Miksi nykyisin niin moni vetää kaiken maailman nappeja ja pollat hajoaa?

Voi olla, Niin ja ketkä vetää? Vai onko se sittenkin yhteiskunnassa se vika?

Ihmiset eivät voi hyvin betoniviidakoissa. Vaikka muita ihmisiä on paljon ympärillä, niin silti koetaan yksinäisyyttä.

Aina ihmiskunta on vetänyt jotain saadakseen iloa elämään. Ei nykyaika siitä poikkea.

Ei ne napit välttämättä päitä hajota vaan se kun ei saa oikeaa apua joltain psykolta lokilta, jonka kanssa hoitaisi sairauksien syitä sen sijaan että pillereillä vaan vähän helpotetaan sairauden oireita.

Ennenvanhaan ei vaan ole ollut sitä vähääkään apua vaan on suljettu suoraan mielisairaalaan jos jotain on ollut ja loput on vaan kitjutelleet ja leimattu laiskoiksi. Ehkä masennus on nyt räjähdyksen lailla yleistynyt kun nykyaikana paineet on kasvaneet elämässä ja ihmiset on enempi yksin kylmässä maailmassa.

Hajos ne pollat ennenkin. Silloin käytettyjä selviämiskeinoja olivat:

alkoholi ja huumeet,

kiukuttelu, vittuilu ja satunnainen väkivalta ympäristöä kohtaan (tätä siedettiin yllättävän pitkään, mutta jos tyyppi muuttui todella vaaralliseksi, se kahlittiin tuvanseinään, navettaan tai Seilin tyyhppiseen karkoitushospitaaliin),

apatiaan vajoaminen ( jolloin ympäristö saattoi sietää tai olla sietämättä sitä, ne joita ei siedetty vietiin Seiliin tms rangaistuslaitostyyppiseen hospitaaliin).

Mulla ainakin polla hajoaa yksinäisyyteen. Napeista ei hirveästi ole apua. Voihan se olla, että terveellisempi ruokavalio auttaisi sekin. Todennäköisesti aiemmin on vain ollut vähemmän nappeja tarjolla ja enemmän otettu sitten vaikka alkoa.

Luulisin, että jossain metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa munkin polla kestäisi kummasti paremmin, kun olisi sosiaalisia kontakteja jatkuvasti ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset heikentyneet? Yrittääkö luonto kertoa meille jotain?

kai se on aika selvää ettei ihmistä ole luotu elämään tällaisessa yhteiskunnassa ja elämään vastoin luonnon kelloa ja luonnon valoa sisätöissä stressissä. evoluutio ei ole ehtinyt mukaan joten ihmiset sairastuvat työuupumukseen, masennuskeen ym. luonnon reaktio pelastaa yksilö sietämättömistä olotiloista

Nämä on näitä naisten ongelmia, ainahan niitä itkettää ja masentaa milloin mikäkin maitokupin kaatuminen.

Aspergereiden räjähdysmäinen määrän kasvu ja monet muut aivoihin liittyvät uudet ilmiöt ovat viitteitä siitä, että on meneillään nopea evoluutio Homo Sapiensista Homo Evolutikseen. Eli luonto kokokeilee uutta ihmislajia, joko siinä onnistuen tai sitten meidät tuhoten. Masentuneisuus on taas osin huonon kasvatuksen tulosta: ihmiset opetetaan siten, ettei tarvitse kestää kipua (henkistä eikä fyysistä) ja kaiken pitää olla orgasmistista. Esimerkiksi sodat nähneet olivat onnellisia vain siitä, että olivat elossa. Nykyisin ihmiset eivät ole onnellisia vaikka niillä olisi ihan kaikkea mahdollista elämässään. Masennuksen lisääntyminen korreloi myös yhteiskunnan aiheuttaman stressin lisääntymiseen (stressi on taustalla erittäin monessa sairaudessa). Tätä stressiä jokainen meistä voisi vähentää, jos osaisi ottaa toiset ihmiset huomioon, käyttää empatiaa järjen sijaan (empatialla ihminen on tähän saakka selvinnyt) jne. Ongelma on vain se, että empaatikko ei tuota BKT:lle siten kuin tunteeton - narsistinen - tuloskuntoinen ihminen. Tästä syystä meillä on sitten lääkkeet, jotka ovat edullinen tapa peittää alkuperäiset ongelmat. Lääkkeet sitten johtavat uusiin ongelmiin, kuten luonnon pilaantumiseen, aivojen ja sooman toimintahäiriöihin ja alkuperäisten syiden hämärtymiseen. Esimerkki: ennen jos ihminen oli masentunut, kysyimme "mikä sinun on, miten voin auttaa?" ... nykyisin sanomme "mikset ole ottanut lääkkeitäsi?".

