Harkittiin koiraa, nyt tutun koira hoidossa eikä harkita enää

Miten voi tulla yllätyksenä, että koira tarvitsee päivittäin monta kertaa ulkoilua?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tulla yllätyksenä, että koira tarvitsee päivittäin monta kertaa ulkoilua?

Ei se tullut yllätyksenä. Sen toteuttamisen aiheuttamat fiilikset yllättivät.

ap

No hyvä, että tajusitte nyt ettekä sitten, kun teillä olisi ollut jo oma pentu. Silti kyllä omituista, että teillä on ollut lapsuuden kodissa koiria, mutta ette tajunneet, että koira tarvitsee useasti päivässä ulkoilua ja koirasta riippuen ainakin yhden kunnon lenkin päivässä. Ethän sä itsekään pärjää kerran päivässä kusella ja paskalla käymällä vai pärjäätkö?

Ehkä tässä on taustalla se, että lapsuudenperheissä kaikki perheenjääsenet hoitivat koiraa, ja enimmäkseen vanhemmat tietenkin silloin, kun olimme pieniä. Koiran kanssa oleminen oli enemmän rapsuttelua ja leikkimistä kuin lenkkiä, ruokintaa ja kakkojen keräilyä. Aikuistuminen tapahtui tässäkin asiassa :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tulla yllätyksenä, että koira tarvitsee päivittäin monta kertaa ulkoilua?

Ei se tullut yllätyksenä. Sen toteuttamisen aiheuttamat fiilikset yllättivät.

ap

Mä taisin ymmärtää ainoana tämän avauksesi pointin. Muut ihmettelevät miten voi tulla yllätyksenä että koira tarvitsee liikuntaa jne. Tietenkin tiesit sen. Mutta teoria ja käytäntö on ihan eri asiat. Ja lapsuudessa harvat joutuivat osallistumaan koiran hoitoon koko vastuineen, vaan yhteen ulkoiluttamiseen päivässä (jos oli kotona). Lapsena ei huomannut asioita samalla tavalla.

Ymmärrän sua ap tosi hyvin. Tuon orjuuttamisen tajuaa niin hyvin, kun yhtäkkiä koira on siinä ja se jatkuva ulkoiluttamiskierre on todellisuutta. On tosi hyvä, että saitten tällaisen mahdollisuuden nähdä koiranomistajan arkea.

Juuri tämän takia olisi hyvä, että koiraperheessä olisi oma, aidattu piha. Sinne voi päästää tekemään hätäpissat, jos lenkki myöhästyy jostain syystä vähäsen. Piha ei tietenkään korvaa lenkkiä, mutta antaa joustoa arkeen.

Ymmärrän sua ap! Itselläni oli lapsesta asti koira, joka muutti kanssani kun muutin pois kotoa. Arki koiran kanssa oli siis hyvin tuttua lenkkeilyineen ja ettei mihinkään voinut lähteä ilman että mietti koska tulee takaisin koiran takia. Koira menehtyi lähes 10 vuotta sitten ja hankittiin alle vuosi sitten meidän perhelle koira, kun muksut alkoivat sitä haluamaan ja itsekin tuntui että kaipaa koiran läsnäoloa. Ja miten sen olikaan unohtanut, miltä se lenkille lähteminen tuntuu pimeänä ja sateisena aamuna... vaikka MINÄ lapsille hoin että siitä koirasta pitää huolehtia ja lenkittää ja päläpälä niin silti MINÄ olen se, jota eniten kiukuttaa ne pissalenkit ja kaikki perheen menot on sidottu siihen elukkaan. Ihana koira, mutta olipas sitä autuaasti unohtanut millaista elämä koiran kanssa on ja kuinka vapaata se elämä ilman koiraa olikaan.

Erittäin hyvä, että teillä oli koira hoidossa! Koiran ottamista harkitsevien pitäisi aina ottaa koira hoitoon vaikka viikoksi ennen kuin hankkivat oman lemmikin, silloin tietää onko se lemmikki kuitenkaan oman perheen juttu vai miellytääkö vain ajatus lemmikistä ja käytännössä sitä uutta perheenjäsentä ei haluakaan. 

