Jos joutuisit jonkun hätäsynnytykseen, osaisitko toimia kätilönä?

Osaisin. Kolme synnytystä itsellä takana ja kaksi keskenmenoa (vastaa synnytyksen kulkua), ja jälkimmäiset olen itse hoitanut pyörtyen kyllä kivusta yms. Lisäksi hätäkeskuksesta saisi apua. Tärkeää on katsoa, missä vaiheessa ollaan (mitä näkyy alapäästä), mikä äidin kunto ja sitten vaan autella sopivasti ja pitää äiti panikoimattomana. Vauvan vointia ei oikein pysty arvioimaan ilman apuvälineitä.

Vierailija kirjoitti:

Oon muuten miettinyt tätä joskus (vaikka olenkin lapseton mies) että mitä jos tommoinen tilanne tulisi vastaan vaikka jossain tien poskessa. En kait mä juuri muuta osaisi kuin rauhoitella tai kannustaa ponnistamaan ja ottaa kopin jos sieltä vaavi pulpahtaa.

Mut mut ... mysteerio on se että mitä tuollaisissa "kenttäolosuhteissa" pitäisi maallikon tehdä sille napanuoralle? Poikki? Jos niin mistä kohtaa? Pitääkö sitoa? Ja entäs se loppu pätkä ja istukka? Tuleeko se pois omia aikojaan vai pitäisikö se "nykäistä"? No joo nyt kun tätä miettii niin todennäköisesti olisin jo tässä vaiheessa pökrännyt sen mamman viereen... :) Mutta olisi kiva tietää noin ihan teoriapohjalta miten tulisi toimia.

Napanuora puraistaan irvistäen poikki ja pää sitaistaan solmulle.

osaisin, ainakin jos lapsi olisi oikeinpäin tulossa. Olen ollut auttamassa lehmien ja muiden elukoiden synnytyksissä lukemattomia kertoja ja omia synnytyksiäkin takana kolme, joten en usko, että ongelmaa olisi, kunhan kaikki vain etenee normaalisti.

Mitä on hätäsynnytys?

Miten hätäsynnytys eroaa normaalista synnytyksestä?

Ei sillä napanuoran katkaisulla ole kiire, yleensä siinä vaiheessa on jo ammattilaiset paikalla kun katkaisu tulee ajankohtaiseksi. Maallikkokatkaisussa verenvuotoriski on suuri ja lisäksi myös infektion vaara on olemassa. Tärkeintä on soittaa apua, rauhoitella äitiä ja tukea vauvan päätä syntyessä. Vauvan ulos tullessa varmistaa ilman kulkeminen (vaivalla pää alempana vartalosta jotta neste valuu pois hengitysteistä ja vauva pääsee itkemään) ja etenkin sen vauvan ja äidin lämpimänä pitäminen.

Vastaus kysymykseen, osaisin toimia jo oman synnytyksen ja koulutukseni osalta.

Kauhee vimma olisi ihmisillä katkoa napanuoraa. Jos joudutte tilanteeseen, älkää katkaisko missään nimessä. Jos istukka syntyy ennen ambulanssin saapumista, laita se samaan kapaloon vauvan kanssa.

Istukkaa ei saa vetää kohdusta, voi aiheuttaa vakavan verenvuodon, kohdun repeämän ja kuoleman.

Kun pää alkaa syntyä, älä koske häpyhuuliin, vain välilihaa voi tukea jos ehtii. Häpyhuuliin koskeminen tässä tilanteessa voi aiheuttaa niiden repeämisen.

Kun vauvan pää on tullut ulos, kokeile sormilla vauvan kaulan kohdalta tuntuuko napanuoraa. Jos tuntuu, vedä se vauvan pään yli. Sitä voi olla useampikin kierros.

Hartioita voi auttaa syntymään siinä vaiheessa kun pää on ulkona, napanuora kokeiltu. Vauvan pää on tässä vaiheessa niin että vauva katsoo äidin reiteen päin. Ota päästä kiinni molemmin käsin ja taivuta alas, jolloin ylempi hartia syntyy ja toisinpäin.

Tyhjennä vauvan suu limasta ja jos hengittää ja huutaa, nosta äidilleen kylkiasennossa. Jos ei hengitä, nosta toisella kädellä jaloista pää alaspäin ja läpsyttele ja hiero pyyhkeellä tms. kunnes alkaa huutaa ja hengittää.

Jos ei virkoa, elvytä.

Jos äiti vuotaa kovasti, paina kohdun päältä (navan ja häpyluun välistä) nyrkillä niin kauan että apua saapuu. Laita samalla vauva imemään äidin rintaa, tämä edistää kohdun supistumista.

Sitten jos vauva syntyy perä edellä, on erithäin tärkeää ettet koske vauvaan ollenkaa ennenkuin se on kaulaa myöten syntynyt. Jos vauvalla on kädet vielä kohdussa ja se pelästyy, levittää kätensä ja syntyminen vaikeutuu.

Kun vauvalta on syntynyt koko vartalo ja pää on vielä sisällä, etsi sormellasi vauvan suu, laita sormi suuhun ja vedä vauvan leukaa rintaa vasten. Auta pää ulos. Ole rauhallinen mutta älä viivyttele.

Muista vieöä että vauvat syntyvät ponnistussupistusten tahtiin, ei lätilön tahtiin. Äläkä huuda äidille koko ajan "ponnista". Ylimääräisestä ponnistamisesta ei ole hyötyä.

Jos äiti selvästi luovuttaa ja väsähtää niin kannustaminen on tietenkin hyvä asia. Jos äiti meinaa mennä tajuttomaksi, kannattaa tehdä kaikkensa että pysyy tajuissaan ja jatkaa aktiivisesti synnytystä.

Vauva voi tulla tietenkin vielä muissakin tarjonnoissa ja poikkeuksia sekä erilaisia komplikaatioita voi tulla. Hätäkeskus neuvoo.

Kiitti 26, la oli eilen, mielenkiintoista luettavaa tekstisi :)

Teoriassa kyllä, jos kyseessä on ihan normaali synnytys jossa vauva on tulossa (luultavasti aika vauhdilla) oikeinpäin maailmaan. Siinä sitten vain ottaisin kopin, ja käärittäisiin vauva lämpimästi äidin paidan alle ja odotettaisiin ambulanssia. 

Tsemppaamisen ehkä osaisin paremmin kuin mitään välilihan tukemista, vaikka kolme olen alakautta itse synnyttänyt. Ja kaksi vielä ilman kivunlievitystä, niin ainakin tietäisin miltä äidistä tuntuu :/

Osaisin tarvittaessa tehdä vaikka keisarileikkauksen. ;)

Osaisin kyllä, jos olisi ihan hyvin menevä normaali synnytys. En ole minäkään panikoituvaa sorttia, ja olen vielä hieman perehtynyt tällaisiin vanhanaikaisiin synnytyksiin (historiaa opiskelen). Kuitenkin toivon, etten koskaan joudu kokeilemaan. Olisi kauheaa jos jotain kävisi siksi, että minä olisin mokannut.

Soittaisin siis häkeen ihan ensimmäisenä ja sitten niiden ohjeiden avulla varmasti pärjäisin (en esimerkiksi yhtään tiedä, milloin napanuora viimeistään on katkaistava tms. juttuja, niihin tarvitsisin ohjeet) 

Olen monta kertaa miettinyt kauhulla, jos sattuisi omalle kohdalle. Esim. jos oltaisiin mökkireissulla, ja ainoana apunani olisi mieheni (joka panikoi). Se olisi ihan kamalaa...