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin polla hajoaa yksinäisyyteen. Napeista ei hirveästi ole apua. Voihan se olla, että terveellisempi ruokavalio auttaisi sekin. Todennäköisesti aiemmin on vain ollut vähemmän nappeja tarjolla ja enemmän otettu sitten vaikka alkoa.

Luulisin, että jossain metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa munkin polla kestäisi kummasti paremmin, kun olisi sosiaalisia kontakteja jatkuvasti ympärillä.

Olet oikeassa. Ei tästä ole pitkä aika kun asuttiin torpissa, jossa asui koko suku ja aina oli vanhempia ja viisaampia neuvomassa. Kaupungistumisen ja kasvukeskusten kasvun vuoksi ihmisistä on tullut yksinäisiä ja muutenkin suhde luonnollisuuteen on totaalisesti kadoksissa. Hyvin harva teini enää tajuaa tuon taivaallista luonnosta ja heitä on erittäin helppo aivopestä ajattelemaan siten kuin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä naisten ongelmia, ainahan niitä itkettää ja masentaa milloin mikäkin maitokupin kaatuminen.

Niin. Onneksi meillä on hyvin tervepäiset miehet.

Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä naisten ongelmia, ainahan niitä itkettää ja masentaa milloin mikäkin maitokupin kaatuminen.

Niin. Onneksi meillä on hyvin tervepäiset miehet.

Eiku...

Etkö osannut kirjoittaa loppuun, onko avustajalla kahvitauko?

Oli niitä ennenkin "heikkohermoisia", "kylähulluja", "erakkoja" ja perheellisillä toimi lääkkeenä väkivalta, alkoholi ja itsemurhat. Ja sodan kokeneet olivat varmasti eritavoilla mt-ongelmaisia, mutta eihän siihen aikaan ollut mitään ahdistushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoja, masennusta tai psykoottisia ongelmia, koska diagnosointi oli hyvin puutteellista eikä apua haettu. Nykypäivän ihminen hakee apua ongelmiinsa helpommin ja ei kai sitä voi pitää kuin hyvänä asiana. Suomessa vaikuttanee myös lama-aika ja kovat suorituspaineet työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä naisten ongelmia, ainahan niitä itkettää ja masentaa milloin mikäkin maitokupin kaatuminen.

Niin. Onneksi meillä on hyvin tervepäiset miehet.

Eiku...

Naisista vain 30% syö mielialalääkkeitä. Olisi tärkeää, että saisimme loput 70% aloittamaan lääkityksen. Maailma olisi parempi paikka.

Vierailija kirjoitti:

Oli niitä ennenkin "heikkohermoisia", "kylähulluja", "erakkoja" ja perheellisillä toimi lääkkeenä väkivalta, alkoholi ja itsemurhat. Ja sodan kokeneet olivat varmasti eritavoilla mt-ongelmaisia, mutta eihän siihen aikaan ollut mitään ahdistushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoja, masennusta tai psykoottisia ongelmia, koska diagnosointi oli hyvin puutteellista eikä apua haettu. Nykypäivän ihminen hakee apua ongelmiinsa helpommin ja ei kai sitä voi pitää kuin hyvänä asiana. Suomessa vaikuttanee myös lama-aika ja kovat suorituspaineet työelämässä.

Niin ... vai onko normaalista tehty sairaus? Eli onko oikeastaan normaalia, että osa on vain "hulluja"? Meinaan, määrittelemällä ihminen sairaaksi saadaan helvetisti businestä aikaan.

Heti kun lopetettaisiin tällaisten tapausten hyysääminen niin suurin osa parantuisi kuin taikaiskusta.

Vaatimustaso ja paineet ovat nousseet entisesta, nykyihmisilta vaaditaan oikeasti tosi paljon aikaisempaan verrattuna. Olen itse toissakayva opiskelija, talta nayttaa minun elamani: kay toissa kahtena paivana viikossa, siella on pakko tuottaa tulosta ettei pikkufirma kuukahda nurin. Tyokaverit ovat riippuvaisia tyoni tuloksesta. Samalla pitaisi verkostoitua, luoda portfolio ja miettia miten olla parempi kuin 200 muuta tyopaikan haussa. Jos toita edes on kun valmistun.

