Miksi toiset menevät heti kihloihin ja naimisiin?
Olen nyt tutustunut erääseen naiseen, joka meni naimisiin 2012, ja on siis jo eronnut miehestään ja uuden kanssa kihloissa ja suunnittelevat kesähäitä. Lapsikin on jo uuden kanssa. Ja tämä ei ole ainoa laatuaan, tässä lähiaikoina olen erään fb-ryhmän kautta huomannut kuinka moni tätä harrastaa, ja ihan nuoret, kauniit naiset! Parin kuukauden jälkeen kihloihin ja pian pian vaan naimisiin! Miksi? Kertokaa te jotka teette näin? Miksi on pakko mennä naimisiin niin pian? Eikö tavallinen seurustelu ole mitään?
Kommentit (22)
Tiesimme, että olemme sopivia toistemme puolisoiksi. Kaikki vain natsasi niin täydellisesti, ettei siinä ollut mitään järkeä ruveta vuosikausia odottelemaan ja katselemaan. Ja hyvin kävi, ei ole kaduttanut.
Sen vaan tietää, että nyt se on tässä. Mentiin naimisiin vuosi ja kuukausi ensitapaamisesta, siinä vaiheessa oltiin oltu jo runsas puoli vuotta kihloissa ja asuttu sama aika yhdessä, ja saatu ensimmäinen lapsikin. Lapsi tosin ei ollut suunniteltu.
Me vain tiesimme, että tässä on nyt "se oikea". Miksi olisi pitänyt odottaa? Nyt ollaan oltu pian 16 vuotta naimisissa. Jos ero tulisi, en koskaan menisi uudestaan naimisiin.
En ymmärrä itsekään. Niputan kategoriaan "Epätoivoinen, epätasapainoinen ja/tai wt". Anteeksi, olen kauhea. Omassakin ystäväpiirissä näitä tapauksia on ja vaikka ihan normaaleja ovat, niin pidän heitä jotenkin epävakaina ja pitkäjänteisyyteen kykenemättömänä. Itselleni miehen lyhyet avioliitot ja pikaisesti hankitut lapset olisivat totaalinen turn off, vaikka muuten "unelmien mies" olisikin.
Mutta entä jos on jo ollut naimisissa, niin mikä kiire on taas naimisiin? Uskonnollinen vakaumus poissuljetaan. Kalliiksikin se tulee, kun täytyy koko ajan uusia ajokorttia ja passia jne.
Ja mulla loksahti myös palaset heti paikoilleen oman mieheni kanssa, yhdessä ollaan oltu 6 vuotta ja lapsiakin on ja nyt ollaan alettu pohtimaan naimisiinmenoa.
Minä taas en ymmärrä, miksi joku hankkii lapsia ennen naimisiinmenoa. Meille oli ihan selvää, että ensin naimisiin, paljon suurempi sitoumushan se lapsi on. T: 5
Minäkin tiedän näitä tapauksia. Taustalla on ajatus siitä, että kihlat ja naimisiin meno tuo lisää hohtoa suhteeseen. Erot ei tosiaan haittaa, uusi löytyy kyllä ja taas vauvaa tulemaan, kihlat ja naimisiin. Ja fb:ssä hehkutetaan kovaan ääneen että huomaattehan kuinka onnellisia tässä nyt ollaan, huomatkaa nyt!
Itse en ihan periaatteessa onnittele kuin yhdet kihlat ja yhdet naimisiinmenot. Kihloilla ei ole mitään merkitystä, jos ihan kaikkien kanssa kihlaudutaan. Turha siis hehkuttaa.
Voisiko olla, että jotkut haluavat mennä rakastuneina naimisiin, koska siitä saa vielä vähän huumaa lisää. Ja toisaalta, kun on naimisissa, voi jotenkin ottaa rennommin. Ei tarvitse niin paljon pelätä, että toinen ihan pikku riidasta lähtisi kävelemään.
En ymmärrä minäkään salamakihloja ja -häitä, saati lapsentekoa heti alkuun. Itse ainakin haluan tutustua hyvin ja hitaasti ennenkuin edes muutetaan yhteen, varsinkin jos on lapsia kuvioissa.
Jotenkin aina tietää kun jollain tulee kiire kihloihin/naimisiin että on käynyt vahinko (nainen raskaana) ja sitä koitetaan peitellä pikasitoutumisella, vaikka se vaan alleviivaa että on sähläilty.
