaa sieltä muualle, mutta jos ei omat työmahdollisuudet niin vähintään puolison työ kuitenkin pidättelee.
Helsinkiläinen olen. Hakaniementorin läheisyydessä asuin elämäni ekat 20 vuotta. Muutaman vuoden asuin Vallillassa. Nyttemmin täällä Keskuspuiston kainalossa "maalla".
Rakastan kotikaupunkiani, se on kaunis ja viihtyisä. Voihan se olla, etten näe sitä suttuisuutta ruusunpunaiset lasit silmillä. Itäkeskusta idempänä en ole vissiin aikuisiälläni käynytkään.. Aseman seutua ja Kaisaniemen puistoa en pidä pelottavina paikkoina, mä kuljen siellä usein öisin kotiinpäin.
Spugeja on joka paikassa, Tampereellakin. Sekin on kaunis ja viihtyisä paikka. Paljon kesiä siellä on viettänyt. Tampereella on oma erilainen henkensä kuin stadissa. Verkkaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä häpeää jos pitäisi asua Tampereella, enkä pärjäisi kyvykkäiden parissa.
Kummeli > Putous. Fakta.
Vierailija kirjoitti:
Syntyperäinen pohojalaanen ei lähde Seinäjoelta.
Miltä kuulostaa noin?
No en asu Helsingissä vaan pikkukaupungissa etelä-rannikolla, mutta voisin kuvitella asuvani pääkaupungissamme sulautuakseni joukkoon. Olen siis ihan tavis, mutta täällä tuppukylässä kaikki "tietävät" toistensa asiat, jos menet kauppaan liian meikattuna tai ilman meikkiä väsyneenä, aina tollotetaan. Kaipaan anonyymiutta. Ainut miinus Helsingissä liikenne ja asumiskustannukset. Toisaalta olen kotoisin Savon pikkupaikkakunnalta, ehkä paluumuutan sinne joskus 😊.
En ymmärrä koska en siellä halua asua. Vantaalla asustan koska koen enemmän omakseni, myös työpaikka täällä. Aikoinaan kun vantaalle muutin, eräs ystävä halveksivaan sävyyn sanoi vain että olisit nyt edes helsinkiin muuttanut. Miksi ihmeessä? En halua maksaa ylihintaista asuntoa helsingissä, jossa ei varsinaisesti "ole minulle mitään ", ja vielä kulkea kuitenkin vantaalle töihin sen lisäksi. Täältä löytyy kyllä kaikki mitä tarvitsen. Mielelläni muuttaisin paaaljon kauemmas täältä, muttamutta..
Missähän ihmeesssä olet pyörinyt? En tunnista Helsinkiä kuvauksestasi alkuunkaan.
Jos joskus muutan takaisin Suomeen, on Helsinki ainoa vaihtoehto jonne haluan muuttaa. En kestä pieniä paikkoja jossa kaikki tuntevat kaikki, jopa Helsingissä ahdistaa kun aina joku tuttu tuntee jonkun jne. Miljoonakaupungissa rakastan sitä anonyymiyttä joka minulla on. Toki on monia muitakin syitä, mutta ne kaikki pohjautuvat siihen että Helsinki nyt vain on Suomen isoin kaupunki.
Itselläni on kapea-alaista erikoisosaamista alalta, jonka kaikki työpaikat ovat Suomessa keskittyneet Helsinkiin. Ulkomaille en halua muuttaa, joten töissä on käytävä Helsingissä. Keskusta-asumisesta en tykännyt, joten muutettiin pientaloalueelle. Täällä on tosi siistiä ja rauhallista. Ei pultsareita eikä narkkeja vaan ihan tavallista keskiluokkaa. Uskallan liikkua ja annan koululaistenkin liikkua itsenäisesti.
Olen kotoisin Tampereelta. Kiva kaupunki, mutta on sielläkin pultsareita, narkkeja ja sotkuisia paikkoja.
Helsinki on naisten kaupunki. Paljon sosiaalisia menoja, paljon kulttuuria ja paljon potentiaalisia laatumiehiä. Miehet viihtyvät paremmin muuallakin.
Naiset hakeutuvat aina isoihin kaupunkeihin, kuten vaikkapa tästä kartasta voi tulkita: https://www.espon.eu/export/sites/default/Images/Publications/MapsOfThe…
Huvittaa tuo Itä-Saksa ja Berliini. :D Pystyn sieluni silmin näkemään sen nenien nyrpistelyn, kun tullaan lännestä junalla noiden miesvaltaisten alueiden läpi ja se helpotuksen huokaus, kun tullaan junasta pois Berliinissä.
Kallistahan tämä on, mutta täällä kun olen asunut koko elämäni, niin eipä nyt hirveemmin kiinnostaisi vaihtaa asuinpaikkakuntaa. Joutuisin rakentamaan koko sosiaalisen elämäni tyhjästä uudelleen?