Huudatteko rumasti lapsillenne?

Huudan.

Joo oon väsyny ja masentunut.

No en huuda. Kyllä aikuisen pitää hillitä itsensä, vaikka ärsyttääkin. Muistan kuinka kamalaa oli kun äitimme huusi meille ja päätin, etten koskaan huuda omilleni. 

Huudan. En ehkä just noilla sanoilla, mutta esim " jumalauta, nyt loppu!" saattaa hyvinkin livahtaa.

Välillä menee hermo ja huudan. En kylläkään nukkumaan mennessä, silloin pitää olla hyvä mieli kaikilla.

En ikinä huutanut, mutta usein uhkasin lähettää lapseni aaseiksi Namibiaan:) T: Neljän aikuisen äiti

Luulin olevani täydellinen äiti joka ei koskaan menetä hermojaan tuolle suloiselle pikkuiselle. Nyt 1,5 vuotta eli koko pienen elämänsä lapsi on nukkunut huonosti, herännyt pahimmillaan monta kertaa tunnin aikana (!!!) ja olen nukkunut parin tunnin pätkissä yli vuoden. Kerran- kaksi viikossa nukkuu koko yön. Syytä ei ole löydetty, mikä vaihe milloinkin menossa.

Tälläisessä yönä kun olen valvonut koko yön, saattaa mennä hermot ja saatan huutaa "nyt loppuu se vikinä, äiti ei enää jaksa! Nyt nukkumaan! " ja siitä tulee tosi kovat tunnun tuskat. Miksi huusin pikkuiselleni ja monesti itkukin tulee sen jälkeen minulta. Olen vain niin väsynyt juuri tuona hetkenä etten pysty kunnolla hallitsemaan enää itseäni. Toki hallitsen sen verran etten ikinä satuttaisin lasta.

Tämä äiti kuitenkin muille pitää kulissit yllä rauhallisesta äidistä ja kaikki (jotka ei tästä huutamisesta tiedä) pitää häntä juuri tällaisena.

Huudan joskus ikävästi, mutta ei koskaan tollasta nimittelyä.

Olen huutanut joo, kun oli kaikkein rankinta. Nykyäänkin saatan kiroilla jos hermo menee, harvemmin huudan enää.  Lapset ei mun kiroilusta mihinkään hätkähdä.

Ihmetyttää vähän tuo kommentti, että tuo huutava äiti on rauhallinen ihminen. Totta kai rauhallisetkin ihmiset huutaa, eihän ne ole toisensa poissulkevia asioita. Minkäin olen tosi rauhallinen, mutta onhan mullakin sentään tunne-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huutanut joo, kun oli kaikkein rankinta. Nykyäänkin saatan kiroilla jos hermo menee, harvemmin huudan enää.  Lapset ei mun kiroilusta mihinkään hätkähdä.

Ihmetyttää vähän tuo kommentti, että tuo huutava äiti on rauhallinen ihminen. Totta kai rauhallisetkin ihmiset huutaa, eihän ne ole toisensa poissulkevia asioita. Minkäin olen tosi rauhallinen, mutta onhan mullakin sentään tunne-elämä.

Ei ole rauhallinen ihminen, mutta antaa muille itsestään sellaisen kuvan.

Olen korottanut ääntäni, mutta rumasti en ole puhunut.

En, mä huudan vaan: "Hyvästi!".

Asia ei ole sillä selvä että tunnustaa huutavansa. Sillä tunnustamisella ikäänkuin hakee hyväksyntää huutamiselle mutta ei tunnustaminen tee huutamisesta hyväksyttävää.

En huuda lapsilleni.

Jotenkin tämä nyt ärsyttää välillä sen takia, että hän on kova arvostelemaan muita ja koittaa itsestään antaa ruusuisen kuvan. Jo ennen lapsen saantia alkoi tämä muiden vanhemmuuden taivastelu ja nyt on sitten huomannut ettei kaikki olekkaan niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huutanut joo, kun oli kaikkein rankinta. Nykyäänkin saatan kiroilla jos hermo menee, harvemmin huudan enää.  Lapset ei mun kiroilusta mihinkään hätkähdä.

Ihmetyttää vähän tuo kommentti, että tuo huutava äiti on rauhallinen ihminen. Totta kai rauhallisetkin ihmiset huutaa, eihän ne ole toisensa poissulkevia asioita. Minkäin olen tosi rauhallinen, mutta onhan mullakin sentään tunne-elämä.

Lapsi ei pelkää juoppoa ja alkoholistia. Lapsi pelkää huutamista ja möykkää.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu on päällisinpuolin oikein hyvä äiti, mutta kuitenkin usein huutaa lapselleen. Esimerkiksi kun laittaa lasta nukkumaan niin menettää hermonsa ja huutaa taaperolleen "nyt sä vit.n pentu alat jo nukkumaan".

Huudatteko te näin lapsillenne?

Oletko kärpäsenä katossa vai miten ihmeessä tiedät asiat näin tarkkaan?

Vai oletko kerran kuullut näin tapahtuneen ja lyöt heti leiman otsaan?

Joskus ole huutanut rumasti, mutten edes joka vuosi.

Huudan varmaan joka päivä. Muuten ei tapahdu mitään ja meillä kaksi teiniä. Ne on kuuroja ja soketeita ja kaikki vaatteet sekä pyyhkeet tippuu niiden käsistä lattialle. Joka päivä saa toistaa sanoja asioita niin pinna menee. Sitten kun karjaisee niin tapahtuu jotain.

Vierailija kirjoitti:

Huudan.

Joo oon väsyny ja masentunut.

Väsymys ja masennus ei oikeuta lapselle huutamista.

Myöskään alkoholisti ei kykene muuttamaan itseään. Kuten ei huutava vanhempikaan. Lupauksia lupausten perään :(

On helppo sanoa ettei huuda koska teillä vasta niin pieniä lapsia.