Tai sitten ollaan niin lapsellisia vaaleanpunaiset lasit päässä että kuvitellaan että se alkuaikojen huuma pysyy vuodesta toiseen...
Me mentiin naimisiin oltuamme reilun vuoden yhdessä ja 6v. onnellista avioliittoa takana ja toivottavasti loppuelämän ajan vielä edessä. Mutta jos jostain syystä eroaisimme, en menisi enää koskaan uudelleen naimisiin, niin päätin jo nuorena - kerta riittää. En myöskään hankkisi lisää lapsia uuden miehen kanssa, lapsilla tulee olla samat vanhemmat.
En mäkään ymmärrä. Vielä vähemmän ymmärrän niitä jotka menevät kihloihin ilman suurempia suunnitelmia naimisiinmenosta. Eihän kihlaus ole mikään juridinen sopimus, eikä siis vaikuta mitenkään mihinkään. Tai no, saavathan epävarmat ihmiset "merkittyä puolison omakseen" sormuksella.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollinen vakaumus
Tämä on huono peruste, jos on vielä niinkin, että tuohon uskonnolliseen vakaumukseen liittyy se, ettei voi oikein erotakaan. Tällaisissa tapauksissa avioliittojen pitäisi perustua tarkkaan harkintaan onnettomien liittojen välttämiseksi. Toisaalta harvassa taitavat nykyään olla sellaiset uskonnolliset yhteisöt, ettei avioeroa sallittaisi.
Jotkut saavat päivänsä prinsessana lakkiaisissaan, jotkut väitöksessään, jotkut 6.12., jotkut häissään. Ei siinä sen ihmeempää...
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä, miksi joku hankkii lapsia ennen naimisiinmenoa. Meille oli ihan selvää, että ensin naimisiin, paljon suurempi sitoumushan se lapsi on. T: 5
No meidän tapauksessa aikomuksena ei ollut edes mennä naimisiin.
Mutta joo, aika pikaiseen mentiin yhteen (muutettiin samaan osoitteeseen). Ihan käytännön syistä. Lapsi syntyi jokusta myöhemmin.
Elämä on tehty elämistä varten. Mitä enemmän kokemuksia, sitä rikkaampi elämä.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ymmärrä. Vielä vähemmän ymmärrän niitä jotka menevät kihloihin ilman suurempia suunnitelmia naimisiinmenosta. Eihän kihlaus ole mikään juridinen sopimus, eikä siis vaikuta mitenkään mihinkään. Tai no, saavathan epävarmat ihmiset "merkittyä puolison omakseen" sormuksella.
Alunperin kihlauksella nimenomaan oli juridista merkitystä mutta harva sitä enää taitaa edes tietää.
Mutta itse menimme mieheni kanssa nopeasti kihloihin ja naimisiin, alle puoli vuotta ensitapaamisesta olimme jo aviossa.
En ollut raskaana, emme olleet epätoivoisia, rumia, kouluttamattomia tms.
Kolmikymppisiä, akateemisia ja ihan viehättäviäkin olimme molemmat mutta tiesimme vain heti että tässä se nyt on :)
Viisitoista vuotta tässä on mennyt eikä ole katumusta tullut. Molemmille siis ensimmäinen avioliitto.
Joillekin naimisiinmeno ja perheenperustaminen on kaikki kaikessa. Ei ole ehkä sitä näköalaa mihinkään muuhun.
On se kumma, että muut menee aina naimisiin ja mä meen aina vain häihin. Kai se suurimmalle osalle jonkinlainen uskonnollinen vakaumus juttu, - Toisaalta jotkut varmaan menevät naimisiin ihan vain siksi, että voivat hyvällä syyllä järjestää yhteiset bileet, johon kutsua kerralla kaikki esiteltävissä olevat kaverit ja ystävät. Toisaalta jos ja kun menee pikaisesti naimisiin, niin minusta saattaisi olla hyvä tässä kohtaa muistuttaa avioehdon tekemisestä. Ja sille joka haluaa hakuua minut nyt itsekkääksi tällaisen ehdotuksen esittämisen jälkeen, niin pahoittelen jo etukäteen. Valitettavasti minä en tiedä yhtä kuvaavaa ilmaisua, jonka osoittaisin tätä kommentoijaa kohtaan.
Me vain tiesimme, että sovimme toisillemme. Lisäksi pientä painetta toi se, että asuimme eri maissa, niin naimisiin mentiin melko pian.