Millaista elämä on aikuisen koiran kanssa?

Eikös labbikset ihan tunnetusti ole aika säheltäjiä? Aikusena usein kova seksuaalivietti ja ruuanhimo. Ei toki kaikilla, vastaan on tullut myös aivan ihan rauhallisia labbiksia, mutta noin niinkuin yleistäen. Kyllä koira aikuistuessaan rauhoittuu, mutta mitään kovin ihmeitä ei kannata odottaa ennen kuin koira on oikeasti aikuinen, eli noin 3 vuotias. Koko ajan se kuitenkin kasvaa ja muuttuu helpommaksi..

Mikä kumma siinä kolmen vuoden iässä on? Niin lukee koirakirjoissakin. Onko siis elämä tällaista kyttäystä seuraavat 2 vuotta 7 kuukautta. Voi apua! Ihana se on, mutta en ihan tätä tiennyt.

Ap

Nämä asiat olisi pitänyt selvittää jo ennen pennun hankintaa. Et maininnut sen koulutuksesta mitään, joten oletan, että ette ole edes vielä aloittaneet. Koulutus tekee koirasta hallittavan myös kotona. Kai olette hankkineet sille sallittua purtavaa eli tavallisia luita ja siannahasta valmistettuja luita, possunkorvia yms. kaluttavaa, joihin se voi keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kumma siinä kolmen vuoden iässä on? Niin lukee koirakirjoissakin. Onko siis elämä tällaista kyttäystä seuraavat 2 vuotta 7 kuukautta. Voi apua! Ihana se on, mutta en ihan tätä tiennyt.

Ap

Koirien pitää kasvaa aikuiseksi henkisesti ja fyysisesti, aivan kuin ihmistenkin. Koirilla tämä aikuistumisikä on noin 3 vuotta, mikä ihme tässä on vaikea tajuta?

Sehän on aivan vauva vielä. Alkaa helpottaa paljon jo vuoden jälkeen, mutta vielä vuotiaskin on aivan pentu. 2-3 vuotias osaa jo olla. Urokset ovat yleensä nuorena hieman sählempiä kuin nartut.

Kouluta koiraa (vain pienissä pätkissä, pentu keskittyy vain n. 5min)  ja oikeasti puuhaa sen kanssa jotakin, älä vain heitä leluja. Esimerkiksi pentukoulussa käynti, uudet paikat tai vaikka uintireissu väsyttää koiraa. Myös aivotyöskentely ja älypelit rasittavat pentua enemmän kuin lenkkeily. Lisäksi pentua ei tule lenkkeilyttää "runsaasti", vaan ulkona liikutaan täysin pennun oman jaksamisen mukaan. ison koiran kasvu on helppo pilata väärin liikuttamalla.

Voit myös etsiä netistä vinkkejä koiran rauhoittamiseen. Mitä enemmän keksit sille puuhaa, sitä enemmän se niitä kerjää.

Pennut on kuin pieniä lapsia, mutta homma helpottaa nopeammin. Meillä aikuinen labradori, joka on oikein rauhallinen ja hieno koira. Silti yritän järjestää hänelle ohjelmaa edes sillon tällöin, koska labbikset ovat työntekohaluisia koiria ja vaativat jotain tekemistä. Niin pysyy pää kunnossa.

Koulutamme päivittäin pentuamme. Se osaa jo odottaa kauniisti, tulla luokse, istua ja mennä maahan. Luita kotonamme on valtavasti, samoin kongi.

Ap

Mulla on 1v4kk lapsi ja ajattelin kysyä ihan samaa kuin ap.

Kuutonen! Kerrotko lisää koirastasi. Olisi ihanaa kuulla! Koska teillä lopetti kaiken kaluamisen hampailla? Mitä puuhattu päivittäin? Paljonko lenkität? Kuinka sait olemaan hyppimättä pöydille?

Ap

Aikuinen koira on melko huomaamaton perheenjäsen, toki koiraa leikitän, lenkitän, silitän ja rapsutan mutta muun ajan loikoilee omissa oloissaan. Minulla oli samat ajatukset tuon meidän koiran pentuaikana..huomio oli kokoajan pahoja tekevässä pennussa. Kyllä se helpottaa. :)

Meillä on myös hankittu pennulle älypelejä, joista saa sitten nappuloita palkinnoksi. Lisäksi piilottelemaan maitotölkeihin, kananmunakennoihin jne. Jotain makupaloja. Pentu rakastaa tietenkin kaikkea puuhailua.

