Kummallisimmat/hauskimmat/rasittavimmat puhelinmyyjät
Muistui mieleeni yhdestä netin mainoksesta, että muutama vuosi sitten minua vainosivat puhelinmyyjät jotka kaupittelivat syöpävakuutuksia todella uhkaavaan sävyyn. Tyyliin: "Ai ei kiinnosta vai? Mutta mietipä tilannetta kun se syöpä tulee, vaikkapa rintasyöpä, siihen kuulepa sairastuu näin-ja-näin moni nainen vuodessa, ja ei olekaan rahaa hoitaa sitä. Siinä talous hyvin äkkiä romahtaa!"
En todellakaan ostanut. Taisin antaa palautettakin että tuo teidän pelotteleva markkinointistrategia ei oikein uppoa. Nyt ei ole mitään kuulunut enää.
Kommentit (22)
Viime aikoina olen huomannut, että puhelinmyyjät antavat puhelimen hälyttää vaikkapa minuutinkin verran ennen puhelun katkaisemista. Ennen ei tuollaista tapahtunut.
Sitten muistuu mieleeni puhelinmyyjä, joka kauppasi jotain hyvinvointiin liittyvää kirjasarjaa. Tästä on jo aikaa, liekö tuollaisia kirjoja enää olemassakaan. En ollut yhtään kiinnostunut ja koetin kertoa, että olen jonkinlainen asiantuntijakin noissa jutuissa, joten en siksikään tarvitse mitään yleisluontoista kirjasarjaa aihepiiristä. Kirjasarjan mukana olisi tullut jokin aika arvokas lahja. Nuorehko naismyyjä antoi ymmärtää, että ole todella tyhmä, ellen tajua ottaa kirjasarjaa, kun saisin niin hyvän lahjankin. Jäi todella vastenmielinen olo.
Mulle on kans soiteltu tuolta syöpävakuutushommasta. En vastannut vaan googletin numeron ja sieltä selvis et mikä numero kyseessä. Tallensin numeron puhelimeen ja estin.
Minulle soitti nuori poika yhdeltä puhelinoperaattorilta ja kauppasi kanavapakettia. Tyynesti kuuntelin ja vastailin
Myyjä "Täs ois tällane hieno kanavapaketti, leffat, sarjat ja urheilut vielä päälle! Kattokko mitä urheilua?"
Minä "No.. minä en oikeastaa urheilua seuraa, riittää, kun naapurit seuraa ja huutaa.."
Myyjä "Entä leffat ja sarjat?"
Minä "Ne minä katson netistä, Netflixistä tai muualta"
Tässä vaiheessa alkoi poikaa selvästi jo hieman huvittamaan, kuulin miten pidätteli naurua, ei siinä, kyllä minuakin alkoi huvittamaan koko tilanne
Myyjä "No harmi, ku tässä kanavapaketissa ois kaikki herkut ja vaikka et urheilua kattoiskaa, ni laita sitte vaikka vieraat kattomaan, kun kylään tulevat!"
Tuossa vaiheessa myyjä repesi täysin ja pahoitteli kovasti. Itse nauroin myös ja selitin, että on varmaan hauska yrittää myydä kanavapakettia ihmiselle, jolla ei ole telkkaria. Kovasti tämä myyjä kiitteli ja toivotti päivänjatkoja.. Että taisin piristää päivää ja itsellekin tuli huvittuneella tavalla hyvä mieli.. :D
Rasittavia on ne firmat, joissa jatketaan soittamista, vaikka niille sanoo suoraan, että ei osta eikä halua näitä puheluja. En tiedä ostaako joku sellaiselta, mutta minä ainakin kyllästyn niihin soittoihin ja pistän koko firman boikottiin.
"Sulle on kertynyt bonusta 60€! Ja meillä olis nyt ihan huipputarjous Cosmopolitan-lehdestä, 6kk hintaan..."
"Miten mulla voi olla bonuksia kun en oo ikinä mitään tilannut?"
"Ööh no totaa...."
"Juu en ole kiinnostunut, moikka."