Sittenhän tuo meni juuri kuten pitikin. Saitte kokemusta ennen hankintaa. Kissan laatikon puhdistamistakin on hyvä kokeilla jonkun aikaa, ennen kuin hankkii oman kissan.

Mutta tottuuhan koiraan, samalla tavalla kuin tottuu omiin lapsiin ja niiden aiheuttamiin rajoituksiin. Koiran pitäminen on elämäntapavalinta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tottuuhan koiraan, samalla tavalla kuin tottuu omiin lapsiin ja niiden aiheuttamiin rajoituksiin. Koiran pitäminen on elämäntapavalinta.

Ainoa vaan, että lapset kasvaa ja kehittyy. Lapset itsenäistyvät ja reipastuvat ja hoidon tarve vähenee vähenemistään. Koira on ja pysyy "hoidokkina", ehkä 15 tai 17 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tottuuhan koiraan, samalla tavalla kuin tottuu omiin lapsiin ja niiden aiheuttamiin rajoituksiin. Koiran pitäminen on elämäntapavalinta.

Tokihan siihen tottuu, mutta on kaikille mukavampaa - koirallekin - jos tietää etukäteen voiko kuvitellakaan tähän tottuvansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tottuuhan koiraan, samalla tavalla kuin tottuu omiin lapsiin ja niiden aiheuttamiin rajoituksiin. Koiran pitäminen on elämäntapavalinta.

Ainoa vaan, että lapset kasvaa ja kehittyy. Lapset itsenäistyvät ja reipastuvat ja hoidon tarve vähenee vähenemistään. Koira on ja pysyy "hoidokkina", ehkä 15 tai 17 vuotta.

Totta, mutta kyllä koira ja ihmiset jossain määrin oppivat yhteiseloon ja molemminpuolista mukautumista tapahtuu. Yksivuotias nuori koira on ihan eri asia kuin 7-vuotias vaakaa nelijalkainen, jonka kanssa kommunikaatio pelaa ja tottumukset ovat yhteisiä.

Maalla omakotitalossa koira olisi tosi jees. Helsingissä kerrostalossa, ei todellakaan. Itse haluaisin ison koiran jos ylipäätänsä koiran ottaisin. Täällä Lauttasaaressa noita koiria on kyllä tosi paljon, varmaan melkein yhtä paljon kuin ihmisiä, suurin osa kyllä pieniä.

Kannattaa ottaa huomioon myös kaikki kustannukset. Jos koirasta huolehtii hyvin (ja pitää huolehtia) voi tulla eteen paljon eläinlääkärikäyntejä ja se ei todellakaan ole mitään halpaa hommaa.

Tota en tajua, ettei voi lähteä mihinkään jos koiraa ei saa mukaan. Wtf? Kyllä me koiralliset käydään eri paikoissa ihan sujuvasti ja koira on yksin kotona :) Mutta tosi hyvä, että pääsitte kokeilemaan. Ei kaikkien tarvitse omistaa koiraa vaikka niistä tykkäisikin. Minulle koiran ulkoiluttaminen on päivän rentouttavin hetki, yksin metsässä omien ajatusten kanssa tai taajamassa kävelyä musaa kuunnellen.

Vierailija kirjoitti:

Tota en tajua, ettei voi lähteä mihinkään jos koiraa ei saa mukaan. Wtf? Kyllä me koiralliset käydään eri paikoissa ihan sujuvasti ja koira on yksin kotona :) Mutta tosi hyvä, että pääsitte kokeilemaan. Ei kaikkien tarvitse omistaa koiraa vaikka niistä tykkäisikin. Minulle koiran ulkoiluttaminen on päivän rentouttavin hetki, yksin metsässä omien ajatusten kanssa tai taajamassa kävelyä musaa kuunnellen.

