Lue keskustelun säännöt.
Eteneekö ystäväni suhde liian nopeasti?
21.04.2016 |
Hyvä ystäväni on jo 23 vuotias eikä ole seurustellut ikinä. En näe mitään selvää syytä miksi näin, mutta nyt kuukausi sitten hän tapasi miehen treffien merkeissä ja ovat siitä saakka olleet yhdessä työpäivän kahdeksaa tuntia lukuunottamatta 24/7.
He kävivät yhteisellä lomamatkalla jo parin päivän tuntemisen jälkeen ja olivat siellä pari yötä. Ovat tavanneet toistensa vanhemmat ja viettävät kaiken ajan yhdessä. Nyt ovat lähdössä viikonloppureissuun taas vaikka vasta tulee kuukausi tuntemista täyteen.
Olen huolissani että suhde etenee liian nopeasti. Millä saisin ystäväni uskomaan että näin nopea toiminta on liikaa varsinkin kun ensimmäisestä suhteesta kyse ja hän on ennenkin saanut henkisesti turpiinsa suhde yritykissään.
Olen tavannut miehen ohi mennen ja vaikuttaa kyllä ihan fiksulta, mutta pelkään että ystäväni satuttaa itsensä vielä. Ovat jo puhuneet yhteen muutosta, loppu vuoden lomista jne.
Hänestä on myös tullut se kaveri joka ei enää huomioi kavereitaan vaikka aina sanoi että hänestä ei sellaista tulisi vaan tarvitsee tilaa ja omaa seuraansa.
Kommentit (38)
Kuulostaa minusta normaalilta ensirakkaudelta. Siihen väliin ei kukaan neuvoineen mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin ystävän/ kaverin, koska tällä oli niin järkyttävät ennakkoluulot ++ minun silloista suhdettani kohtaan. Ok, olimme olleet naapureita, joten olimme ehtineet tavata useammin, kun tapasin tämän miehen, kenet tunsin jo vuosia aiemmin, annoin itseni ihastua ja muutin miehen luoksekin. Kaveria nähdessä suurin osa ajasta meni siihen, että ensin kaveri valitti miten ei ehditä nähdä, ja seuraavaksi mitä vikoja/miten kamala mies on. Epäilyttävä, ja se ja tämä ja tuo ei lupaa hyvää. Jaksoin jankata ja puolustaa jonkun aikaa, kunnes totesin, että muutkin ystäväni tapailevat hyvin erilaisia miehiä, eikä siihen ole kellään toisella sanottavaa. "Irtisanoin" ystävyyden. Ei aikuinen ihminen tarvitse siihen ns. viisaampaa kertomaan miten elää elämäänsä. Toista ei voi suojella rakkauselämän kolhuilta. Pysy lähellä, niin olet tukena tarvittaessa.
Ei se minun rakkautenikaan kestänyt vuotta pidemmälle. Mutta oli kaunis juttu silloin, ja tarpeen. Nyt nautin sinkkuajastani, mutta kaverin kanssa ei enää palattu kavereiksi.
Minustakin kuulostaa ihan normaalilta. Itse kun tapasin mieheni, olin hänen kanssaan aina, alusta saakka (poislukien työ- ja koulupäivät), ihan yötä päivää. Virallisesti muutettiin yhteen parin kuukauden päästä ja mentiin kihloihin. Meni siinä vähän aikaa, ennen kuin taas malttoi kavereiden kanssa enemmälti aikaa viettää, mutta sehän kuuluu asiaan, kun oikein rakastuu :) Sitä kun tapaa sen oikean, eikä mikään asia emmitytä, niin se vaan on niin hyvä olla yhdessä, koko ajan <3
Ei tuossa nyt mitään vaarallistakaan ole. He viettävät aikaa yhdessä ja matkustavat, mutta eivät ole esim tekemässä lapsia, ottamassa asuntolainaa tai kumpikaan ole antamassa rahojaan toiselle. Ei hätää.
Kuulostaa normaalilta ensirakkaudelta. Ei kuulu sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin meni meilläkin. Nyt yhteistä taivalta takana 14 vuotta. On yhteinen lapsi ja asuntolaina.
Antaa mennä vaan. Onko nyt oikeasti ongelma se, että ystäväsi suhde etenee nopeasti vai se, että sinä et saa ystävältäsi yhtä paljon huomiota kuin ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä tavaton. Vai olet huolestunut ystävästäsi aikuisesta ihmisestä? Älä viitsi. Olet niin kateellinen että aivan haiset. Anna aikuisen ihmisen olla. Toivottavasti he kohta muuttavat yhteen ja menevät heti naimisiin.
Niin minä ja mieheni teimme 30 vuotta sitten. Minulla oli myös myrkynniellyt kateellinen ns ystävä. En ole häntå kaivannut. Elämä on paljon parempaa ilman ilkeitä kateellisia ihmisiä.
Se on sitä elämän koulua, anna toisen oppia. Olet sitten tukena eron sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän se varjopuoli on siinä, että viettää enemmän aikaa toisen kanssa? Mitä sä opit siitä toisesta ihmisestä nysväämällä himassa ja katsomalla Bumtsibumia telkusta yksin? Eikö nyt ole parasta vaan tutustua niin nopeasti kuin mahdollista, että näkee nopeammin jos se on ihan paska jätkä ja voi siirtyä etsimään parempaa.