Päivisin se on yleensä yksin noin 4-6 tuntia ja pärjää sen hyvin.

Ap

Labbikset on energisiä myös aikuisena ja tarvitsevat aktiviteettia ja liikuntaa. Kouluttainen auttaa, erilaiset pureskeltavat ja etsintätehtävät. Koirakouluja on joka lähtöön ja voit aloittaa esim. pentukurssilta ja siitä sitten eteenpäin, jos tarvitset apuja aktiviteettien keksimiseen. Noin kolmen vuoden jälkeen on pentuvaiheen "helppous" takana. Jos koira hyvin pidetty, niin se alkaa olla jo hyvä harraste/työkoira, mutta koira kehittyy koko ikänsä ja vasta 6-7 vuotias alkaa olla "varma". Noin 10 vuotiaana alkaa seestyminen, jos koira elää rotutyypillisesti 12-15 vuotiaaksi. Lyhytikäisempien vanhuus on nopeampi ja tulee aiemmin. 

Labbiskin on työkoira, pitäisi aina selvittää mihin tarkoitukseen rotu on alun perin jalostettu.

Minua suoraan sanoen v*tuttaa, että joku tulee itkemään koiran pentuaikaista vaivaa kenellekään. Sehän on aikaa, jolloin tutustutte toisiinne ja opitte luottamaan toisiinne. Saatte peruskäytöksen ja -koulutuksen kuntoon. Yleensä ihmiset voivottelevat sitä, että se aika menee niin nopeasti ohi, kun tehtävää on niin paljon.

Etkö tee sen koiran kanssa muuta kuin lenkität sitä? Etkö kouluta sitä? Opeta sitä pysymään seurassa vapaana? Opeta sille kotitapoja? Se on vauva. Se tarvitsee paljon rakkautta, hyväilyjä, mukaan ottamista, yhdessä tekemistä ja kaikkea kontaktia ja sitten meillä on tällainen palstabingo, joka haluaa sen pentuajan kuluvan nopeammin pois. Toivottavasti "koirakortti" tulee joskus pakolliseksi ja täysin tietämättömät ja myös kyvyttömät etsimään tietoja ja ymmärtämään niitä -omistajat karsiutuvat pois.

Onneksi olkoon kaikesta ennakkotyöstä, jota olette tätä rotua hankkiessanne tehneet. Olette hankkineet aktiivisuutta vaativan koiran, joten aktivoitukaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuutonen! Kerrotko lisää koirastasi. Olisi ihanaa kuulla! Koska teillä lopetti kaiken kaluamisen hampailla? Mitä puuhattu päivittäin? Paljonko lenkität? Kuinka sait olemaan hyppimättä pöydille?

Ap

Ei helv ...

Kymppi! Tarkennatko, että mitä tarkoitat sanomalla huomaamaton? Oikeastikin ei tarvitse seuraa koko ajan? Nyt minusta tuntuu, että se on läsnä koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä kumma siinä kolmen vuoden iässä on? Niin lukee koirakirjoissakin. Onko siis elämä tällaista kyttäystä seuraavat 2 vuotta 7 kuukautta. Voi apua! Ihana se on, mutta en ihan tätä tiennyt.

Ap

Ei se ihan samanlaista kyttäystä ole sinne 3-vuotiaaksi ja se sopimattomien asioiden syöminenkin vähenee iän myötä. Kannattaa kuitenkin opettaa pentu siihen, että koko ajan ei tapahdu jotain, vaan tylsääkin on välillä. 