Ei nyt niinkään hauska mut ton jälkeen pidän noita entistä enemmän kusetuksena :D
Mulle kaupattiin kanssa syöpävakuutusta niin ällöttävään tyyliin, että tein myyjästä valituksen.
Minua ahdisteli ulkomainen sijoituspalvelun kauppaaja. Hän soitti kerran ja toisen ja kolmannen. Kun en vieläkään tarttunut hänen häikäiseviin rahastoihinsa, hän kävi hankalaksi ja jopa kehotti minua että älä ole tuollainen runkkari. Silloin ymmärsin, mitä on hard selling. Myyjä kuvittelee, että kun asiakkaan haukkuu runkkariksi, niin sitten hän jo ostaa.
Mulle soitti joskus nuori jätkä DNA:lta perjantai illalla ja olin vähän hiprakassa, vähän kaksimielistä läppää molemmilta ja naurettiin mahat kippuralla, ei se meinannu saada asiaansa sanottua nauramiselta :D
Vaihdoin liittymää ja pari päivää liittymän oston jälkeen tuli kaupittelupuhelu, joka aloitettiin että "No onkos teidän taloudessa muita liittymiä jotka voitas nyt vaihtaa kans?" Ja kaiken maailman kanavapakettien irtisanottavia koeaikoja yritettiin tyrkyttää väkisin kysymällä vaan sähköpostiosoitetta. "Annatko sun sähköpostiosoitteen ni pistetään paketti tulemaan!" Onneksi kuuntelin tarkkaan ja osoite jäi antamatta. Olin siis liittymän tilaushetkellä tietoisesti jättänyt ottamatta nuo kokeilujaksot, koska ei kiinnosta. Jäi p*skan maku suuhun koko vaihdosta.
Tuuli tai vesisähkön myyjät. Kun kysyy miten se sähkö kaapelissa eritellään ydinsähköstä niin alkaa änkytys.
Samasta verkosta siis kaikki tulevat.
Valehtelijat on ehkä pahimpia. Väittävät että olen osallistunut kyselyyn/kilpailuun/mihin lie puoli vuotta sitten ja nyt sais sitten ihan ilmaisen lehden, mitään ei tarvitse maksaa, ihan on ilmaista. Mutta postimaksuja pitää puolen vuoden lehdistä maksaa 80e. Kiitti ja tuuttuuttuut...
En osallistu koskaan netissä mihinkään kilpailuihin enkä vastaa kyselyihin. En jakele numeroani netissä kenellekään. Sitten puhelinmyyjä väittää, että en vain muista osallistuneeni. joo, mutta kun mä kyllä muistan, koska se on sääntö, etten osallistu mihinkään.
Vuosia sitten tilasin Kotilieden vain siksi, että se puhelinmyyjä oli niin mukava ja osasi antaa puhelinmyyntitilanteesta asiakkaalle hyvän mielen.
Huvittavin oli se kun vaihdoin muuton yhteydessä myös puhelinliittymän. Vanha liittymä ei toiminut kunnolla uudessa talossa, vaan piti mennä ulos puhumaan puhelimeen. Puhelinliittymäfirmojen tapoihinhan kuuluu soittaa vanhalle asiakkaalle ja koittaa houkutella tämä takaisin, joka myös jälleen tapahtui. Kerroin tästä ettei heillä ole kunnon yhteyksiä uudessa osoitteessa ja hän tarkisti myös asian ja totesi et joo on kyllä surkeat yhteydet. Mutta heidän on myös pakko kysyä asiakkaalta, että mitä heidän olisi pitänyt tehdä toisin. Nainen nauro tämän kysyessään ja itsekkin aloin nauramaan ja sanoin 'käykää rakentamassa tähän lähelle lisää mastoja. Heti vaihdan takas jos sen teette'.