Mä en kyllä ilkeä jättää koiraa kauheasti yksin enää vapaa-ajalla, koska se joutuu olemaan työpäivän + matkat eli noin 9,5 tuntia yksin jo pitkästymässä joka arkipäivä. Vapaa-ajalla tuntisin äärimmäisen huonoa omaatuntoa jos taas jättäisin yksin, joten en jätä. Ostoksetkin pyrin hoitamaan työmatkan yhteydessä ettei tarvi taas jättää koiraa illalla yksin. Viikonloppuisin voin joskus käydä nopeasti jossain ostoskeskuksessa, mutta muuten en yleensä käy missään ilman koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Tota en tajua, ettei voi lähteä mihinkään jos koiraa ei saa mukaan. Wtf? Kyllä me koiralliset käydään eri paikoissa ihan sujuvasti ja koira on yksin kotona :) Mutta tosi hyvä, että pääsitte kokeilemaan. Ei kaikkien tarvitse omistaa koiraa vaikka niistä tykkäisikin. Minulle koiran ulkoiluttaminen on päivän rentouttavin hetki, yksin metsässä omien ajatusten kanssa tai taajamassa kävelyä musaa kuunnellen.

Hetki?

Niitä hetkiä on aika monta ja ne kestää todellakin kauemmin kuin hetken.

Joka säässä. Oli pakkasta, sadetta tai rankkasadetta ja tuulta... jouluaamuna, juhannusaamuna, krapula-aamuna, kuumeisena, jalka paketissa, päänsärkyisenä, väsyneenä, yhdellä sanalla: aina.

Ei se ole aina rentouttavaa musan kuuntelua sen "hetken".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota en tajua, ettei voi lähteä mihinkään jos koiraa ei saa mukaan. Wtf? Kyllä me koiralliset käydään eri paikoissa ihan sujuvasti ja koira on yksin kotona :) Mutta tosi hyvä, että pääsitte kokeilemaan. Ei kaikkien tarvitse omistaa koiraa vaikka niistä tykkäisikin. Minulle koiran ulkoiluttaminen on päivän rentouttavin hetki, yksin metsässä omien ajatusten kanssa tai taajamassa kävelyä musaa kuunnellen.

Hetki?

Niitä hetkiä on aika monta ja ne kestää todellakin kauemmin kuin hetken.

Joka säässä. Oli pakkasta, sadetta tai rankkasadetta ja tuulta... jouluaamuna, juhannusaamuna, krapula-aamuna, kuumeisena, jalka paketissa, päänsärkyisenä, väsyneenä, yhdellä sanalla: aina.

Ei se ole aina rentouttavaa musan kuuntelua sen "hetken".

No kyllä se minulle on, usko pois vaan. En muista tilannetta, jolloin minusta olisi ollu kurja lähteä sesseni kanssa ulos :D Mutta mulla on aidattu piha, joten esim. krapula-aamuna mun ei tarvi lähteä. Nuorena sekin kävi kyllä ihan sujuvasti. Mutta ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat erilaisia ja se onkin hienoa tiedostaa!

Jep ei tosiaan ole kaikille koira omistaminen. Yksin en jaksaisi ainakaan meidän isoa ja aktiivista penikkaa. Tarvii kaksi tunnin lenkkiä plus kaksi pisutusta. Toki joskus joustoa pitkistä lenkeistä, mutta seuraavana päivänä extrat sitten.

Kahdestaan ihan jees ja pakolliset menot aina toinen sit "tuuraa" eli viikolla kävin yhden kurssin loputtua istumassa iltaa kurssikaverin kanssa ja mies oli kotona.

Yhdessä ei viititä olla koko iltaa viikonloppunakaan poissa, maksimi viisi tuntia.

Joka viikonlopopu aktiivilenkki vapaana ja jäljestystä koiran kaa, aina ei jaksais mut pakko.

Koiralle koiratreffejen järjestämistä yms. Muuta toimintaa.

Halutaan toinen koira, mutta rivariin vaan ei mahdu.

Kun saadaan muutettua omakotitaloon ja aidattua piha voidaan hankkia koiralle kaveri ja hieman helpottaa.

Mut nää on näitä elämäntapa kysymyksiä, ei sovi kaikille.