Meillä on flättinarttu joka oli tosi "lapsellinen" ja pentumainen 3-vuotiaaksi. Kova touhuamaan ja riehumaan ja säätämään, etenkin ulkona. (Tosin sillä oli jo pienestä asti aika selkeä on/off-nappi ja esim. sisällä osasi olla rauhassakin jos ei tapahtunut mitään). Koira rakastaa kaikkia ihmisiä, vieraitakin, ja sekosi nuoremapana sukkkinsa päästessään tervehtimään heitä. 3-vuotiaana alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja nyt 10-vuotiaana osaa ottaa ihan iisisti tarvittaessa (paitsi päästessään uimaan tai tapaamaan koirakavereitaan). Monet luulee koiraa pari-kolmevuotiaaksi sen iloisuuden ja eloisuuden takia. Ylimääräinen riehuminen, säätäminen ja hössötys on kuitenkin jäänyt pois ajan myötä. Hän tykkää edelleen kyllä touhuta, mutta se ei ole enää niin päätöntä menoa kuin nuorempana. Lisäksi tykkää edelleen kovasti olla mukana kotiaskareissa ja osallistua kaikkeen,  esim. klapisavotta on hänen mielipuuhaansa. (Noutajana tykkää kovasti kantaa kaikkea suussaan).

Huomaamattomalla tarkoitan sitä ettei koiraan tarvitse kiinnittää kokoajan huomiota. Aikuinen koira lepäilee itsekseen, syö luuta yms. Toki koira oleskelee myös jaloissa ja läheisyydessä mutta ei vaadi huomiota kokoajan. Koiraa ei todellakaan tarvitse aktivoida ja huomioida KOKOAJAN niinkun voi päätellä näistä joistain viesteistä. Varsinkin aikuisena koira kyllä kaipaa lepoa ja rauhoittumista ulkoilujen/koulutuksen/leikin jälkeen ja silloin se todellakin on huomaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Kymppi! Tarkennatko, että mitä tarkoitat sanomalla huomaamaton? Oikeastikin ei tarvitse seuraa koko ajan? Nyt minusta tuntuu, että se on läsnä koko ajan.

Ap

Periaatteessa koiranpentu "on huomaamaton" siinä missä lapsikin. Eli pienenä pitää vahtia/on kokoajan jaloissa ja sitten kasvattaan itsenäistyy ja alkaa viihdyttää itse itseään ja oppii sietämään tylsyyttä. Tämä on ihan perusjuttu jonka ihmisten tulisi tietää ennen kuin hommaa lapsia tai koiran.

Noihin pahoihin tapoihin joista mainitsit aiemmin.Opeta jo alusta asti ettei pöydälle hyppiminen tai huonekalujen pureminen käy. Meillä koiralle tuollaisten asioiden koulutus alkoi ensimmäisestä päivästä lähtien. Eli tiukka kielto jos tekee pahojaan ja heti ohjataan tekemään jotain muuta joka on sallittua. Ei kannata odottaa että pentu kasvaa ennenkuin aloitetaan koulutus, koska kyllä vanhemmat koiratkin heti alkaa kouluttaa nuorinta talon tavoille, oli pennun ikä mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymppi! Tarkennatko, että mitä tarkoitat sanomalla huomaamaton? Oikeastikin ei tarvitse seuraa koko ajan? Nyt minusta tuntuu, että se on läsnä koko ajan.

Ap

Periaatteessa koiranpentu "on huomaamaton" siinä missä lapsikin. Eli pienenä pitää vahtia/on kokoajan jaloissa ja sitten kasvattaan itsenäistyy ja alkaa viihdyttää itse itseään ja oppii sietämään tylsyyttä. Tämä on ihan perusjuttu jonka ihmisten tulisi tietää ennen kuin hommaa lapsia tai koiran.

Noihin pahoihin tapoihin joista mainitsit aiemmin.Opeta jo alusta asti ettei pöydälle hyppiminen tai huonekalujen pureminen käy. Meillä koiralle tuollaisten asioiden koulutus alkoi ensimmäisestä päivästä lähtien. Eli tiukka kielto jos tekee pahojaan ja heti ohjataan tekemään jotain muuta joka on sallittua. Ei kannata odottaa että pentu kasvaa ennenkuin aloitetaan koulutus, koska kyllä vanhemmat koiratkin heti alkaa kouluttaa nuorinta talon tavoille, oli pennun ikä mikä tahansa.

Juuri noin. Koulutus kodin tapoihin alkaa johdonmukaisena jo ensimmäisenä päivänä. Pöydille hyppiminen, tavaroiden repiminen tai pureminen ovat puhtaasti Ei-asioita. Ne ovat sitä poikkeuksetta. Täytyy huomata, että koko perhe käyttää samoja sanoja koiraa ohjatessaan. Ja nämä ovat todellakin asioita, joita olisi pitänyt suunnitella ennen koirarodusta päättämistä ja ennen koiran hankintaa.