Me edettiin noin, vuonna 1982. Edelleen yhdessä. Eihän tuossa ole lapsiakaan mukana joten riski on olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jännä ilmiö! Miksi kaveriporukan pidempään sinkkuna olleita kytätään näin? Kun ei ole ennen seurustellut, ei saisi niin tehdä nytkään? Tosi outoa vallankäyttöä.
Kaverisi suhde kuulostaa ihan normaalilta. Jokaisen pitää itse surra sydänsurunsa, jos sellaisia tulee.
En komppaa muita täällä, vaan toivon ystäväsi ja ystävyytenne takia että tahti hidastuu vähän. Jos kiivas tahti pysyy yllä ja suhde kariutuu, tulee ystäväsi putoamaan kovalta ja korkeaa. Jos kiivas tahti pysyy ja he päätyvät viettämään loppuelämän yhdessä, et luultavasti enää saa ystävyyttänne takaisin, sillä kyseinen ihminen vaikuttaa sellaiselta joka uppoutuu täysin parisuhteeseensa. Olin itsekin tuollainen hölmö ensirakkaudessani ja menetin silloiset ystäväni. Älä kuitenkaan neuvo ystävääsi, sillä hän katsoo maailmaa rakkaudenpunaisten lasien läpi ja ottaa vain itseensä jos kritisoit hänen suhdettaan. Jättäydy taka-alalle hetkeksi ja toivottavasti ystäväsi tajuaa ihmetellä miksi yhtäkkiä hänen elämässään ei ole muita kuin tämä poikaystävä ja alkaa kaipaamaan myös suhteen ulkopuolista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on sitoutuvaa tyyppiä. Hän ei ole seurustellut aiemmin, koska ei ole ollut riittävän vakuuttunut tyypistä. Nyt on. Veikkaan, että se on menoa nyt. Tämän miehen kanssa hän on loppuelämänsä. Meillä on suku täynnä vastaavia tarinoita.
Ootteko te kaikki mammat tollaisia ripustautujia? Että kun tavataan mies niin hyvästi ystävät ja ei muuta kuin lastenvaunuja valitsemaan. Kyllä voi rakastaa palavasti ilman että rakentaa koko sosiaalisen elämänsä sen seurustelukumppanin varaan. Ei oo mitenkään kadehdittavaa vaan vähän säälittävää. En ole siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te kaikki mammat tollaisia ripustautujia? Että kun tavataan mies niin hyvästi ystävät ja ei muuta kuin lastenvaunuja valitsemaan. Kyllä voi rakastaa palavasti ilman että rakentaa koko sosiaalisen elämänsä sen seurustelukumppanin varaan. Ei oo mitenkään kadehdittavaa vaan vähän säälittävää. En ole siis ap.
Ei olla, mutta ei kuulu mulle, jos joku toinen on sellainen.
Kuulostaa että tunnemme saman ihmisen kun kaikki täsmää. Ja jos kyse samasta ihmisestä niin hän todellakin ansaitsee vähän ymmärrystä asian suhteen! On aina tukenut muita vaikka ollut vähän onneton sinkkuna. Ei kuitenkaan ole myöskään tyytynyt kehenkään huonompaan ja tämä kyseinen mies on nyt se mitä hän on "etsinyt". Anna olla, kyllä se vielä palaa kavereiden luokse kunhan saa varmuuden ettei kyseinen mies ole vain unta.
Ystävillä on oikeus tehdä omat virheensä. On sekin parempi kuin elämätön elämä. Minun ystävilläni on viimeisen 30 vuoden aikana ollut kaikenlaisia vääriä miehiä, mutta en minä heitä sen vuoksi ole hylännyt, eivätkä he minua. Yksikin muutti 500 km päähän eikä juuri antanut kuulua itsestään pariin vuoteen mitään, sai pari lasta sille miehelle tiuhaan tahtiin. Eihän siitä hyvää sitten pitkällä tähtäimellä seurannut, ja hän tarvitsi ystävien tukea kovastikin jonkun ajan kuluttua. En minä ollut sen parempi, olemme monikin nyt eronneita ja ehkä vähän kolhitumpia ja viisaampia. Ja edelleen ystäviä.
Jos olet oikea ystävä, seuraat miten ystäväsi voi, ja tarjoat keskusteluseuraa vaikka teekupin tai viinilasin äärellä. Ehkä sinullakin on muutakin elämää siksi aikaa, kun ystäväsi on uppoutuneena ensirakkauden alkuhuumaan.
Me olimme illalla leffassa, seuraavana päivänä muutimme yhteen ja nyt 23.vuosi menossa. Me kumpikin tiesimme, että se elämäni rakkaus on tässä ja niin on edelleen.
Älä siis puutu aikuisen ihmisen tekemään valintaan, tai päätökseen. Hän elää omaa elämäänsä, tee sinäkin niin.
Et sä oikein voi asialle mitään. Toivotaan, että suhde kestää. Jos ei kestä, niin ainakin ystäväsi oppinee siitä jotain.