Nainen ymmärsi siis tilanteen hyvin mutta hänen piti kysyä ne kysymykset mitkä on määrätty. Jälkikäteenki vähä naurattaa nuo säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavin oli se kun vaihdoin muuton yhteydessä myös puhelinliittymän. Vanha liittymä ei toiminut kunnolla uudessa talossa, vaan piti mennä ulos puhumaan puhelimeen. Puhelinliittymäfirmojen tapoihinhan kuuluu soittaa vanhalle asiakkaalle ja koittaa houkutella tämä takaisin, joka myös jälleen tapahtui. Kerroin tästä ettei heillä ole kunnon yhteyksiä uudessa osoitteessa ja hän tarkisti myös asian ja totesi et joo on kyllä surkeat yhteydet. Mutta heidän on myös pakko kysyä asiakkaalta, että mitä heidän olisi pitänyt tehdä toisin. Nainen nauro tämän kysyessään ja itsekkin aloin nauramaan ja sanoin 'käykää rakentamassa tähän lähelle lisää mastoja. Heti vaihdan takas jos sen teette'.
Nainen ymmärsi siis tilanteen hyvin mutta hänen piti kysyä ne kysymykset mitkä on määrätty. Jälkikäteenki vähä naurattaa nuo säännöt.
Sääntösuomessa on säännöt. Asioilla ei sitten niin väliä olekkaan. NL ajan jäänne.
Mä katkasen aina heti puhelun, kun se p:n puhuminen alkaa. Ei vaan jaksa sitä typerää lirkutusta. Kerran joku muija tiuskas, että kuuntele nyt edes mitä mä sanon. Saakohan ne jotain provikkaa, jos kuuntelee koko puhelun loppuun? No thank's.
Pahin on ollut känninen nainen, joka kaupitteli jotain lehteä naureskellen. Sitten on ne vähän säälittävät tapaukset, jotka lukevat konemaisesti valmista tekstiä, eivätkä kuuntele, kun kieltäydyn huikeista tarjouksista. Pakko löydä luuri korvaan noille.
Pahimmat eli parhaat ovat Sanoman omat lehtimyyjät, jotka ovat niin pirun mukavia ja taitavia. Varmaan jossain tietokannassa lukee, että olen yksinäinen sääliö, joten se mukavuus ja rupattelu puree meikäläiseen. Grääh! Oikeasti, ne ovat lehtimyyjien kermaa ja heidän kanssaan on mukava asioida...ainakin siihen saakka kun tajuaa tilanneensa TAAS jonkun lehden, vaikka on vannonut ettei enää yhtään lehteä meidän torppaan.
Mulle joku ulkomaalainen sijoitusmyyjä kyseli, että olisiko siellä ketään ammattitaitoista sihteeriä. Sanoin, että täällä ei ole yhtään sihteeriä ei ammattitaitoista eikä ammattitaidotonta. Suuttui siitä, kun en varannut esimiehelle puhelinaikaa. Kun ei meillä esimiehelle varaa aikoja muut kuin hän itse. Meillä on vain sellainen yleispuhelin, lankapuhelin, johon vastaa kuka ehtii. Itse olen insinööritoimistossa yksi insinööreistä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on ne vähän säälittävät tapaukset, jotka lukevat konemaisesti valmista tekstiä, eivätkä kuuntele, kun kieltäydyn huikeista tarjouksista. Pakko löydä luuri korvaan noille.
Niitä on joskus. Yrittää sanoa väliin jotain, papatus vaan jatkuu. Pistän luurin kiinni.
Joku saakelin skimbaaja soitti mulle ja kauppas jotain suksitouhujulkaisua. Kehui vielä kuinka hyvin multa sujuu ne ja ne käännökset. Juma ja nauta! En oo ikinä edes lasketellut.
Arvatkaa villisti tuliko kaupat?
Töissä saan ilon vastaanottaa englantilaisten seminaarikauppiaiden puheluita. He tuskin edes reagoivat, kun sanon että yrityksemme ei toimi kyseisen seminaarin aiheeseen liittyvällä alalla. Kun lopetan puhelun, he soittavat seuraavalle eli kollegalleni viereisessä pöydässä. Hänkin antaa tietenkin pakit. Vasta paljon myöhemin kuulemme, että joku meidän pomoista on Birminghamissa seminaarissa, joka ei liity meidän bisneksiin millään tavalla. Sitkeys palkittiin!