Muina paivina on opiskelua, seuraan kolmea kurssia joissa vetajat valittelevat naurahtaen etta "me nyt vahan tupattiin tama kurssi resurssien yli noin tyomaaran suhteen, no, onnea!" ja kaikki pitaisi saada lapi koska opintotukea ei heru. Joskus saa parjata parin tunnin younilla ja herata vasyneena tekemaan lisaa toita opiskelun eteen, vaikka aamuneljalta meni nukkumaan - opiskellesta.

Vapaa-ajalla pitaisi myos verkostoitua, olla aktiivinen, seurata uutisia, urheilla, seurata trendeja, treenata, pumpata, kuluttaa, somettaa, en kesta! Antaa huomiota poikaystavalle, pitaa koti kunnossa, joka paiaa syodakin. Lisaa yhtaloon viela muutama lapsi, kuten monilla on.

Tata on nuoren urahakuisen naisen elama vuonna 2016. Kaikkea listassa ei voi tehda, sosiaalisesta elamasta, toista ja opiskelusta voi valita vain kaksi. Usein tunnen oloni vain tyontekorobotiksi. Ihmettelet viela miksi ihmiset voivat huonosti. Itse en 'veda nappeja' mutta olen kylla jaksamiseni aarirajoilla ja viela kaksi vuotta pitaisi jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaatimustaso ja paineet ovat nousseet entisesta, nykyihmisilta vaaditaan oikeasti tosi paljon aikaisempaan verrattuna. Olen itse toissakayva opiskelija, talta nayttaa minun elamani: kay toissa kahtena paivana viikossa, siella on pakko tuottaa tulosta ettei pikkufirma kuukahda nurin. Tyokaverit ovat riippuvaisia tyoni tuloksesta. Samalla pitaisi verkostoitua, luoda portfolio ja miettia miten olla parempi kuin 200 muuta tyopaikan haussa. Jos toita edes on kun valmistun.

Muina paivina on opiskelua, seuraan kolmea kurssia joissa vetajat valittelevat naurahtaen etta "me nyt vahan tupattiin tama kurssi resurssien yli noin tyomaaran suhteen, no, onnea!" ja kaikki pitaisi saada lapi koska opintotukea ei heru. Joskus saa parjata parin tunnin younilla ja herata vasyneena tekemaan lisaa toita opiskelun eteen, vaikka aamuneljalta meni nukkumaan - opiskellesta.

Vapaa-ajalla pitaisi myos verkostoitua, olla aktiivinen, seurata uutisia, urheilla, seurata trendeja, treenata, pumpata, kuluttaa, somettaa, en kesta! Antaa huomiota poikaystavalle, pitaa koti kunnossa, joka paiaa syodakin. Lisaa yhtaloon viela muutama lapsi, kuten monilla on.

Tata on nuoren urahakuisen naisen elama vuonna 2016. Kaikkea listassa ei voi tehda, sosiaalisesta elamasta, toista ja opiskelusta voi valita vain kaksi. Usein tunnen oloni vain tyontekorobotiksi. Ihmettelet viela miksi ihmiset voivat huonosti. Itse en 'veda nappeja' mutta olen kylla jaksamiseni aarirajoilla ja viela kaksi vuotta pitaisi jatkaa.

Itse olet tavoitteesi asettanut ja siten luonut itse omat paineesi. Miksi kaipaat sääliä omien valintojesi vuoksi?

eioovaikeaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko ihmiset heikentyneet? Yrittääkö luonto kertoa meille jotain?

kai se on aika selvää ettei ihmistä ole luotu elämään tällaisessa yhteiskunnassa ja elämään vastoin luonnon kelloa ja luonnon valoa sisätöissä stressissä. evoluutio ei ole ehtinyt mukaan joten ihmiset sairastuvat työuupumukseen, masennuskeen ym. luonnon reaktio pelastaa yksilö sietämättömistä olotiloista

Olen samaa mieltä siitä, että moni meistä (varmaan 98 %) elää luonnotonta elämää. Ei biologia ehdi sopeutua muutamassa kymmessä vuodessa siihen, että istutaan älylaitteiden edessä suurin osa vuorokaudesta ja mätetään täysin keinotekoista sapuskaa. Uskon myös, että nykyihmisellä on aivan liikaa aikaa märehtiä elämäänsä. Kun elanto piti kaivaa luonnosta, jo pelkkään hengissä pysymiseen meni niin paljon aikaa ja energiaa, ettei sitä enää jäänyt oman surkeuden vatvomiseen. Nyt me istutaan illat sohvalla ja seurataan facebookista, kuka elää kaikista ihaninta kiiltokuvaelämää. Onko ihme, jos alkaa se oma oksennustauti- ja vaipanvaihtoruljanssi tuntua ankealta.

Ja karu totuus lienee myös se, että pikkuhiljaa meidän geeniperimäkin degeneroituu. Ennen lääketieteen kehitystä luonto todellakin karsi pois ne vähemmän uljaat yksilöt. Nyt, kun "heikompikin aines" (anteeksi ilmaisu, en nyt keksinyt parempaakaan) pystytään pitämään hengissä, niin pakkohan sen on jossain vaiheessa näkyä. Tästä on aika paljon tutkimuksiakin olemassa. 

Ennen masennuksesta ei puhuttu, kestettiin vaan. Naiset itki ja katkeroitui taakkansa alla, miehet joivat ja tekivät itsemurhan. Nykyään naiset puhuvat ja syövät nappeja. Miehetkin uskaltavat jo tunnustaa masennuksen ja syövät hekin nappeja. Jos eivät uskalla, kaatuvat sydäntautiin. Ja edelleen juovat ja tekevät itsemurhia.

Syitä on monia, ennen on ollut omansa ja nyt on tämän ajan ongelmat. Nykyään eletään melko eristynyttä elämää ja vaaditaan sekä itseltä että muilta kohtuuttomia. Parisuhteeseen ei sitouduta, vaan on "oikeus etsiä onneaan" ja hylätä puoliso uuden, paremman tieltä. Hylätty masentuu ja itsetunto menee, hylkääjä huomaa yleensä pian, että ei tuonut onnea uusikaan kumppani. Elämä keskittyy materiaan, uraan ja ulkonäköön. Kolmekymppiset pitävät itseään rupsahtaneina, yli nelikymppiset eivät kelpaa työelämään, alle 25-v eivät paljon muuta teekään kuin puunaavat ja tuunaavat itseään. Sinkkuus lisääntyy ja sitä myötä yksinäisyys. Lapsia hankitaan vain hyvin harkiten ja lapsi onkin sitten oma projektinsa. JOnka senkin täytyy onnistua täydellisesti. Epäkelvot yksilöthän nykyään pyritään abortoimaan jo etukäteen. Lapsettomuus voi aiheuttaa elämän merkityksettömyyttä varsinkin vanhemmalla iällä, etenkin puolison kuoltua.

Ihmiset elävät liian vanhoiksi ja masentuvat kun ovat sairaita, raihnaisia ja lääkittyjä. Mitään juuri eivät voi tehdä, mutta elävät silti 10 v yli-ikäiseksi. Hoitokin on monesti huonoa ja he ovat yksinäisiä.

Toiset eivät kestä työelämän vaatimuksia, ainaista kiirettä, ylisuurta työmäärää, jatkuvaa kouluttautumista ja tulosvaatimuksia. Varsinkin naisilla on riittämättömyyden tunteita työ- ja perhe-elämän paineissa. Nuorilla on paineita opiskelusta ja työpaikan löytämisestä. Koulut ovat ihan liian suuria, kaikki eivät jaksa olla päiväkausia satojen ihmisten ympäröimänä. Lapset hoidetaan vieraiden ihmisten toimesta jo pienestä pitäen, joten heille synny hyvin läheistä suhdetta vanhempiin ja päiväkodissa elämä on laitoselämää ja jatkuvaa hyörimistä ja hälinääkin. Lapset stressaantuvat jo pienestä lähtien.

Masennusta aiheuttaa myös epätoivo, joka voi johtua monista eri syistä. Yksi on pitkään jatkuva huono taloudellinen tilanne, toinen työttömyys, kolmas ei-toivottu sinkkuus jne. Yksinäisyys on varmasti yksi suuri syy, sitä ei ennen  ollut siinä määrin kuin nykyään. Kyläyhteisöissä kaikki tunsivat toisensa, ihmisiä tavattiin kyläkaupassa, postissa, koulun juhlissa. Kyläiltiin ja osallistuttiin talkoisiin, vietettiin suunnilleen koko kylän voimin perhejuhlia. Pidettiin huolta toistenkin lapsista ja katsottiin vanhusten perään. Lapset tottuivat luottamaan, että aina on joku, joka auttaa. Oli paljon sukua ja lisäksi koko kylän väki. Kaikki tämä on minulla vielä muistissa lapsuudestani. Nykyään pitää soittaa ja sopia, jos aikoo mennä kylään jollekin. Lapset eivät enää voi kulkea ympäri kyläläisten pihoja, kuten me aikoinaan; käytiin syöttämässä leipää naapurin lampaille, harjaamassa heppoja, katsomassa naapurin mummon kissanpentuja ja puhuttelemassa vanhat papat.

Nykyään seurana on tietokone, puhelin ja ipad. Taitavat olla vähän huonoja seuralaisia?